Sydämeeni joulun teen

Niin se on vaan lähtenyt jo viikko neljätoista käyntiin täällä nousevan auringon saarivaltiolla. Huomaan, että joka viikolta tulee tasaisesti vähemmän ja vähemmän valokuvia, kun ei ehkä vaan jaksa samalla tavalla raahata kameraa mukana (niin, koska peruspokkarihan painaa ihan tuhottoman paljon...) eikä välttämättä turistiakaan leikkiä (mähän sopeudun ihan täysin ihmisjoukkoihin vaalealla tukalla ja kirkkaanpinkillä takilla!), mutta jos välillä pikkasen koittais. Kuitenkin.

Mitäs viikonloppuna. Opiskelin jonkin verran, viimeistelin sen mun musiikkipsykologian esitelmän ja - tunnustan - kävin shoppailemassa sunnuntaina. Oli hyvin hämmentävää, kun kävin taas siellä joulumarkkinoilla, ajatuksena moikata siellä työskenteleviä suomalaisia, mutta pääsinki sitte kertomaan parille japanilaiselle tytölle Suomesta ja suomen kielestä. Eipä siinä mitään, hyvin... hämmentävää vaan. Olisin mielelläni jutellut heidän kanssaan pidemmältikin, mutta mukista loppui kuuma juotava ja alkoi jo palellakin pikkasen... Mutta jos toinen heistä ehkä aloittaa suomen kielen opinnot alkuvuodesta, ni ehkäpä sitten taas tavataan!

Tosiaan sitten ostareita kierrellessä huomasin, miten täällä jouluun valmistautuminen on vähän erilaista. Ensinnäkin kaupoissa oli ihan tajuttoman paljon porukkaa, ja se tavaranmäärä, mikä on myynnissä... Huh huh. Vähän niinku Hulluilla Päivillä ois ollu käymässä, paitsi että ihmiset käyttäytyivät paljon sivistyneemmin :P Löysin sitten itellekin jotain kivaa ja jännää, lähinnä tarkotuksena oli vaan ettiä jotain lämmintä kylmiä iltoja varten. Täysin tarpeellista, totta kai...

Jotain lämmintä kylmiä iltoja varten - pandahuopa! Tässä jos missä lepää silmä, sydän ja keho :P

Tosiaan, en tiedä mainitsinko jo asiasta, mutta oon ilmeisesti menossa johonkin UNESCOn tapahtumaan panelistiksi...

(._.)7"  *raivoisaa päänraavintaa*

En... oikein tiedä, osaanko ymmärtää saatika sitten puhua Tohokun maanjäristyksesta ja eh... kansainvälisestä vapaaehtoistyöstä puoltoista tuntia paneelissa. Ja vaikka keskustelijoita on muitakin, ja järjestäjä vakuutti, että no problemhos, kyllä mä ajatukseni saan ilmaistua ja muut auttavat siinä, niin... silti on vähän epävarma olo. Ja seuraavana päivänä pitäis ihan workshoppia pitää, opettaa lukiolaisille suomea ja jotain... suomalaisten kappaleiden merkitystä ja ehhhh... Jooh. Kattoo ny miten menee, ja tuleepahan ainakin kokemus jos ei muuta!

Eilen oli kanssa hyvä päivä siinäkin mielessä, että sain skypetettyä siskojen kanssa! Tai ainaski valtaosan kanssa, heh :) Kiva oli nähä että kaikki ovat hengissä ja olin kanssa tosi iloinen, että jokainen oli halukas tulemaan käymään täällä asti. Varautukaa vaan sitte siihen vuorokauden lentomatkaan ja lievään jetlagiin <3 Se helpottaa heti, ku pääsee suihkuun, syömään ja nukkumaan.

Skypettelytuokio pisti sitten vähän miettimään, että mitä haluaisin ihmisten kokevan täällä Sapporossa. Koska oon ollut täällä vasta sen kolmisen kuukautta, en tiiä vielä läheskään kaikkea, plus se että oon enemmän koneen ääressä viihtyvää tyyppiä.... mutta eikö parin viikon loman voi muka viettää izakayoissa syöden ja juoden ja välillä jossain emt, Ainu-kylässä tai Jozankein kylpylässä käydessä? Pitää kyllä iteki koittaa harrastaa enemmän maakuntamatkailua, ja ylipäätänsä tutustua paremmin kaupunkiin. Harmi vaan, että ulkona on kylmää ja pimiää x)

Ainaski pitää kaikki ruokajutut kokeilla, se  on satavarma! Mutta ehkä niistä joskus myöhemmin lisää.

Tänään oonki sitte pyykänny, tehny kouluhommia ja käyny luennolla. Ja miettinyt syntyjä syviä ja sitä jaksaisko pestä tukan nytte illalla vai vasta aamulla. Niin, ja suatoinpa laittaa paketin postiin jonneki eteläisempään Suomeen menemään...

Palataanpa asiaan taas joku toinen päivä o/

Paikallinen joululaskiaispulla - siltä se nimittäin maistui kermavaahtotäytteineen kaikkineen. Ei mitenkään maailman ehdottomasti paras pulla, mutta tarpeeksi hyvä siihen, että melkein jo unohdin, miten mulla sittenkin on koulua 26. päivänä...