Suunnitelmia hiomassa

Kesä alkaa pikkuhiljaa lähestyä loppuaan. Poikaystävän porukoilla käydessä huomasi, miten ilmat ovat viilenneet ja puidenkin lehdet vaihtaneet värinsä vihreästä oranssiksi. Puolen viikon reissulla myös satoi joka päivä, mikä lupailee mukavasti syksyä.

Jännä ajatella, miten siinä missä kaverit suunnittelevat jo ensi vuoden luentojaan ja rästitenttiaikataulujaan ja miettivät, missähän korkeakoululiikunnan jumpissa minäkin päivinä kävisivät, mä suunnittelen synttäreitäni(/läksiäisiä/venetsialaisia/koulunalkupirskeitä) ja mielikuvapakkailen tavaroitani vuodeksi Japania varten. Aikasemmin mua oikeasti meinas harmittaa, etten pääse kavereiden kanssa tekemään suuria suunnitelmia täksi lukuvuodeksi: ei päästä samoille kursseille, kopioimaan toistemme muistiinpanoja, nauttimaan lipaston kahvioista ja kahvitauoista. Ei mitään näistä, vaan 9000+ kilometrin välimatka, joka lentäen taittuu mukavasti parhaimmillaan puolessa vuorokaudessa.

Aikaisemmin tosissaan meinasi harmittaa, mutta mitä lähemmäs h-hetkeä tullaan, sitä innostuneempana sitä on liikkeelle lähdössä. Mä oon kuitenkin aika pitkään halunnu tätä, ja ootan suurella jännityksellä, että mitä ensi vuodesta seuraa. Varsinkin, kun Japanista saapuneissa mycket tärkeissä papereissa lukee, että mut on hyväksytty School of Engineeringin puolelle! Ensiajatus oli että ei hyvää päivää, tällanen teoreetikko joutuu inssipuolelle tjsp, mutta vähän googlailua ja omaopettajan selvittämisen jälkeen on jo ihan utelias fiilis. Matemaattista tietojenkäsittelyä tjsp, ei tarkempaa hajua :P

Vanhat vaihtarit puhelivat jotain, että sinne Japanin päähän kannattaisi/pitäisi ottaa jotain pientä tuliaisen tapaista opettajille/tutoreille, mutta en ole tästä ihan varma. Totta kai vien jotain kotimaan herkkuja, kuten suklaata ja salmiakkia (saman tien salmiakkisuklaata, haha!), mutta en tiedä pitäiskö tosiaan ostella Muumi-mukeja tai Marimekkoa? Ei siinä, kyllähän ne varmasti hauskoja tuliaisia olisivat, mutta pitää varmaan tiedustella kavereilta, miten tehdä. Kovin on jänniä nämä kulttuurien väliset erot....

Ah joo, muistinpa senkin että pitää varmaan äitiltä kysellä Maailman Parhaimpien Pullien(tm) ja Piparien(tm) ohjeita ja ostaa kanelit ja muut ihmemausteet mukaan. Vanhojen vaihtarien mukaan se olisi hyvä idea, ja mikäs sen parempaa talvipäivän puuhaa kuin korvapuustien pyörittely ja niiden syömiminen kuuman kaakaon kera.... Mitkä lapsuuden takaumat! :D

Taisin aikaisemmassa postauksessani mainita jotain villasukista... Noh, oon tehnyt jo kahdet, joista toiset olivat reippaasti yli polvien menevät! :D Saas nähä, otanko niitä mukaan, sillä TBH sellainen muoti sopii paremmin hoikille japanilaisneidoille kuin sanotaanko, horisontaalisesti ulottuvammalle minulle :P Mutta toiset villasukat otan varmasti mukaan! Ja kuten kaverini neuvoi: täytän kaiken matkalaukussa olevan tyhjän tilan lankakerillä, sillä eihän ne nyt paljoa paina! ;D Ja sitten mut tullaankin myöhemmin muistamaan sinä tyttönä, joka neuloi sormensa rakkuloille ja jatkoi vaan...

Ai niin se vaihtoon lähtö

Vaihtoon valmistautuminen sekä henkisesti että konkreettisesti tökkii ja pahasti. Tänään sain sentään lentoliput ja vaihto-ohjelmalappuset tulostettua ja ostettua (matkatavara)vakuutuksen, mutta muuten on hiljaista ollut. En vaan vieläkään pysty/kykene/halua sisäistää, että viiden viikon kuluttua olen Japanissa (tai no, tasan viiden viikon päästä oon Helsingissä viettämässä viimeistä päivää Suomessa ja valmistautumassa 19h lentomatkaan) ihan uudessa maailmassa.

Kerroinkin jo siskolleni, että näen elämäni kuin eräänlaisena musiikillisena kappaleena: valkoinen A4-paperi täynnä nuottien täyttämiä nuottiviivastoja, joiden epämääräistä, monimutkaista ja -tasoista melodiaa jäsentävät tahtiviivat. Noh, elämäni on yhtä suurta sinfoniaa aina syyskuun 21. päivä asti, kunnes nuotit häviävät, tahtiviivat lakkaavat olemasta ja nuottiviivastokin katoaa. Sitten tulee muutama rivi tyhjää, kunnes joskus syyskuun 2012 tienoilla biisi jatkuu, suurinpiirtein samalla tavalla kuin tälläkin hetkellä.

En tiedä, teenkö nyt ihan väärin kun vaan "hengailen" kotona ja kavereiden kanssa ja reissaan ympäri Suomea sukuloimassa, vai pitäisikö minun olla jo kirjoittamassa valtavaa paperiarkkia täyteen asioita, mitä pitää muistaa tai juttuja, joita pitää ottaa mukaan tai jonkinlaisia tavoitteita tai päämääriä vaihtovuodelta. En osaa edes kuvitellakaan, minkälaista siellä tulee olemaan, niin ehkä ajattelen tämänkin "hengailun" eräänlaisena turvallisuuden tankkaamisena; mahdollisimman paljon muistoja kotoa, että jaksaa niiden voimin sitten vaihtarinakin heilua :)

Tosin oon aika varma että muistoja voisi tankata muutenkin kuin neulomalla villasukkia....