Olin torstaina meidän labran tervetuliaisjuhlissa. Mun lisäksi sinne tuli tänä syksynä vissiin kolme uutta opiskelijaa, joten mentiin sitten isommalla porukalla tätä juhlistamaan.
Mun käskettiin tulla torstaina labraan ennen kuutta, josta osa porukasta lähti kävellen, osa pyöräillen izakayaan. Käveltiin sitten erään kanssaopiskelijan kanssa asemalle, missä tavattiin muita opiskelijoita, ja siitä sitten pari korttelia eteenpäin bilepaikkaan.
Oli aika jännä sinänsä olla noissa juhlissa; ainoastaan mun academic advisor (professori siis) puhui mulle englantia, muut oikeastaan vain japania... Paitsi oli siellä eräs maisteriopiskelija, jonka kanssa juteltiin jotain englanniksi. Ja sitte ku välillä iskee kauhee ujous- ja epävarmuuskohtaukset päälle, niin olihan niitä hiljaisiakin hetkiä välillä :D
Mutta onneksi ruoka oli hyvää ja nomihoudai kuului hintaan, ni kyllä se siitä sitten lämpeni pikkuhiljaa. Syöminkien ja juominkien jälkeen jokainen esitteli itsensä, ainakin nimen ja kotipaikkakunnan, osa kertoili jotain harrastuksistaankin... Mun mielestä aika jännä että todella moni esitteli itsensä vain sukunimellä! Vähän vaikea kuvitella Suomessa, "Hei, olen Järvinen ja oon Jyväskylästä", "Hei, mun nimi on Nieminen ja oon kotoisin Rovaniemeltä". Mutta semmosia ne kulttuurierot. Heh, siinä vaiheessa ku lähdettiin sitten sieltä izakayasta, pari tyyppiä kysyikin multa, että oisko parempi kutsua mua Anna-saniksi vai sukunimellä. Sanoin, että mulle passaa kumpi vaan, eli oon nyt sitten Sukunimi-san :D Yksi heistä!
Syömisten jälkeen meidän proffa ja muutama muu tyyppi lähtivät koteihinsa, mutta me loput kymmenen mentiin karaokeen \o/ Ja oli kyllä hauskaa! Meitä oli tosiaan niin monta, että piti jakautua kahteen huoneeseen (en oo aikasemmin käyny karaokepaikassa jossa ei pääsis kaikki samaan huoneeseen...), ja mun huoneessa olikin sitten kaikki tyypit, joitten kanssa olin jutellut pikkasen enemmän. Ja se, että laulettiin vaan animebiisejä tietty autto kanssa :D Ilmeisesti anime- ja mangakulttuuri on Japanissa vähän enemmän nörttimeininkiä, niin monet sarjat mitä mä tunnen, on "tavallisille" japanilaisille ihan uppo-outoja. Mutta ne, jotka tietävät, mistä puhutaan... Noh, sanotaanko nyt vaan, että oon ansainnut monta "Eeeeeehhhh??!!"-huudahdusta, kun osaan laulaa tv-ruudulta kappaleiden sanoja :)
Joskus yhdentoista aikoihin sitten osa porukasta lähti kotiin, ja mä siinä mukana, sillä oli testi seuraavana aamuna ja väsytti jo. Mutta oli kyllä todella kivaa! Toinen tyttö tuosta labrasta kertoi, että tällaisia juhlia on noin kolme kertaa vuodessa: welcome party (eli tämä), sitten pikku-uusivuosi (ei mitään pikkujouluja täällä heh) tammikuussa, ja sitten maaliskuussa lukuvuoden päättäjäisjuhlat (niin, täällä on akateeminen vuosi huhtikuu-maaliskuu). Toivottavasti sitä pääsis seuraaviinkin bileisiin, sen verran mukavaa porukkaa :)
Mun käskettiin tulla torstaina labraan ennen kuutta, josta osa porukasta lähti kävellen, osa pyöräillen izakayaan. Käveltiin sitten erään kanssaopiskelijan kanssa asemalle, missä tavattiin muita opiskelijoita, ja siitä sitten pari korttelia eteenpäin bilepaikkaan.
Oli aika jännä sinänsä olla noissa juhlissa; ainoastaan mun academic advisor (professori siis) puhui mulle englantia, muut oikeastaan vain japania... Paitsi oli siellä eräs maisteriopiskelija, jonka kanssa juteltiin jotain englanniksi. Ja sitte ku välillä iskee kauhee ujous- ja epävarmuuskohtaukset päälle, niin olihan niitä hiljaisiakin hetkiä välillä :D
Mutta onneksi ruoka oli hyvää ja nomihoudai kuului hintaan, ni kyllä se siitä sitten lämpeni pikkuhiljaa. Syöminkien ja juominkien jälkeen jokainen esitteli itsensä, ainakin nimen ja kotipaikkakunnan, osa kertoili jotain harrastuksistaankin... Mun mielestä aika jännä että todella moni esitteli itsensä vain sukunimellä! Vähän vaikea kuvitella Suomessa, "Hei, olen Järvinen ja oon Jyväskylästä", "Hei, mun nimi on Nieminen ja oon kotoisin Rovaniemeltä". Mutta semmosia ne kulttuurierot. Heh, siinä vaiheessa ku lähdettiin sitten sieltä izakayasta, pari tyyppiä kysyikin multa, että oisko parempi kutsua mua Anna-saniksi vai sukunimellä. Sanoin, että mulle passaa kumpi vaan, eli oon nyt sitten Sukunimi-san :D Yksi heistä!
Syömisten jälkeen meidän proffa ja muutama muu tyyppi lähtivät koteihinsa, mutta me loput kymmenen mentiin karaokeen \o/ Ja oli kyllä hauskaa! Meitä oli tosiaan niin monta, että piti jakautua kahteen huoneeseen (en oo aikasemmin käyny karaokepaikassa jossa ei pääsis kaikki samaan huoneeseen...), ja mun huoneessa olikin sitten kaikki tyypit, joitten kanssa olin jutellut pikkasen enemmän. Ja se, että laulettiin vaan animebiisejä tietty autto kanssa :D Ilmeisesti anime- ja mangakulttuuri on Japanissa vähän enemmän nörttimeininkiä, niin monet sarjat mitä mä tunnen, on "tavallisille" japanilaisille ihan uppo-outoja. Mutta ne, jotka tietävät, mistä puhutaan... Noh, sanotaanko nyt vaan, että oon ansainnut monta "Eeeeeehhhh??!!"-huudahdusta, kun osaan laulaa tv-ruudulta kappaleiden sanoja :)
Joskus yhdentoista aikoihin sitten osa porukasta lähti kotiin, ja mä siinä mukana, sillä oli testi seuraavana aamuna ja väsytti jo. Mutta oli kyllä todella kivaa! Toinen tyttö tuosta labrasta kertoi, että tällaisia juhlia on noin kolme kertaa vuodessa: welcome party (eli tämä), sitten pikku-uusivuosi (ei mitään pikkujouluja täällä heh) tammikuussa, ja sitten maaliskuussa lukuvuoden päättäjäisjuhlat (niin, täällä on akateeminen vuosi huhtikuu-maaliskuu). Toivottavasti sitä pääsis seuraaviinkin bileisiin, sen verran mukavaa porukkaa :)
 |
| Kuka ei kuulu joukkoon? ;D |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti