Niin siitä lumesta...

Lumi tuli takaisin - taas yhdessä päivässä satoi/pyrytti sellaiset kinokset, että etelänihmisiä vois hirvittää. Jos totta puhutaan, en kyllä itekään pahemmin innostunut tän päiväisestä lumisateesta... Koska sitä ensinnäkin satoi koko päivän. Sitten lämpötila nousi vähän nollan päälle. Maahan sutanut lumi kerkes pikkasen sulaa, ja sitä loskaa oli sitten joka paikassa. Sitten illan tullessa lämpötila laski nollan alapuolelle, ja kaikki jäätyi. Ihan kaikki.

Sanoinko jo muuten, että täällä ei mitenkään hiekoiteta tai suolata teitä?

En oo eläissäni nähnyt sellaista peilijäätä, mitä täällä on tienristeykset täynnä! Ihan peilikirkas, ihan tasainen, ihan helvetin liukas ja vaarallinen! D: Mulla on tätä menoa reidet ihan jumissa, kun pitää vaan kävellä niin varovasti koko ajan.

En ikinä tuu valittamaan, että Suomessa ois niin liukasta talvella, sillä siellä sentään hiekoitetaan... tai yritetään ainakin. Täällä? Pöh, ihan yliarvostettua.

Mutta jotain hyvääkin: Tilaamani hiustuotteet tulivat! Nyt on kosteuttavaa shampoota ja hoitoainetta ainaki puoleksi vuodeksi :) Sen verran kuiva sisäilma, kun pidän välillä lämmitintä päällä, että meinaa päänahka kuivua ja hilseillä aika epämiellyttävästi. Puhumattakaan siitä että tekis mieli vaan pikkasen rapsutella tuolta takaa... ja tuolta.... ja tuolta... Mutta suunta ylöspäin ja nahka takaisin kuntoon! :)

Mitäpä muuta... Huomenna alkaa joulukuu heti yhdellä esitelmällä, jes... Onneksi pääsen kuuntelemaan jotain jazz-keikkaa illalla, kirjottelen siitä sitte lisää myöhemmin :)

Kymmenes viikko Sapporossa

Täällä on tosiaan tullut pariin otteeseen lunta, joka on sitten parin päivän sisällä sulanut pois. Aikaisemmin tällä viikolla satoi kyllä ihan kunnolla, ja otin siitä sitten jonkin verran kuvia :)

Näkymä asuntolan ikkunasta ulos; silleen pikkasen sataa lunta

Tällaista oli yhden yön lumisateen jälkeen....

Lunta tosiaan satoi!

Muuten aika on kyllä mennyt aika lailla yliopistolla pyöriessä, kursseja käydessä ja kotona opiskellessa.

Kampusalueella on paljon isoja mustia lintuja, jotka _hieman_ pelottavat välillä :D

Eilen lauantaina japanilainen tuttavani Maasa-san kutsui mut Odori-puistoon München-joulumarkkinoille tjsp, ja pitihän sitä mennä, kun "hotto wain" ('hot wine') kuulosti vaan niin hyvältä ;) Lisäksi useammalta kaverilta kuulin, että siellä on meneillään jonkin sortin "Illumination"-juttu; ilmeisesti siis semmoset jouluvalot noiden "markkinoiden" lisäksi.

Kuten kuvista näkee, lumikin kerkes sulaa jo pois... mikä oli toisaalta ehkä ihan hyväkin asia. Iltaisin on jo nimittäin sen verran kylmä, että jos tuolla ois ollu vielä lunta kenkiä kastelemassa.... Brrh, palelen jo pelkästä ajatuksesta :D

Aika monessa valaistussa kohteessa valojen värit vaihtuivat, joten sen takia monta kuvaa aina samasta kohteesta.

München Christmas City in Sapporo!

Seistiin tässä ja ooteltiin meidän japanilaisia vahvistuksia, ni eiköhän pariin otteeseen  jouduttu salakuvauksen uhreiksi... Vähät valoista, kuvataan ulkomaalaisia lol?

Oli siellä muutakin ruokaa, mutta tää vaan näytti hauskimmalta :D

Kuvassa näkyy tosiaan pieni silta, johon ihmiset jonotti päästääkseen ottamaan kuvia merellisestä valoshowsta. Tässä tosiaan puolet jonosta (ja kyllä, mentiin mekin :D)

Allie, Jarin, minä, Tyler, Maasa-san ja Aki \o/

Oli siellä ihan hauskan näköstä

Valot tosiaan aaltoilivat aika merimäisesti

Ulkona oli tosiaan aika vilposta, niin päätettiin siirtyä sisätiloihin syömään ja juomaan jotain hyvää. Istuttiin tunteroinen nomihoudaissa (vaan 500 jeniä 60min - ja vielä lauantai-iltana!!) ja syötiin pizzaa, oli hyvvää :)

Matkalla izakayaan törmättiin mun kaksoisolentoon!

Mmmm, mozzarella-basilika-tomaattipizzaa <3

Maa järisee

Täällä oli vissiin aikaisemmin tänään maanjäristys! Ensimmäinen mitä oon täällä ollessani kokenut - enkä ees tuntenut sitä. Osa kavereista tunsi sen (ainakin he, jotka olivat syömässä ostoskeskuksen 10. kerroksessa...), mutta mä en tuntenut mitään. Liekö sitte niin paljo pehmusteita kropassa ettei pikku tärinä pahemmin hetkauta, haha! :D

Kattoo miten tilanne tästä kehittyy, mutta enpä ite olis kauheen huolissani. Ja äiti, ei sunkaan tarvi olla huolissasi.

Järistys oli 6.2 Richterin asteikolla, mutta täällä Sapporossa jotain neljän luokkaa, mikä käytännössä meinaa että paikat pikkasen tärisee, mutta mitään suurta pahaa pelottavaa ei tapahdu. Saattaisin kyllä iteki säikähtää jos oisin kymppikerroksessa, mutta enpä ollut ni ei tässä mitään :)

Jospa palais sitte opiskelujen pariin ja lopettais tyhjästä meluamisen :P

Tehokkuutta parhaimmillaan: Aamukahvit japanilaisittain

Mulle tuli yks päivä fiilis että ei hitsi, nyt tekee mieli kahvia. Koska mulla ei ole kahvinkeitintä, enkä viitsi semmosta hommata, niin juon sitten pikakahvia! Tää kyseinen paketti, minkä ostin, on mun mielestä aika hyvä esimerkki japanilaisesta tehokkuudesta ja näppäryydestä :)

Aloitetaan laittamalla supersiisti vedenkeitin tulille (huomatkaa räväkkä neonsininen valo).

Valitaan kahvipaketti maun mukaan; tällä kertaa Mocha Blend.

Otetaan yksi (1) kappale kahvipusseja paketista.

Luetaan (tai katsotaan) ohjeet.

Otetaan annoskahvi pussista ja revitään auki katkoviivaa pitkin.

Taitellaan pahvisiivekkeet auki ja taivutetaan ne kupin reunojen yli.

Lisätään kuuma vesi varovasti sekaan.

Lisätään maito, jos ei tykkää juoda kahviaan mustana.

Ja siinä meillä on kupillinen aamukahvia, joka maistuu... jännältä. 

Tuostakin saa paljon parempaa, jos laittaa kupin pohjalle palan tummaa suklaata ja sitten kaataa veden päälle :9 Ja hyvin jaksaa taas lukea koko päivän Neuvostoliitosta, tai mistä ikinä aiheesta milloinkin on kirjoitettavana useampisivuinen essee (ai minäkö kiireinen? en suinkaan....)

Kattelee taas ens kerralla mitä käytännön ihmeitä sitä täältä löytyykään :)

Welcome Party!

Olin torstaina meidän labran tervetuliaisjuhlissa. Mun lisäksi sinne tuli tänä syksynä vissiin kolme uutta opiskelijaa, joten mentiin sitten isommalla porukalla tätä juhlistamaan.

Mun käskettiin tulla torstaina labraan ennen kuutta, josta osa porukasta lähti kävellen, osa pyöräillen izakayaan. Käveltiin sitten erään kanssaopiskelijan kanssa asemalle, missä tavattiin muita opiskelijoita, ja siitä sitten pari korttelia eteenpäin bilepaikkaan.

Oli aika jännä sinänsä olla noissa juhlissa; ainoastaan mun academic advisor (professori siis) puhui mulle englantia, muut oikeastaan vain japania... Paitsi oli siellä eräs maisteriopiskelija, jonka kanssa juteltiin jotain englanniksi. Ja sitte ku välillä iskee kauhee ujous- ja epävarmuuskohtaukset päälle, niin olihan niitä hiljaisiakin hetkiä välillä :D

Mutta onneksi ruoka oli hyvää ja nomihoudai kuului hintaan, ni kyllä se siitä sitten lämpeni pikkuhiljaa. Syöminkien ja juominkien jälkeen jokainen esitteli itsensä, ainakin nimen ja kotipaikkakunnan, osa kertoili jotain harrastuksistaankin... Mun mielestä aika jännä että todella moni esitteli itsensä vain sukunimellä! Vähän vaikea kuvitella Suomessa, "Hei, olen Järvinen ja oon Jyväskylästä", "Hei, mun nimi on Nieminen ja oon kotoisin Rovaniemeltä". Mutta semmosia ne kulttuurierot. Heh, siinä vaiheessa ku lähdettiin sitten sieltä izakayasta, pari tyyppiä kysyikin multa, että oisko parempi kutsua mua Anna-saniksi vai sukunimellä. Sanoin, että mulle passaa kumpi vaan, eli oon nyt sitten Sukunimi-san :D Yksi heistä!

Syömisten jälkeen meidän proffa ja muutama muu tyyppi lähtivät koteihinsa, mutta me loput kymmenen mentiin karaokeen \o/ Ja oli kyllä hauskaa! Meitä oli tosiaan niin monta, että piti jakautua kahteen huoneeseen (en oo aikasemmin käyny karaokepaikassa jossa ei pääsis kaikki samaan huoneeseen...), ja mun huoneessa olikin sitten kaikki tyypit, joitten kanssa olin jutellut pikkasen enemmän. Ja se, että laulettiin vaan animebiisejä tietty autto kanssa :D Ilmeisesti anime- ja mangakulttuuri on Japanissa vähän enemmän nörttimeininkiä, niin monet sarjat mitä mä tunnen, on "tavallisille" japanilaisille ihan uppo-outoja. Mutta ne, jotka tietävät, mistä puhutaan... Noh, sanotaanko nyt vaan, että oon ansainnut monta "Eeeeeehhhh??!!"-huudahdusta, kun osaan laulaa tv-ruudulta kappaleiden sanoja :)

Joskus yhdentoista aikoihin sitten osa porukasta lähti kotiin, ja mä siinä mukana, sillä oli testi seuraavana aamuna ja väsytti jo. Mutta oli kyllä todella kivaa! Toinen tyttö tuosta labrasta kertoi, että tällaisia juhlia on noin kolme kertaa vuodessa: welcome party (eli tämä), sitten pikku-uusivuosi (ei mitään pikkujouluja täällä heh) tammikuussa, ja sitten maaliskuussa lukuvuoden päättäjäisjuhlat (niin, täällä on akateeminen vuosi huhtikuu-maaliskuu). Toivottavasti sitä pääsis seuraaviinkin bileisiin, sen verran mukavaa porukkaa :)

Kuka ei kuulu joukkoon? ;D

LUNTA LUNTA LUNTA EN OO IKINÄ ENNEN NÄHNY LUNTA

Lunta! Ulkona sataa lunta! \o/ Muutama koulukaveri oli jo ilmoitellut feisbuuk-päivityksissään, että on sitä lunta satanut, mutta nyt voin itsekin allekirjoittaa tämän :) (Okei, oikeastaan lumisade vaikutti olevan enemmän räntää kuin lunta, mutta hei, tarpeeksi lähellä)


Jos taas joskus myöhemmin kirjoittais jotain järkevämpää kuin säätiedotuksia :P

Maassa maan tavalla...

Oltiin eilen tiistaina keskustelukurssin tunnilla, ja aiheena tällä kertaa oli, että miten elämäntyyli on itse kullakin muuttunut sen jälkeen, kun on tullut Japaniin. Esimerkiksi ei voi syödä lempparihedelmiään (liian kalliita tai ei kaupoissa ollenkaan), mutta toisaalta sushi on taas hyvää. Itselläni taas ehkä se, että ennen Japaniin tuloa olin rajoittanut riisin syömistä ja korvannut sitä taas runsaasti kasviksilla ja salaatilla, mutta... noh. Riisi on täällä ihan hyvää. Ja kasvikset kalliita, joten...

Mutta! Päivän wtf-tilanteen tarjosi erään kiinalaistytön kommentti:

"Miksei Japanissa voi ostaa sian sorkkia ja kanan päitä tavallisesta supermarketista?"

Voin vakuuttaa, että opettajakin repesi aika totaalisesti; "Kiinassa näköjään syödään ihan kaikki" :D Luineen, nahkoineen kaikkineen. Ilmeisesti kanan pää (kaulasta ylöspäin siis) on tosi hyvää, ja siansorkatkin suurta herkkua. Eikä ollut em. mainittu tyttö ainoa, joka huokaili possunvarpaiden perään. Onneksi joku tiesi kertoa, että kyllä niitä saa mistälie lihakaupoista/-tiskeiltä.

On tää kansainvälistyminen kyllä välillä aikamoista shokkihoitoa! :D

Karaokeviikonloppu

Eipä viime viikonloppua voi oikein kuvata muullakaan sanalla: Olin sekä perjantaina että lauantaina karaokessa, ja nyt on ääni vähän painoksissa :D

Perjantaina mentiin taas viikonlopun kunniaksi porukalla syömään ja juomaan, ja siitä edettiin sitten luonnollisesti karaokeen. Alkaa tulla jo aika peruskuvioksi tämä perjantai-illan izakaya --> karaoke -kuvio... (ei niin että valittaisin, joka viikonloppu vois käydä uudessa paikassa ja silti jäis valtaosa tutkimatta)

Lauantaiaamupäivä menikin sitten ahkerasti opiskellessa, ja illalla mentiin muutaman suomenkielen opiskelijan kutsumana syömään. Ilmeisesti paikka, johon mentiin, vaatii pöytävarauksen, sillä meidän saapuessa sinne oli pöytä katettu jo valmiiksi, ja ruokaa tuli automaattisesti sen parin tunnin nomihoudain aikana, mitä siellä oltiin.

Nabe!

Noissa bambujutuissa oli semmosta kanamössöä, josta sitten lastalla otettiin sopivan kokosia paloja ja heitettiin tuonne nabeen sekaan. Vähän niinku lihapullia!

Tosi hyvää sushia (niin, sushi ei aina tarkoita raakaa kalaa...)

Vaikka alunperin olikin ilmeisesti tarkoituksena puhua suomea ja japania, niin pyydettiin mukaan pari amerikkalaista huipputyyppiä eikä yhtään haitannut :) Pääsivätpähän japanilaiset treenaamaan englantiaankin, ja me ulkomaalaiset sitten japania... ja englantia, heh!

Jälkkäriksi "Sekai Aisu Tabehoudai", eli toisin sanoen maailman jäätelöiden buffetti - varmaan parikymmentä erilaista makua ja aaahhh vois vaan tuon takia mennä tonne uudestaan :P

Tällasella poppoolla sitä oltiin

Syömisten ja ihan hirveen ähkyn jälkeen mentiin karaokeen! Paikka oli tosi hienon näkönen; työntekijöillä oli miehillä ihan puvut päällä ja naisillakin jonkin sortin "hienompi" työasu. Meitä oli tosiaan se kymmenkunta, niin totta kai ahtoivat meidät sellaseen pieneen huoneeseen jossa istuttiin kylki kylkeä vasten... Mutta hauskaa oli! Ja valot toimivat välillä himmeten, välillä kirkastuen (ja hei, jos karaokeloosissa on kunnon sininen yökerhovalo, ni ei voi valittaa liikoja :P) ja silleen. Suureksi yllätyksekseni eräs japanilaisista fanitti Sonata Arcticaa ja Stratovariusta niin paljon, että lauloi heidän biisejään karaokessa.... Aina yhtä hämmentävää kuulla suomalaisia bändejä japanilaisessa karaokessa.

Karaoken jälkeen vähän mietittiin siinä, mennäkö minne jatkamaan, ja osa porukasta lähtikin sitten jatkoille Kita23:n asuntolaan. Ite olin sen verran väsynyt, että päätin jättää bileet väliin ja mennä nukkumaan. Ei paha idea sekään.

Sunnuntai vietettiin sitten Allien kanssa shoppailessa ja kaupunkia kierrellessä. Löysin melkein 5000 jenin hameen alle 500 jenillä, eli eipä ollut ihan turha reissu! Mitäs muuta... Syötiin maailman parhaat tummasuklaaparfaitit ja oli kivvaa.

Lounastauon paikka, mitä lie donburia kyseessä :P

Sapporo Clock Tower, eräs kaupungin vanhimmista rakennuksista (ja yks harvoista säilyneistä länsimaalaisista rakennuksista). Lisää infoa täällä.

Kermavaahdon, jäätelön, suklaakastikkeen, murojen, keksin, banaanin ja mutakakun yhdistelmä ei ole koskaan maistunut yhtä hyvältä!

Nyt sitte maanantaina taas hyvä palata arkeen; kotiläksyksi tullut jo parikin isompaa esitelmän tekohommaa, eli tietääpän mihin ens viikonlopun kuluttaa. Academic advisorinikin lähetti tossa aikaisemmin tänään viestiä, että se ois welcome partyn paikka torstaina. Pikkasen jännittää, mutta eiköhän sekin mee hyvin. Ainakin toivottavasti ;__;

Talvi on tuloss: ei oo vissiin ihmisten jalat ainoat, jotka palelee talvella.... x)

Kieron ja pihrajan maljat

Täällä Sapporossa ollessani osallistun kolmisen kertaa viikossa suomen kielen tunneille, joita järjestävät Hokkaidon Suomi-seura sekä Hokkaidon yliopisto. Istuskelen siellä lähinnä nauhurin virkaa toimittamassa :P Välillä tietty saatan kääntää asioita enemmän nyky-suomelle, mutta aika paljon hommaan kuuluu tosiaan ääntämisohjeiden antaminen. Japanilaisille nimittäin r:n lisäksi sekä ä,ö, y ja v vaikuttavat olevan ehkä haasteellisimpia äänteitä...

Mutta kuitenkin. Vaikka ihmiset monesti kommentoivat, että voi että kun japani on varmasti ihan kauhean vaikeaa, ja voi ei mitenhän sitä ikinä oppii kirjoittamaan oikein, niin ehei, taitaa olla suomi edelleen yks haastavimmista kielistä mitä tiedän. Okei, mun (vähäisen) kokemuksen perusteella japanin kielessä vaikuttais olevan puhujan ja kuuntelijan suhteet tärkeämpiä; riippuen siitä, saatko vai annatko ja kenen näkökulmasta puhutaan, voidaan käyttää ainakin kolmea eri verbiä - puhumattakaan sitten eriasteisista kohteliaisuusjutuista ja eri vivahteista, joita eri verbien käyttö aiheuttaa. Tällaselle junttieinarille on välillä vaikea hahmottaa, miksi "opettaja korjasi raporttini" olisi ennemmin "sensei ga watashi no repooto wo naoshite kudasaimashita" kuin vaikka "sensei ga watashi no repooto wo naoshita" - samahan asia siinä sanotaan! Japanin kielessä se ei kuitenkaan ole sama asia, ja ainakin minusta se on ihan mielenkiintoinen suhde kielen ja kulttuurin välillä.

Suomen kieli taas... Huoh. Käy sääliksi ulkomaalaisia, jotka alkavat opiskella tätä kieltä :D Puhumattakaan siitä, että sijamuotoja on se 14, joissa jokaisessa on omat päätteensä ja poikkeuksensa, niin erilaisia verbiluokkia on kuusi (japanissa 3), jokainen persoona taipuu omalla tavallaan (minusta heihin ja passiivi päälle), kielteinen muotokin pitää muodostaa erikseen, eri aikamuotoja on neljä, ja esim. ääntämisjutut vaikuttaa vaan sopimuksen varaisilta jutuilta ("tekeekö" on -kö-loppuinen vain sen takia, että on sovittu, että e:n ja i:n kanssa tulee ö ja ä)! Ei jeesus sentään, itellä lähtis järki jos pitäis suomea opiskella yhtään enempää (kiitos, riitti se 12 vuotta koulussa)...

Hirveä hässäkkä ja ÄH. Kotimatkalla eilen ajattelinkin, että japanin kieli on kuin täytekakku: se on hyvin koristeellinen ja siinä on paljon tavaraa päällä, mutta sisältä se on aika yhdenmukainen ja loppujen lopuksi aika simppeli. Suomen kieli taas on kuin jotain helkutin tippaleipää, joka sotkee kädet rasvaan jos sitä koittaa syödä.

Siksi nostankin hattua jokaiselle ei-suomalaiselle, joka suomea päättää tosissaan lähteä opiskelemaan. Toisin kuin meille japanin kielestä kiinnostuneille, ei suomalaista mediaa ole välttämättä kovin helppo löytää netistä tai muista lähteistä. Ite voin lukea sarjisten skanneja netissä tai kuunnella Youtubessa japanilaisia biisejä tai katsoa  jollain muulla sivustolla japanilaisia draamasarjoja, niin ei suomalaisia tv-ohjelmia tai musiikkia tai mitään ole yhtä helppo löytää. Altistuminen kielelle on siis varmasti aika vaikeaa, mikä omalta osaltaan vaikeuttaa kielen omaksumista... tai jotain. En ole mikään kielitieteilijä niin en osaa tarkemmin sanoa :P

Huomenna lauantaina käydäänkin syömässä muutaman japanilaisen suomen kielen opiskelijan kanssa, ja sitä kautta pääseekin helposti opiskelemaan japania - aina voi kysyä, että "mitä tämä on suomeksi/japaniksi", ja aika monesti siitä sitten lähteekin juttu luistamaan :)

Hyvää alkavaa viikonloppua siis kaikille muillekin! \o/

Syksyn viime päivät

Huh huh kun on taas aika mennyt ihan tajuttoman nopeasti. Tuntuu, että päivät menevät oikeastaan opiskellessa, ja viikonloput on taas sitten pyhitetty kavereiden kanssa hengaamiseen ja rentoutumiseen enemmän tai vähemmän rankan kouluviikon jälkeen.

Mitäs tänne... Ilmat ovat kylmenneet koko ajan, ja muutama opettaja onkin jo ihmetellyt, että missä se ensilumi viipyy. Ennemmin ottaisin sen ensilumen, kuin kylmän vesisateen, joita on muutamana päivänä ollut (elämää rannikkokaupungissa osa ääretön...). Ainakin vielä on kyllä pysytellyt nollan yläpuolella, mutta kyllä se tästä kohta tippumaan alkaa.

Oon ostanut useamman japanin oppikirjan tarkoituksena ihan vaan kieltä opetella. Haastavaa tästä tekee sen, että mulla ei ole aikaa opiskella! :D Melkein jo suunnittelin tiputtavani jonkun kurssin pois, mutta ehkä mä jaksan kuitenkin vielä :) Kun ei nyt joka päivä kuitenkaan oo yhtä soittoa 8:45-18 luentoja, niin kyllä tää tästä.

Kylmenevistä päivistä vielä sen verran, että vaikka olenkin suomalainen, niin palelen silti farkuissa ja kevyttoppatakissa kun tuolla ulkona pitää lampsia. Mutta tuntuu, että huomattava osa japanilaisista tytöistä silti vaan chillailee menemään sukkahousuissa ja minishortseissa tai jotain. Kotimatkalla näin tänään pari lukiolaistyttöä, joiden koulupukujen hameet olivat vähän lyhyempää mallia, eikä heillä näyttänyt olevan jaloilleen muuta peitettä kuin polvisukat! D: Toisaalta, paikalliset sukat ja sukkahousut tuntuvat paljon paksummilta ja lämpimimmiltä kuin suomalaiset, mutta rajansa kaikella.

Mulla on muuten huoneessa tällanen mukavan kirpakka 16 asteen lämpötila, eli yöt tulee nukuttua aika tosi hyvin... :)

Jospa sitä sitte alkais taas opiskella... 

Maakuntamatkailua: Otarun(omaiset) soittorasiat

Tänä lauantaina lähdettiin suunnitelmien mukaisesti käymään Otarun kaupungissa. Totta kai meidän tuurilla satoi koko päivän... Mutta onneksi ei ollut kuitenkaan liian kylmä, joten ihan hyvä maku tästä reissusta jäi :)

Junalippu suuntaansa Sapporon asemalta maksaa 620 jeniä, joten yhteensä matkoihin meni sen 1240 japanin rahaa. Matka taittui reippaassa puolessa tunnissa, ja ajettiinpa osa ihan meren vieressä! 

Otarun asemalla. Jännä huomata, että tässä kyltissä ylin ja keskimmäinen 'Otaru' luetaan vanhaan tyyliin oikealta vasemmalta; ei olla siis minkään Rutaon asemalla :P

Heti perille päästyämme piti ottaa jo sateenvarjot esille, ja lähteä etsimään ruokapaikkaa.

HO HO HO

"Thriller House"... 

Muutaman minuutin käveltyämme ja useamman pikaruokapaikan ohitettuamme näimme kyltin, jossa mainostettiin sushi-tabehoudaita, eli sushibuffettia. Ei paha, kyllä meistä jokainen sai vatsan täyteen tunnissa :)

"Kattokaa, iso punainen kyltti missä lukee sushi... Sinne siis"

Hotelli Sonian tiloissa

Jaksettiin sitten jatkaa matkaa eteenpäin, ja suunnattiin kohti isointa(?) ostoskatua.

Yhtäkkiä ilmesty tämmönen eteen.

Hämmentäviä maamerkkejä betonilaatikoiden keskellä.

Harvinaisen kutsuva keli kieltämättä...

Matkalla pysähdyttiin ihmettelemään kanaalia, joka ehkä? kulkee Otarun halki.

Miwa, Jarin, minä ja Mikko

Löydettiin sitten aika suoraviivaisen kävelemisen jälkeen ostoskatu, joka oli täynnä mm. lasitavarakauppoja ja erilaisia ruokaliikkeitä.

Lumistoppareita rinteessä

Näkymää kadun alkupäästä

Hyvin... hämmentävää. Toi Marimokkori on ilmeisesti Hokkaidon maskotti, ja mulla ei oo mitään ideaa mitä se tossa töröttää :D

Hihihi, "Pervo-karhu" :D

Lasimuseo - yks monista...

Eläviä rapuja! Oli aika friikin näköstä kun ne koitti paeta noista astioista!

Kävästiin nopsasti erästä LeTAO-suklaapuotia vilkaisemassa. Ilmeisesti ko. paikka valmistaa Otarun/Hokkaidon herkullisimpia suklaita, ja ainakin näytteiden perusteella en epäile :) (asia voi tosin vaatia lisätutkimuksia....)

Ostoskadulta suunnattiin sitten päämäärätietoisesti erääseen tietyn elokuvastudion tuotteita myyvään puotiin...

Höyrykello! Pikkasen pomppasin ilmaan, kun yhtäkkiä  alko kello huutamaan ja savua puhaltamaan :D

Disney on täällä tosi suosittua

Ghibli-kauppa! 

Löydettiin siis Ghibli-kauppaan! :) Totoro-aiheiset tavarat selkeästi hallitsivat kauppaa - oli pehmoleluja, soittorasioita, kalentereita, valokuvakehyksiä, avaimenperiä... Muistakin elokuvista kyllä löytyi kampetta, mutta Totoro on ilmeisesti rakastetuin.

aaaaaaaaaa

Järkyttävän ihania ;__;

Totoro-tulvan jälkeen vaihdettiin vähän aikuisempaan makuun ja mentiin soittorasioita myyvään kauppaan. Otaru on tunnettu lasiesineistään ja soittorasioistaan, joten paikassahan oli sitten lasisia soittorasioita enemmän, mitä kuvitella saattaa. Ja tämä oli vain yksi kauppa muiden joukossa; ostoskadun varrelta löytyi ainakin kaksi muutakin isoa soittorasialiikettä, ja vielä useampi lasitavarapuoti (lasitavarat siis puhallettua lasia ja käsityönä tehtyä...).

Yleisimmät kappaleet soittorasioissa olivat varmaan "When you wish upon a star" sekä  "Itsumo Nando demo" (Henkien kätkemän tunnari)

Valitettavasti en tajunnut toisen kerroksen mahdollisuutta, joten se jäi sitten ensi kerralle :<

Mä halusin nähdä, miten tuota lasia valmistetaan, joten etsittiin ja löydettiin "studio", missä tuota prosessia saattoi seurata. En osaa edes kuvitella, miten kuuma tuollaisessa hommassa täytyy olla...

Aika kova mimmi...

Tässä vaiheessa päätettiin pistäytyä lähimpään kahvilaan strategiselle tauolle - oltiinhan kuljettu koko päivä aamukymmenestä aina tuohon iltapäiväkolmeen asti.

Cappuccino ja maccha-kääretorttu, nom!

Ostin itselleni Ghibli-kaupasta pienen yllätyspaketin; sisällä on pieni Totoro-kivi, joka sitten väristä riippuen tuo omistajalleen onnea, rakkautta, rohkeutta, selkeyttä, jne. 

Mun on oikeanpuoleinen ruusukvartsi rohkeutta tuomaan :)

Iltakin alkoi jo aika nopeasti hämärtyä, ja sade ei ainakaan piristänyt ketään, joten päätettiin sitten suosiolla palata Sapporon suurkaupungin vilskeeseen ja hälinään. Kävästiin nopeasti asemalla vielä udonit syömässä ja siinähän se tämä päivä sitten mennä huljahti.

Pitää kyllä joskus joku toinenkin kerta mennä tuolla käymään! Aika mahtavia tuliaisideoita sai kyllä soittorasiakaupasta :) Eikä käsintehdyt shottilasitkaan varmasti paljoa matkalaukussa painais...

Nyt sitten pyykkien ja läksyjen pariin :)