Oppia ikä kaikki a.k.a Maalaisjärki kunniaan

Opin tänään jotain ihan uutta: Kun viisumia haetaan, kannattaa olla mukana passi, sillä ilman sitä - ja viisumianomuslappua! - ei viisumin haku onnistu. Noh, onneksi suurlähetystö on auki huomennakin ja voi yrittää uudestaan...

Että välillä siis tämmöstäkin...

Pakkaamisen sietämätön keveys?

Enää alle 12 tuntia tästä kaupungista poistumiseen ja oon nyt suurinpiirtein saanu pakkaamisen siihen vaiheeseen, että voin mennä nukkumaan. Hienoa eikö totta, etenkin kun ottaa huomioon että aloitin toissapäivänä (se on jo 14. päivän puolella) ja koitin muka niin hienosti pakkailla. Mulla on nyt läppärilaukku (poikaystävän lainaama), joka painaa hienosti sen yheksän kiloa (raja täyskybä), "käsimatkatavaralaukku" joka menee ruumaan koska painaa seittemän kiloa, sekä mun uskollinen Cavalierini, joka painaa majesteetilliset 19,2 kg. Ja paskat mitä Norwegianin check-in tädit sanovat, maksan sitte sen mokoman 20e ylimääräsestä ruumalaukusta. Ei nyt jaksa väitellä.

Ei per... tätä vääntämistä ja ahtamista ja tunkemista ja sullomista ja vaikeutta! Ei riitä se, että painorajat tulevat vastaan, mutta samalla tulee lievää henkistä vastaanhangoittelua - ei elämä mähän muutan ulkomaille vuodeksi asumaan - ja ei-niin-lieviä väsymyksen oireita (tiedän olevani itkuisa henkilö mutta rajansa kaikella!) =___=;

Mulla tulee kyllä ikävä poikakaveria, kavereita, tätä kaupunkia ja kieltä, sohvaa, sukkapuikkoja, Satumetsä-mukejani, kavereita (hähä, tulitte vasta nyt mieleen!) ja perhettä. Jotenkin tässä, että koittaa ahtaa elämänsä muutamaan matkalaukkuun... Huh huh. Hiljaseksi vetää.

Nyt, kun kellokin on mukavasti 3:05, vois yrittää mennä vielä nukkumaan. Sitte vaan ylös ja aamiaisen/lounaan kautta kentälle.

*vapaasti valittava väsymyksen voittama voimasana*

Vaatteet - check, adapteri - check, katto pään päällä - CHECK!

Oon saattanutkin jo joillekin kavereille ja tutuille ja siskonkissankumminkaimalle avautua siitä, miten oon Japanissa alle kuukauden/kolmen viikon/kahden viikon päästä enkä vieläkään tiedä, minne asun tai tuleeko mua kukaan vastaan sinne Chitosen lentokentälle.

Toivomukseni kuitenkin kävivät toteen, ja oli tänä aamuna saapunut sähköpostia, missä kerrottiin että kyllä, minua tullaan lentokentälle vastaan ja että pitäisi ääntä kohti suunnistaa (no ei oikeasti, mun "supporter" pitää jotain paperia) ja että saan sitten lähempänä kampusta tietää, mihin kämppään pääsen.

Hain tietty porvaripellenä kaikkein kalleimpaan asuntolaan, ja pääsinkin sitten sinne! :) Kaveri suositteli sitä, ja vaikka kävelymatka koululle oliskin vähän pidempi, niin eipä se mua haittaa. Oon sen verran mukavuudenhaluinen ja yksityisyyttä arvostava henkilö, että oma kylppäri voittaa vähän kalliimman vuokran. Jos mä kerta vuoden tulen asumaan siellä, niin sama asua mukavasti :) Ootan jo innolla, että millasen huoneen sitten saan, ja etenkin millasia naapureita saan! Aivan mahtavia, tietenkin ;D

Mikä ei ole ihan yhtä mahtavaa on se, että oon enää pari päivää Oulussa, kavereiden ja poikakaverin kanssa... Kyllähän mä nyt haluan siskojakin ja äitiä nähdä ennen lähtöä, ja käydä samalla hakemassa se viisumikin, mutta kyllä se vähän raskaalta tuntuu jättää kaikki tärkeät ja rakkaat ihmiset tänne pohjoseen... Sen verran tiukalla seulalla valitut piirit ;)

Oon alottanut siis jo pakkaamisenkin ja huoh kun tuota tavaraa on paljon! Tai no, ongelmahan on se, etten tiiä miten paljon kannattais ottaa mukaan. Miten paljon löydän vaatteita Japanista, vai otanko koko vaatekaapin lentokoneeseen mukaan. Armas avokkinihan on sitä mieltä, että kaikki vaan mukaan ni ei tarvi liikoja miettiä, mutta itse en ole ihan samaa mieltä :P Noh, jos tavaraa tulee liikaa niin kusti polkee ja posti kulkee (suunnittelin että lähetytän talvikamppeeni avokilla ;D)

Takasin pakkaamaan ;_;

OSJY:n tutustumisillassa

Välillä sitä tekee päätöksiä, joista on tosissaan ylpeä ja tyytyväinen siihen, että on ne tehnyt. Nimittäin se, että menin käymään OSJY ry:n tutustumisiltaan, missä saattoi tavata suomalaisia ja japanilaisia opiskelijoita. Onnistuinkin juttelemaan sekä edellisvuoden Hokudai-vaihtarin kanssa, että Hokudaista tulleiden japanilaisopiskelijoiden kanssa. 

Toivottavasti tavataan heidän kanssa joskus tulevaisuudessa, jos ei enää Suomessa nähtäis :)

*fidget fidget*

Vietin 22-vuotissyntymäpäiviäni ja läksiäisiäni tässä viime viikonloppuna ja oi voi että oli hyvät juhlat! :) Sain lahjaksi mm. uuden webbikameran, joka laittaa 720p HD-kuvaa, eli sen kanssa on sitte hyvä skypetellä tänne koto-Suomeen, heh... :P Sain lisäksi kavereilta kaksi erilaista kirjaa: toinen on kokoelma valokuvia yhteiseltä yliopistouraltamme (luoja EI) ja toinen on taas... miten sen sanoisi, "luovahko" matka-opas/päiväkirja/tsemppivihko :D Kuvia pimeästä menneisyydestäni, varoituksen sanoja Japanista ("et sitten palaa gangurona takaisin Suomeen prkl!") sekä aukeaman kokoinen to do -lista asioista, joiden tekemisen jälkeen saa palata takaisin kotiin. Noh, ei kai apinan kanssa kylpeminen voi niin vaikeaa olla...

Vähän jänskättää kyllä, kun ei ole vieläkään kuulunut mitään asumisesta siellä Japanin päässä. Oon kuitenkin parin viikon kuluttua menossa sinne, eikä vieläkään mitään hajua, missä asun, tai tuleeko mua kukaan lentokentälle vastaan. Kaipa tässä vähän huolissaan pitäisi olla, mutta onneksi asioilla on yleensä tapana järjestyä sen verran että selviää :) Ois kyllä mahtavaa, jos heti huomenaamulla ois viestiä tullu Hokudaista; eka valittaa kauheesti ja sitte tapahtuu ;D

Tänään vietettiin (vietetään?) lukuvuoden alkajaisia Vulcanalian merkeissä, mutta kerrankin ajattelin vähän nenääni pidemmälle ja päätin viettää koti-illan avokin kanssa. Oon kuitenkin koko syyskuun alun ollu tulossa ja menossa ja juhlissa ja bileissä, että välillä ihan hyvä poikaystävääkin nähdä. Tää on kuitenkin meidän viimeinen viikko yhdessä ainakin puoleen vuoteen, niin ehkä siitä pitäisi ottaa kaikki irti :)

Huomenna hieman shoppailupoppailua ja illemmalla OSJY:n tutustumisiltaan, jeij :)

Suunnitelmia hiomassa

Kesä alkaa pikkuhiljaa lähestyä loppuaan. Poikaystävän porukoilla käydessä huomasi, miten ilmat ovat viilenneet ja puidenkin lehdet vaihtaneet värinsä vihreästä oranssiksi. Puolen viikon reissulla myös satoi joka päivä, mikä lupailee mukavasti syksyä.

Jännä ajatella, miten siinä missä kaverit suunnittelevat jo ensi vuoden luentojaan ja rästitenttiaikataulujaan ja miettivät, missähän korkeakoululiikunnan jumpissa minäkin päivinä kävisivät, mä suunnittelen synttäreitäni(/läksiäisiä/venetsialaisia/koulunalkupirskeitä) ja mielikuvapakkailen tavaroitani vuodeksi Japania varten. Aikasemmin mua oikeasti meinas harmittaa, etten pääse kavereiden kanssa tekemään suuria suunnitelmia täksi lukuvuodeksi: ei päästä samoille kursseille, kopioimaan toistemme muistiinpanoja, nauttimaan lipaston kahvioista ja kahvitauoista. Ei mitään näistä, vaan 9000+ kilometrin välimatka, joka lentäen taittuu mukavasti parhaimmillaan puolessa vuorokaudessa.

Aikaisemmin tosissaan meinasi harmittaa, mutta mitä lähemmäs h-hetkeä tullaan, sitä innostuneempana sitä on liikkeelle lähdössä. Mä oon kuitenkin aika pitkään halunnu tätä, ja ootan suurella jännityksellä, että mitä ensi vuodesta seuraa. Varsinkin, kun Japanista saapuneissa mycket tärkeissä papereissa lukee, että mut on hyväksytty School of Engineeringin puolelle! Ensiajatus oli että ei hyvää päivää, tällanen teoreetikko joutuu inssipuolelle tjsp, mutta vähän googlailua ja omaopettajan selvittämisen jälkeen on jo ihan utelias fiilis. Matemaattista tietojenkäsittelyä tjsp, ei tarkempaa hajua :P

Vanhat vaihtarit puhelivat jotain, että sinne Japanin päähän kannattaisi/pitäisi ottaa jotain pientä tuliaisen tapaista opettajille/tutoreille, mutta en ole tästä ihan varma. Totta kai vien jotain kotimaan herkkuja, kuten suklaata ja salmiakkia (saman tien salmiakkisuklaata, haha!), mutta en tiedä pitäiskö tosiaan ostella Muumi-mukeja tai Marimekkoa? Ei siinä, kyllähän ne varmasti hauskoja tuliaisia olisivat, mutta pitää varmaan tiedustella kavereilta, miten tehdä. Kovin on jänniä nämä kulttuurien väliset erot....

Ah joo, muistinpa senkin että pitää varmaan äitiltä kysellä Maailman Parhaimpien Pullien(tm) ja Piparien(tm) ohjeita ja ostaa kanelit ja muut ihmemausteet mukaan. Vanhojen vaihtarien mukaan se olisi hyvä idea, ja mikäs sen parempaa talvipäivän puuhaa kuin korvapuustien pyörittely ja niiden syömiminen kuuman kaakaon kera.... Mitkä lapsuuden takaumat! :D

Taisin aikaisemmassa postauksessani mainita jotain villasukista... Noh, oon tehnyt jo kahdet, joista toiset olivat reippaasti yli polvien menevät! :D Saas nähä, otanko niitä mukaan, sillä TBH sellainen muoti sopii paremmin hoikille japanilaisneidoille kuin sanotaanko, horisontaalisesti ulottuvammalle minulle :P Mutta toiset villasukat otan varmasti mukaan! Ja kuten kaverini neuvoi: täytän kaiken matkalaukussa olevan tyhjän tilan lankakerillä, sillä eihän ne nyt paljoa paina! ;D Ja sitten mut tullaankin myöhemmin muistamaan sinä tyttönä, joka neuloi sormensa rakkuloille ja jatkoi vaan...

Ai niin se vaihtoon lähtö

Vaihtoon valmistautuminen sekä henkisesti että konkreettisesti tökkii ja pahasti. Tänään sain sentään lentoliput ja vaihto-ohjelmalappuset tulostettua ja ostettua (matkatavara)vakuutuksen, mutta muuten on hiljaista ollut. En vaan vieläkään pysty/kykene/halua sisäistää, että viiden viikon kuluttua olen Japanissa (tai no, tasan viiden viikon päästä oon Helsingissä viettämässä viimeistä päivää Suomessa ja valmistautumassa 19h lentomatkaan) ihan uudessa maailmassa.

Kerroinkin jo siskolleni, että näen elämäni kuin eräänlaisena musiikillisena kappaleena: valkoinen A4-paperi täynnä nuottien täyttämiä nuottiviivastoja, joiden epämääräistä, monimutkaista ja -tasoista melodiaa jäsentävät tahtiviivat. Noh, elämäni on yhtä suurta sinfoniaa aina syyskuun 21. päivä asti, kunnes nuotit häviävät, tahtiviivat lakkaavat olemasta ja nuottiviivastokin katoaa. Sitten tulee muutama rivi tyhjää, kunnes joskus syyskuun 2012 tienoilla biisi jatkuu, suurinpiirtein samalla tavalla kuin tälläkin hetkellä.

En tiedä, teenkö nyt ihan väärin kun vaan "hengailen" kotona ja kavereiden kanssa ja reissaan ympäri Suomea sukuloimassa, vai pitäisikö minun olla jo kirjoittamassa valtavaa paperiarkkia täyteen asioita, mitä pitää muistaa tai juttuja, joita pitää ottaa mukaan tai jonkinlaisia tavoitteita tai päämääriä vaihtovuodelta. En osaa edes kuvitellakaan, minkälaista siellä tulee olemaan, niin ehkä ajattelen tämänkin "hengailun" eräänlaisena turvallisuuden tankkaamisena; mahdollisimman paljon muistoja kotoa, että jaksaa niiden voimin sitten vaihtarinakin heilua :)

Tosin oon aika varma että muistoja voisi tankata muutenkin kuin neulomalla villasukkia....