Härkää sarvista ja hevosen selkään

Tänään oli HUSTEP-ohjelman orientaatiopäivä ja tulipas sellainen informaatioähky, ettei mitään rajaa. Yhdeksästä kolmeen sellanen määrä infoa ja tietoa että heikompia hirvittäis (ja itse asiassa hirvittääkin, nyt kun asiaa miettii), ja päälle vielä puolella opiskelijoista omaopettajan tapaaminen.

Arvatkaapa vaan, kumpaan ryhmään mä kuuluin...

Noh, infossa tuli kaikkea jännää ja hyödyllistä aina lukujärjestyksestä opiskelija- ja kirjastokortteihin. Oli aika jännä huomata, että melkein kaikilla oli ihan erilaiset opiskelijakortit? Ehkä se johtui tiedekunnasta tai jotain, mutta oli aika hämmentävää huomata, miten opiskelijakortissa lukee oma osoite ja kaikki....

Onneksi pidettiin pitkä ruokatunti ja pari taukoa välissä niin ei ihan puutunu paikat paikallaan pönöttämisestä, mutta hieman kyllä nousi syke kun piti lähteä omaopettajaa tapaamaan. Mä siis kuuluin siihen puoliskoon, joilla oman academic advisorin tapaaminen oli tänään; muilla on ens viikolla tai myöhemmin sovittavana aikana.

Oikein mukava proffa mulla, mutta meinas tulla vähän masentunut olo, kun sain jo ensi viikoksi luettavaa... Kymmenkunta sivua matemaattista tekstiä englanniksi, ja uutena kulueränä tulossa ko. kirja. Toisaalta todella mahtavaa, että pääsee tuonne "labraan" mukaan ja tutustumaan "oikeisiin" japanilaisiin opiskelijoihin, mutta voi äiti! Osallistun maisteriopiskelijoiden seminaariin kahden muun opiskelijan kanssa, joiden englanti ei kuulemma oikein taivu.... Mutta ehkä se tästä!

Mulla on ehkä maailman ihanin poikaystävä, kun se lohdutti mua sanomalla että "niin, mutta etkö säkin oo maisteriopiskelija?" :P Eipä kyllä yhtään tunnu siltä, mutta ehkä se tästä! Japanin kielen kurssit eivät ole vielä alkaneet, joten onhan tässä aikaa tutustua taas matikan ihmeelliseen maailmaan.

Tietenkin academic advisorini pyysi kandin työstäni / kandin työn tiivistelmästä englanninkielisen käännöksen, mutta ehkä huolehdin siitä joskus myöhemmin....

Onneksi tuli tutustuttua kauheasti uusiin ihmisiin, joista osa jopa asuu samassa talossa mitä ite asuu, niin se lohduttaa pikkasen. Ja huomenna mennään lopultakin avaamaan pankkitilit, hankkimaan puhelimet (äitiii, kaikilla muillaki on, määäääki haluan :P) sekä varmaan kattelemaan vähän elektronisia kääntäjiä sekä postipaketteja.

Kiireinen päivä siis tulossa, nyt koitan vaan olla ajattelematta sitä tekstihirviötä, mikä mulla kansiossa lymyää.... :)

Only in Japan

Huh huh. Olipas tänään aikamoinen päivä. Ensinnäkin testasin pyykkikonetta, joka pesi vaatteet puhtaaksi n. 20-asteisella vedellä, ja kuivausrumpua, joka jätti vaatteet mukavan kuumiksi ja kosteiksi. Mulla on nyt oma huone täynnä vaatteita, kuivumassa mitä jännemmissä paikoissa. On kyllä mukavan lämmin ja kostea subtrooppinen ilmasto täällä...

Päivän kohteena Susukino

Tänään tosiaan käytiin tsekkaamassa Tanuki Kouji -niminen ostoskatu. Oli ihan jännää, ja ostin uuden lompakonkin. Tanuki koujilla törmättiin tyttöjen kanssa Akiin, jonka kanssa sitte lähdettiin ravintolan kautta "yksille" jonnekin ihmeelliseen 100 jenin olutmestaan.

Eipähän tarvi huolehtia enää Akakabutosta

Tanuki koujilla oli tollainen eläinkauppa, jossa oli paljon pikku  koiranpentuja näytillä

Pikkuisissa häkeissä on varmasti paaaljon virikkeitä

Eikä varmasti yhtään stressaa olla kymmenien ellei satojen ihmisten pällisteltävänä päivät pitkät

Hyvä on koiranpentujen kopeissaan olla.... tai sitten ei

Näkymää Tanuki koujilta

Ihmeellinen 100 jenin (n. 1 euron) olutpaikka ei kuitenkaan ollut ihan vielä auennut, joten käytiin ensin Mister Donutsilla syömässä jälkkärit (nallenpää oli todella hyvää) ja sitte lähdettiin etsimään erästä tiettyä animekauppaa.

Vähän erilaisia mitä Suomessa

Jonkun rakennuksen päällä oli jumalattoman kokoinen patsas

Rapuja, nam... Toi oli muuten liikkuva toi iso rapu, silmät ja kaikki heilui O_O

Mikä ei kuulu joukkoon? :D

NOMNOMNOM

Ja voooi pojat se oli yks animekauppa. Eka kerros oli täynnä, siis _täynnä_ mangaa, lehtiä, pelejä, jotain pieniä avaimenperiä/pehmoleluja/yleistä keräilyhärpäkettä, cosplay-kampeita, mangan tekovehkeitä, siis ihan kaikkea. Mulla ainaki oli leuka jossain polvissa saakka, kun se paikka oli niin... vau. Siis vaan vau. Idolimusiikki vaan soi ja soi ja mangaa on niin jumalattoman paljon että hyvä jos tunnistin jonku kymmenesosan ees.

Seuraavassa kerroksessa taas oli ihan jumalattoman paljon isoja ja kauniita figuureja, jotka netistä tilattaessa maksavat tyyliin puolet enemmän. Siellä oli figuureja kaikista mun lempisarjoista, ja melkein ostinkin kaiken... Onneksi hillitsin kuitenkin itseni (ensi kertaa varten).

Valitettavasti näissä paikoissa ei saa ottaa kuvia, niin joudutte nyt luottamaan mun sanaani kun sanon, että siellä oli aika pikkasen siistiä :)

No kuitenkin, tästä järkytyksestä sitten päätettiin lähteä selviämään - minnepä muuallekkaan kuin - maid caféen. Niille, jotka eivät tiedä, mikä maid café (tai meido kafe) on, se on pieni kahvila, jossa sisäkköasuihin pukeutuvat tytöt hymyilevät nätisti ja myyvät aikaansa asiakkaalle. Esim paikka missä me käytiin, maksoi naisilta 200 jeniä puolelta tunnilta, ja miehillä taas 300 jeniä. Oli ehkä elämäni eniten wtf-kokemus vähään aikaan: pari länsimaalaista menee meido kafeen, ja kumpikaan osapuoli - meido tai asiakas - ei oikein tiedä miten olisi. Hyyyyvin hämmentävää, mutta ihan hauskaa :D Paikka itsessään oli kuitenkin todella kaunis, ja tytöt sanoivatkin, että siinä tavoitteena oli sellainen "kuningaskunta" tjsp - asiakas on kuningas/kuningatar tai jotain. Aki tilasi tequilacolan, ja neiti sisäkkö teki oikein söpön "taian" siihen; ei mitään hajua! :---D Itse sain onneksi "vain" pupun cappucciinooni :D

Oli ehkä suloisin cappuccino mitä oon ikinä nähnyt... ja oli vielä ihan hyvääkin!

Niin ja sitten kun lähdettiin sieltä paikasta, niin oli oikein kunnon seremonialliset kiitokset ja kellonsoitot, hyvästelyt, kumartelut ja koko hoito. Kaiken kaikkiaan oli siis joko aivan mahtavaa, tai aivan kauheeta, en oikein osaa päättää... Ainutlaatuista ainakin!

Ehkä tää meido cafe oli kuitenkin sen verran ekstremeä heti alkuun (oikeasti, alle viikko Japanissa ja ekassa maid cafessa jo käyty...) ni mentiin sitte Akin löytämään 100 jenin "kapakkaan", missä olut maksoi tosiaan euron tuoppi. Paikka oli vielä tosi hieno ja hämyisä, oikein perinteistä japanilaista meininkiä ja päästiin vielä ihan omaan huoneeseen paperiovineen ja kaikkineen. Olut oli sen euron kipale, ja kaikki drinkit drinkkilistaltakin alle neljä euroa. :D

Oli sellainen koppero huoneeksi, että tää on rehellisesti sanottuna paras kuva.... Mutta tämän tyylistä oli

Hyvä vaan, että tarjoilijapoika (joka oli suoraan kuin jostain muotilehdestä) puhui todella nopeaa japania, eikä halunnut/ymmärtänyt(?) käyttää yksinkertaistakin yksinkertaisempaa kieltä, niin meni osa jutuista ohi... Mutta juotavaa saatiin ja ihan jännää oli. Siellä oli vessakin sellainen tarujen teknologiavessa vesisuihkuineen ja hierontoineen, mutta en viitsinyt lähtä erikseen kameralla kuvaamaan :P Onhan tässä vuosi aikaa.

Mutta oli kyllä piiiikkasen random päivä; vois jopa sanoa että onneksi huomenna alkaa sitten orientaatiot ja koulut :D

Ei oo kyllä kauhean kylmää illalla puol kaheksan aikaan 

Liha oli heikko... (tuli kaks samanlaista :( )

Tämä oli jotain ihan outoa! Jonkun ompelukonekaupan eessä oli tällanen... juttu, joka polki tota jalkajuttua jalat paikalleen sidottuina :D Piiikkasen toi ilme jää nyt uniin kummittelemaan!

REAL AMERICANS

Bongasin tämän ihan Akarengan edustalla

 
Eilen päätin viettää päivän itekseni ja vaan kuljeskella ympäriinsä. En tiiä mikä siinä on, mutta joka ikinen kerta kun lähen ulos, joko seurassa tai itekseni, eksyn. Aivan mahdotonta; yritän kävellä suoraa tietä ja ohhoh, mikä tää paikka on? Aivan toivotonta...

Taidetta

Akarenga, a.k.a "Red Bricks"

Noh, eilen tosiaan tulikin sitten kierreltyä muutama kilsa ehkä ihan ylimääräistä, mutta pääsin kuitenkin perille kohteeseeni nimeltä "Akarenga", joka on aikoinaan ollut Japanin isoin ja pisin rakennus, ja ollut ennen ilmeisesti jokin hallinnollinen rakennus. Oli se edelleenkin hieno, ja ihastelin (tai ihmettelin) siellä sisällä kaikkea jännää lähtien aina hokkaidolaisista tuotteista ja hyödykkeistä aina isoihin fossiileihin (joita sai vielä koskea!). 

Sitten Akarengan jälkeen oikeastaan vaan kävelin ympäriinsä. Kävin kahvilla, joka maksoi melkein 5e, ja ostin kaupasta riisipallon, joka oli todella hyvää. Todella jännittävää, eikö totta?

Illemmalla kuitenkin oli sitten vähän jännempää, sillä tavattiin muutamia Husteppiläisiä, jotka olivat AMERIKKALAISIA. En oo ikinä ennen amerikkalaisia tavannut, joten he saavat nyt kyseenalaisen kunnian olla The Amerikkalaisia; kokonaisen kansan edustajia. Ei siis mitään paineita, mutta oikein mukavia tyyppejä olivat.

Mentiin porukalla semmoiseen izakaya-tyyppiseen paikkaan, missä voi sekä juoda että syödä. Ei siis mikään pystybaari, mutta ei oikeastaan mikään ravintolakaan; vaan jotain siltä väliltä. Koska kukaan meistä ei osannut pahemmin lukea kanjeja, niin tilattiin kaikkea randomia ja sitte repeiltiin ku millon tuli mitäki ihmejuttuja. Sake oli halpaa, lasillinen omenasakea jäillä maksoi ehkä sen kolmisen euroa. Mutta ottaen huomioon, että suurinpiirtein kaikki on yhtä kallista tai kalliimpaa kuin Suomessa, niin perkele saa juomat olla halpoja! Heh. 

Oli todella hauskaa ja semmoista, oisko se sitten taas kuvien paikka :)

Aina oppii jotain uutta!

Parhaita ranskiksia, mitä oon ikinä syöny. Taisivat sulattaa voita päälle tjsp?

Tässä oon tosi rohkeana ja reippaana maistamassa ilmakuivattua kalaa... Jäi ruotoja kurkkuun :<

Sapporon aseman pohjoissisäänkäynti

Opimme, ettei näiden kavereiden päitä oikeasti pidä syödä....

Takarivissä suomalainen, suomalainen, ranskalainen
Eturivissä amerikkalaiset joukot

Adventure time!

Toivottavasti mun toppatakki ei nyt oo sitte liikaa... ._.

Tänään vietettiinkin päivä keskenämme; minä, Karoliina ja Aki Suomesta, Kristina Venäjältä ja Jeff Ranskasta. Oli taas aikamoista kävelemistä paikasta toiseen, nyt jalat huutaa hoosiannaa kun hetkeksi pääsi tähän omalle koneelle istumaan.

Aika random patsas matkalla kohti asemaa

Tällasia nappuloita oli liikennevaloissa - yllä lukee "odota" kun palaa punaiset, ja sitten kun tulee vihreä tulee alapuolelle teksti "olkaa hyvä ja menkää" tjsp

Nähtiin pojat Sapporon aseman nurkilla joskus ennen yhtä ja lähdettiin siitä seikkailemaan pitkin kaupunkia. Tällä kertaa meillä onneksi oli kartat mukana, mutta eipä se silti eksymisiä vähentänyt - vähän vaan helpotti paikannusta :D

Näkymää varmaan Sapporon aseman pohjoispuolella; korkeita taloja ja semmosta

Mun ruoka! Riisiä, misokeittoa, gyouzaa ja sitte jotain jänniä vihanneksia... Hyvvää oli!

Ruokapaikaksi etsittiin gyouzaa tarjoava pikkuinen puoti, missä vatsan sai täyteen alle 700 jenillä; olipa vielä todella hyvääkin!

Oodori-puisto päivemmällä. Oli kyllä todella lämmintä ja mukavaa :)

Sitten oikeastaan vaan hengailtiin Oodori-puistossa, koska poikia kiinnosti tämä Autumn Fest, josta puhuttiin. Ja pitihän sitä sitten kalijalla käydä ku kerranki pääs terassille istumaan ;D Aika erikoinen systeemi vaan tilaamisessa: ensin sanottiin tiskille, mitä halutaan, sitte mä menin hakemaan viinini yheltä tiskiltä ja pojat haki oluet toiselta tiskiltä. Aika... hämmentävää ettenkö sanoisi :P Mutta siitäkin selvittiin!

Jänniä juttuja, nämä tais olla jonku baarin edessä tjsp :o

Oli ainakin hyvin pakatut suklaakeksit!

Huomenna taas sitte jotain jännää ;o

We're not in Kansas anymore

Tänään pidettiinkin kunnon hyötyurheilupäivä: juostiin virastoissa ja pankeissa papereita täyttelemässä ja asioita hoitelemassa.

Aluksi lähdettiin käymään jossain city hall -tyyppisessä paikassa, missä täytettiin lippulappusia ulkomaalaisrekisteröintiä varten. Aika perussettiä, nimi, syntymäaika, osoite kotimaassa, osoite täällä, jne. Joka paikkaan oma nimi sekä länsimaalaisilla kirjaimilla että katakanoilla (tulipahan treenattua!). Tällaiset laput täytettiin, mentiin tiskille, allekirjoitettiin lisää juttuja, annettiin paperit pois, saatiin niistä kopiot tilalle sekä lisäksi Welcome to Sapporo -tyyppisiä lehtisiä. Tän jälkeen vuoronumeron kanssa toiselle tiskille maksamaan tämä härdelli (oli btw 350 jeniä eli noin 3,5e). Sitten kolmannelle tiskille sairausvakuutuslappu täyttämään ja allekirjoittamaan taas lisää juttuja.

Nämä hommat kun oli hoidettu, lähdettiin käymään "post office"ssa, johon ilmeisesti kaikki avaavat pankkitilin. Tuli hienoisena yllätyksenä se, että me ulkomaalaisina saadaan siirtää sille tilille rahaa jostain toisesta pankista tyyliin 6kk päästä! Tai siis kun itellä on omat rahat suomalaisessa pankissa, ja ois kiva nettipankissa siirtää japanilaiselle tilille, mutta ei niin ei. En ihan tajunnut tätä systeemiä, ja oli se pankkivirkailijoillekin välillä vähän vaikea tietää miten tehdä. Juostiin nimittäin varmaan neljässä eri pankissa kysymässä :S (eräässä pankissa virkailijat tekivät 90 asteen kumarruksen ja pahoittelivat tosissaan...) Eli toistaiseksi ei pankkitiliä, jos tulee tarve niin pitää nostaa joltain automaatilta.

Koska ei saatu pankkitilejä, niin ei hankittu vielä puhelimiakaan... Kaipa tässä kuitenkin jotenkin selviää, ilmeisesti mennään keskiviikkona HUSTEP-ohjelman koordinaattorin kanssa ._. Kuultiin kyllä sitten myöhemmin International Student Centerissä, että jostain tietystä pankista ois saanu kyllä semmosen. Mutta keskiviikkona uusiksi!

Mitäs muuta... Näiden juoksemisten jälkeen käytiin sitten em. ISC:ssä lisää papereita täyttelemässä ja lopulta päästiin yliopiston ruokalaan. Vähän eri meininki kuin koto-Suomessa: 20 erilaista ruokalajia, mistä valita, jokaisella oma hinta (jotain 0,90-3,5 euroa), saa ottaa mitä haluaa ja maksaa sitten kassalla kaikki mitä on ottanut. Oli jännää valita, ite päädyin johonkin uppopaistettuun kalaan tjsp :D Hyvää oli, alle 2e riisi+kala+tee :O

Sitten oikeastaan oppaamme lähti omien kouluhommiensa pariin ja me lähdettiin etsimään mascaraa. Seikkailtiin aika pitkään, kysyttiin pariin otteeseen tietä, mutta päädyttiin sitten Oodori-puiston alueelle. Sapporossa on par'aikaa Sapporo Autumn Festival 2011 -niminen tapahtuma. Ei mitään hajua miksi ja missä, mutta tuolla puistossa (joka on silleen 5 Franzenin puistoa peräkkäin) oli kaaaaaauheasti ständejä ja kojuja joista ois voinu ostaa ruokaa ja juomaa. Ja ne myyjäsedät ja -tädit, ne huuteli koko ajan :D "Tervetuloaaaa! Tulkaa kokeilemaaaaan! Todella hyvääääää" jne. Todella jännää ja hauskaa :3

Sitten kävästiin taas marketissa ja ostettiin vähän ruokaa illaksi ja aamuksi. Täällä on jo tosissaan pimeää 7 aikoihin illalla, ja meinaa vähän viileäkin olla ulkona. Onneksi on kuitenkin peitto, villasukat ja jääkaapissa ruokaa niin kyllä tästäkin selvitään :)

Saas nähä mitä huominen taas tuo tullessaan ;3

Random kuvia, järjestys vähän miten sattuu....

Hong Kongin lentokentällä - vuoria! :O

Mun keittiö

Metrolaiturilla

Oodori-puistossa tjsp

Odori-puiston vieressä tämmöstä shoppailukatua isoine risteyksineen. Ylhäällä olevassa leijonataulussa lukee - kuinkas muutenkaan - Raion Kingu, eli tutummin Leijonakuningas :)

Ihmisiä tykkäämässä Sapporo Autumn Festivalessa

Ekan illan ruokapaikka, kauheesti valintoja!

Joku torni, ei mitään hajua :D

Eagle has landed and is making a nest

Yosh! Oon toista päivää Japanissa ja hyvin nukutun yön jälkeen kaikki vaikuttaa vähän paremmalta kuin aikaisemmin :) Aikaisemminhan mut meinasi vallata jo lievä epätoivo, koska olin väsynyt, nälkäinen ja hikinen vuorokauden matkustamisen jälkeen, mutta nyt on jo aika kiva olla täällä. Eilinen menikin oikeastaan lentokentältä tulemisessa, tavaroiden purkamisessa ja semmoisessa. Huomasin, että C*** O*****ilta ostamani adapteri(t) eivät toimi yhtään täällä, joten paikallisesta elektroniikkaliikkeestä Yodobashista vaan plug mukaan muutamalla sadalla jenillä ja taas on virtaa koneessa ja kännykässä.

Tutustuttiin tosiaan samalla tähän asuntolaan. Mä asun International House Kita 8:ssa, jonka osoite on jotain tosi jännää enkä muista sitä tähän hätään. Mulla on tällanen 12.9m2 pikkuhuone, johon kuuluu keittokomero (itse kutsuisin sitä ennemmin puoltoistametrisestä tiskipöydästä, josta löytyy yksi (1) paistolevy sekä tiskiallas) ja kylppäri (ehkä 2x2-koppi, jossa pieni kylpyamme ja pönttö sekä peili). Eka vaikutti vähän pieneltä, mutta eiköhän tämä ole ihan hyvin. Huoneessa on myös sänky, työpöytä, ja vaatekaappi, ja sähkölaitteita jääkaappi-pakastin, ilmankuivaimen näköinen aparaatti jolla voi lämmittää tai viilentää kämppää sen verran mitä tahtoo, sekä vedenlämmitin. Se vedenlämmitin on jännä: Se pistetään päälle ja sitte siihen näppäillään lämpötila, minkä haluaa, ja sitten kestää joku parikytä sekkaa ja tsädäm, meillä on halutun asteista vettä käytössä! :)

Kiva puoli tässä asuntolassa on se, että vanhat vaihtarit ovat jättäneet aika kivasti tavaroita jälkeensä, ja ne tavarat ovat ihan vapaasti otettavissa :) Itse raidasin itselleni paistinpannun, lasin, lastan, sekä muutaman hengarin vaatteita varten. Eräs vaihtari oli napannut itselleen riisinkeittimen :O Saa nähä innostunko itse hankkimaan vaan käynkö aina naapurissa vieraisilla ;)

Käytiin eilen myös 100 jenin kaupassa (100yeniä on about 1e) ja ihan normikaupassa, ja ostin niistä kanssa vähän tavaraa uuteen kotiin :> Kylppäriin pikkumaton ja käsipyyhkeen, shampoota ja hoitoainetta jättikokoiset pumppupullot (oli alle 300yeniä kipale!), lautasen, mukin, haarukat ja lusikat, sekä pesusieniä ja pesuaineita (sekä pyykille että tiskille). Se on ihan erilaista käydä kaupassa Japanissa kuin Suomessa! Tavarat on erilaisia ja palvelu on ihan eri tasolla. Tuntuu välillä, että Suomessa asiakas on välttämätön paha, mutta täällä... ihan imartelevaa. Sitten kun oon vielä niin ujo puhumaan japania, niin on aina ihan junttieinarina sukset suossa jumissa... Onneksi Kristiina (yhtä matkaa lentokentältä tullut tyttö) on todella hyvä japanissa, niin hän osaa kyllä aina kysyä ja puhua japaniksi. Ja ymmärtääkin vielä kaiken!

Mutta semmoinen eka päivä... Oli todella jännä pistää lakanat futoneihin, sillä lakanat olivat vähän erilaisia (mm. solmittiin sivusta naruilla kiinni wtf) ja tyynyynkiin pitää koittaa tottua (kuvitelkaa muovipussi täytettynä hernepyssyn kuulilla ja joo, ootte aika lähellä), mutta kyllä tämä tästä! :)

YOSH!

Viisuminhaun alkeet

Aaaaaalrightie then, nyt on viisumi hallussa! Eikä meinannut ees kauheasti jänskättää tällä kertaa.

Viisuminhakuhan siis tapahtuu Japanin suurlähetystössä Helsingissä (osoite Unioninkatu 20-22), ja sinne pitää etukäteen ottaa mukaan Certificate of Eligibility, joka lähetetään Japanista, passi, passivalokuva koko 4,5cm x 4,5 cm, sekä 25 euroa käteisenä ja tasarahana. Asiaa auttaa ja nopeuttaa myös se, jos on tulostanut suurlähetystön sivuilta viisumianomuskaavakkeen, johon mm. se kuva tulee.

Viisumianomuskaavakkeen täyttö oli ehkä hermoja raastavinta, koska oon tosi huono täyttämään kaavakkeita - lähinnä siis siinä mielessä, että "voinko mä pistää tähän kohtaan tätä" tai "onkohan tää sanamuoto nyt oikein" tai "jos en tiiä ni mitä laitan sitte tähän" -tyylistä paniikkia on aina havaittavissa, kun mulle annetaan lippulappusia raapusteltavaksi.

No se hakemuskaavake. Siinä oli sellasia normaaleita kysymyksiä, kuten nimi, sukupuoli, Japaniin saapumispäivä, mille lentokentälle saapuu kun astuu Japanin maaperälle; ei mitään ongelmia niiden kanssa. Mutta sitten, kun sinne olisi pitänyt täyttää jotain tarkempiakin tietoja, kuten "guarantor or reference in Japan" sekä kyseisen henkilön osoite, puhelinnumero ja suhde hakijaan (eli minuun) meinasi iskeä pieni paniikki. Mitä häh, en mä tunne ketään japanilaista niin hyvin, että osaisin sanoa mikä sen puhelinnumero on tai mikä sen osoite on.

Ja sitten kun henkilökunta ei voi neuvoa "laita tuo nimi tuohon ja sitte vaikka toi tohon" kuten jossain kv-yksikössä useimmiten voidaan, niin kyllä alkaa vähän pelottaa, että entä jos täytän tän väärin, entä jos ne ei tykkää siitä, kun en tiedä kaikesta heti kaikkea... Onneksi, onneksi mulla oli yks fiksummista isosiskoista mukana, joka sitten auttoi mua laittelemaan sinne sopivia nimiä ja suhteita. Ja kyllä se meni virkailijalle läpi, ja olivat kyllä ystävällisiä siinä, että tekivät sen viisumin klo 12 jälkeen, vaikka heillä virka-aika on 9:30-12 ja 13:30-16:30... Viisumin tekemiseenhän meni mulla se ruhtinaalliset 15 minuuttia (jos eilistä ei siis lasketa, eh eh eh...)

Sain sitten sieltä mukaani viisumin siinä passissani (voi ei miks mä aina näytän tolta valokuvissa), ja Certificate of Eligibility niitattuna viereiselle sivullem sekä kuitin ostoksestani, muistutuslappusen siitä, että pitää muistaa tehdä ulkomaalaisrekisteröintitsydeemi 3kk:n sisällä viisumin myöntämisestä, lappunen siitä, että koska mulla on single-entry permit viisumissa, en saa poistua maasta ilman re-entry viisumin hakemista... ja viimeinen lappu olikin semmoinen missä oli kaikki ohayougozaimasut ja tasuketet opetettu.

Että semmosta. Kyllähän se jänskätti, mutta onpahan sekin nyt hoidettu pois alta! :)