Suuntaa opiskeluun

Ennen Japaniin tuloa opiskelin japania vähän epäsäännöllisesti. Kävin Oulu-opistossa pari kurssia, sitten yliopistolla pari kurssia, ja itsekseni sitten syvennyin populäärikulttuurin kautta tämän kielen saloihin. Hokudain kurssit täällä Sapporossa ovat kuitenkin erilaisia verrattuina kotiyliopiston kursseihin; tahti on tiukempi ja asiaa on enemmän yhdellä kurssilla. Varsinkin kun kurssit on jaettu eri osioihin; itse oon kieliopin suhteen Intermediate 1 -kurssilla, kanjien kanssa Introductory 2 -kurssilla ja keskustelun/kommunikaation suhteen Intermediate 1:lla. Sitten jos/kun läpäisen loppukokeet, etenen seuraavalle tasolle; kieliopin ja keskustelun kanssa Intermediate 2:lle, ja kanjeissa Intermediate 1:lle.

Mulla ei kuitenkaan ollut mitään erityisempää suuntaa kielen opiskelun suhteen; kunhan nyt kursseilla istuis ja tekis töitä että pääsis ne läpi että osais vähän paremmin kieltä. Kaipa siitä jotain opintopisteitä jäis kouraan, vai mitä?

Pari kaveria kuitenkin puhuivat, miten aikovat suorittaa jonkin sortin tasotestin täällä Japanissa ollessaan. Aivan kuten englannissa voi suorittaa TOEFL:n kielitestin, myös japanissa voi suorittaa JLPT:ksi kutsutun japanin kielen tasotestin. Pakko myöntää, että itekin kiinnostuin tästä. Vaikka en uskokaan täysin opiskeluun vain testejä varten, niin tunnustan, että tällainen kuulostaa ihan jännältä. Tietäisi oman tasonsa, sekä tietäisi mihin tähdätä tulevaisuudessa, jos mielisi jatkaa japanin kielen opiskelua. Ja sitä paitsi, kuten kanji-kurssin opettaja sanoi, kun sitä nyt kuitenkin on täällä Japanissa, niin voihan sitä yrittää?

Nykyisessä tasotestissä on viisi tasoa, N5-N1. N5 on alhaisin, ja N1 paras. Aikaisemmin tasoja oli neljä, mutta jostain syystä tasojen määrää kasvatettiin yhdellä. Olen aika varma, että selviäisin suht helposti N5-tasosta, ja tällä hetkellä aika moni N4-tason jutuista vaikuttaa aika tutulta, joten tähtään siis N3-tasoon! :) Haastetta pitäisi ainakin olla ihan kerrakseen, joten ei kai tässä auta kuin alkaa kanjeja rustaamaan ja kielioppia tutkimaan (puhumattakaan sanastosta, mikä on mulla ihan naurettavan pieni....) o/

Tänään sitten käytiinkin muutaman kaverin kanssa vähän kirjoja shoppailemassa, ja aika hyvin tuli kaikkea jännää löydettyä. Nyt on siis haaste heitetty, eikä auta muu ku laittaa hihat heilumaan :)

Vasemmalla olevat kolme kirjaa on ostanut aikasemmin, eli kaikki pinossa olevat yksi, kaksi, kahdeksan kirjaa löysivät tiensä mun huoneeseen... Haastetta? ;D

Masentavaa, ku näyttäis taas olevan flunssaa liikenteessä... ja sopivasti juuri kun taas loma alkamassa! Meikäläisen tuuria, ei voi muuta sanoa...

Hengissä ollaan!

Hengissä ollaan, vaikka elonmerkkejä ei vähään aikaan ookaan näkynyt! Tällä viikolla oon palauttanu kaks esseetä, ja kolmannen sain just väännettyjä kaverin kanssa valmiiksi (kello on tosiaan kohta 12 yöllä...), eli aika paljon kouluhommia on ollut. Joku esseen kirjottaminen ei välttämättä kauhean monelle yliopisto-opiskelijalle oo iso homma, mutta hei, matematiikan opiskelijana mä en pahemmin esseitä kirjoittele? Viimeksi ehkä jollain tietojenkäsittelynkurssilla tullut joku essee väännettyä, mutta siitäkin on jo pari vuotta aikaa :D Puhumattakaan että kaikki paperit on englanniksi, joten... mites sitä lukiossa nyt kirjotettiinkaan....

Mielenkiintoista huomata, miten eri ihmisillä on ihan erilaiset taktiikat esseiden ja ylipäätänsä kouluhommien tekemiseen. Osa ei missään nimessä pysty lukemaan omassa huoneessa, vaan on pakko mennä jonneki kahvilaan tai kirjastoon pänttäämään. Osa ei millään pysty yhdeltä istumalta tehtäviä tekemään, vaan pakko tehdä pikkuhiljaa, vähän kerrallaan. Ja tietenkin ovat ne kuuluisat tyypit, jotka jättävät kaiken viime tippaan ja sitten kiroavat harmaita hiuksia ja sitä kun on niin kiire ja apua ja paniikki.

Ite oon yllättäny itseni ihan aikatauluttamalla ja tekemällä juttuja etukäteen valmiiksi. Erään esseen palautin puoltoista viikkoa ennen deadlinea, toinen essee oli valmis edellisenä viikonloppuna, ja useimmat kielikurssien tehtävätkin saan tehtyä melkeinpä heti luennon jälkeen. Tänään saatiin toi eräs essee tehtyä, ja oon nyt ikuisesti vakuuttunut, että ryhmäesseet on pahimpia rangaistuksia, mitä luennoitsija voi opiskelijoilleen antaa. Ryhmätyöt voivat olla ihan hauskoja, mukavia, jopa leppoisia ja opettavaisia, mutta auta armias ryhmäesseitä... En henkilökohtaisesti arvosta!

Enää parisen viikkoa luentoja, joista valtaosa loppuu oikeastaan jo tällä viikolla. Sitte pääsee tosissaan lomareissua suunnittelemaan ja ihan vaan chillailemaan. Eiköhän näistäkin kouluhommista kunnialla selviä, ni saa sitte hyvällä omallatunnolla lomailemaan! :)

Lepposta loppuviikkoa muillekin!

Yukimatsurin valmisteluja

Taas luvassa vähän lumisempia kuvia! Kävästiin Allien kanssa sunnuntaina Odori-puiston Yukimatsurin ( = Snow Festival) valmisteluita, ja kyllä siellä oli rakennustelineet ihan kunnioitettavan korkealle kohonneet. Ootan ihan innoissani jo ens kuuta, että mimmoset jää- ja lumiveistokset siellä on sitte paikan päällä :)

Jos ne tämmösen rakentaa ni pisteet kotiin :D

Message board ja mursu!

:D

Terkkuja kaikille!

Eihän siellä ulkona pitkään jaksanu olla, ni kävästiin eka kahvilla ja sitte päädyin amerikkalaisjengin mukana hampurilaisia syömään. Ei hullumpi sunnuntai :)

Roar!

Oon muutaman viime päivän suunnitellu vähän miten reissaisin kevätlomalla. Vietän varmaan maaliskuun alun Tokio-Osaka-Kioto-akselilla, ja sitten loppuloman pari viikkoa ehkä Hokkaidolla reissaten, tai sitte vaan kaupungissa chillaillen. Kattoo mimmosta porukkaa sillon on liikenteessä! :P

Yks essee melkeen kokonaan valmis (mokomat viittaukset!), toinen alottamatta ja kolmas kaukaisena ajatuksena jossain takaraivossa, ja enää kuukausi koulua! Pakko skarpata nyt loppuun asti kunnialla! :)

Kansalliset pääsykokeet

Enää about kuukausi koulua ja sitte alkaa kevätloma! Suunnittelin reissaavani ympäri Japania, mikäli aikaa ja rahaa riittää. Tokio ja Kioto, täältä tullaan (jos tullaan...)!

Viime päivinä on aika usein käynyt silleen, että aamulla ja päiväsaikaan on aivan käsittämättömän upea ilma. Aurinko paistaa, on kirkasta ja valoisaa ja tuntuu jopa mukavalta, että on talvi. Mutta auta armias, kun aurinko laskeutuu... Sitten jostain kumman syystä alkaa aivan armoton lumisade, joka välillä yltyy ihan myrskyksi. Täysin erilaiset sääilmiöt samana päivänä, huh huh.

Napsin muutaman kuvan tässä aikaisemmin tällä viikolla koulumatkalta aamukahdeksan aikaan, ja on kyllä nättiä. Tänäänkin oli aamusella tosi kaunis ilma, mutta varmaan illemmalla on taas jotain lumimyräkkää...

Kuvitelkaa oikein hitaasti oksilta putoavia lumihiutaleita :P

Tänä viikonloppuna on Japanin yliopistoissa pääsykokeet. Tänään Hokudain (Hokkaidou Daigaku = Hokudai; Hokkaidon yliopisto :P) yliopistolla ei ole tavallisia luentoja ollenkaan, sillä huomenna lauantaina (ja ehkä ylihuomenna?) tuhannet lukiolaiset tai välivuotta pitäneet nuoret tulevat koittamaan onneaan, josko pääsisivät Hokudaihin opiskelemaan. Jännä, että japanilaisiin kalentereihin on ihan erikseen merkitty tämä päivä jonkin sortin "juhlapäiväksi", jolloin normiopetusta ei ole lainkaan. Totta kai meillä oli kuitenkin kaikki kielitunnit ja HUSTEP-luennot ihan normaalisti, koska ollaan vähän erinlaisia :P

Eipä tässä muuta, kaikille muille oikein hyvää viikonloppua :)

Japanilaisia herkkuja: Okonomiyaki

Japanilaista okonomiyakia maistettuaan ei tavalliset munakkaat maistu miltään. Okonomiyaki on nimittäin munakas, jonka sekaan laitetaan vaikka ja mitä, ja lopputulos syödään majoneesin, okonomiyaki-kastikkeen ja katsuo-kalahiutaleiden kanssa.

Käytiin joululomalla muutaman kaverin kanssa Fuugetsu-nimisessä okonomiyaki-paikassa, ja oli aika kiva ku sai ite tehä oman ruokansa ;P Ohessa siis kuvia!

Eka tilataan haluttu annos, ja ainekset saadaan kulhossa. Pitää sekoittaa ennen paistamista!

Sitte vaan öljyä levylle (paistolevy on siis ihan pöydässä ;D) ja munat tulille

Pitää muistaa kääntää ajoissa ;)

Ja lopputuloksen kruunaavat majoneesi, okonomiyaki-kastike ja kalahiutaleet. Noms!

Älyttömän simppeli, mutta sitäkin herkullisempi ruoka. Koko komeuden tekee tajuttoman hyväksi yksinkertaisesti okonomiyaki-soosi ja majoneesi. Oon melkeen satavarma, että vois paistaa tiskirätinki, mutta em. mainittujen soosien kanssa maistuis hyvältä. (En oo silti alkamassa kokeilemaan, hah!)

Joululoman, joulun, uuden vuoden ja ihan vaan elämän kunniaksi repäsin ja ostin itelleni Kindle-lukulaitteen. Pieni, kevyt ja näppärä laite kulkee aika kivasti mukana, siihen mahtuu varmaan miljoona kirjaa (ainaki tuhat), ja patterikin kestää varmaan sen pari kuukautta tai jotain. Melkein kuin kirjaa lukis :) Plus, Amazonista saa mooooonta monituista kirjaa ihan ilmaiseksi, eli jos kiinnostusta (ja noh, englannin kielen taitoa) riittää, ni kannattaa harkita ;)

Meinas tulla liian pahat riippuvuusoireet lukemisen suhteen, enkä viittiny alkaa tiiliskiviä ostelemaan... :P

UNESCOa ja aikuistumisriittejä

Viimeiset muutamat päivät ovat olleet ihan mukavan kiireisiä: Oon koittanut valmistautua UNESCO-tapahtumaan, johon menin osallistumaan Finstituten kautta. Oli mielenkiintoinen kokemus!

Tapahtuma oli siis UNESCOn järjestemä, kansainvälistä ja kansallista vapaaehtoistyötä koskeva tapahtuma, johon osallistui satakunta lukiolaista eri lukioista, sekä muutama ulkkari meikäläisen lisäksi. Tapahtuma oli kaksipäiväinen, joista ekana päivänä oli enemmän luentoja ja paneeli, ja toisena päivänä erilaisia workshoppeja ja semmosta.

Paljon porukkaa

Aika hyvä, kun tapahtuman alkaessa ja puheiden kuluessa sitä tajusi, miten vähän sitä oikeasti japania osaa. Ymmärsin osan, mutta silti aika paljon jäi tajunnan ja ymmärryksen ulkopuolelle. Mutta kaipa se tästä, oli ihan hyvä kuulla ehkä vähän erilaista japania, mitä yleensä lipastolla ja oppitunneilla kuulee.

Aamun ensimmäinen puhe, taustabannerissa lukee... ööh... Hokkaidon lukioiden UNESCO-tutkimustapahtuma tai jotain. Joka tapauksessa, tapahtuma :D

Eräs luento oli ihan mielenkiintoinen: Siinä eräs opettaja kertoi erilaisesta pakolaisuudesta ja esitteli sitten erilaisia pakolaisjulisteita. "It takes courage to be a regufee". Hyvin vaikuttavia tekstejä noissa julisteissa, ja eipä sitä aikaisemmin oo tullut ajatelleeksi, että vaatii tosiaan rohkeutta hylätä kaikki entinen ja lähteä tuntemattomaan paremman elämän perässä, kuten pakolaiset tekevät.

COURAGE

Välissä oli sitten ehkä vartin tauko, ja luvassa oli paneelikeskustelu ulkomaalaisten kesken.

Hetkonen, katsotaans, siellä on tuolit lavalla...

Hetkonen hetkonen, mitäs noissa lapuissa lukeekaan...

Ah. Meikähän se siellä heti ekana!

Oonpahan nyt osallistunut japaninkieliseen paneelikeskusteluun lukutaidon tärkeydestä ja kansainvälisen vapaaehtoistyön merkityksestä! Enpä voi sanoa, että olisin kauheasti osallistunut keskusteluun, mutta kokemus on kokemus, vai mitä?  (Koitan toistaa itelleni tuota mantraa ja koittaa olla miettimättä, miten nolo sitä olinkaan xD)


Ensimmäisen päivän lopussa oli sitten noin tunnin "cocktail-tilaisuus", missä syötiin ja juotiin ja jutusteltiin lukiolaisten kanssa. Hieman ujoja noi japanilaiset lapsukaiset, mutta kyllä sieltä muutama reippaampikin juttukaveri löytyi. Huvittavan moni tuli sanomaan vaan, miten nätti iho mulla on :'''D Kieltämättä, eipä vois kuvitella Suomessa kenenkään tulevan "hei, sulla on ihan älyttömän kaunis ja sileä ja puhdas iho, vähän oon kade~~ :DD" Yllättävää, mutta suloista!

Toisena päivänä tultiin paikalle 9:30, ja aloitettiin aamu kunnon luentoputkella. Valitettavasti mulla alko kameran akku piippaamaan hätätilannetta, joten kuvia on vähän niukanlaisesti....

Kuunneltiin tosi mielenkiintoinen luentosarja kansainvälisestä vapaaehtoistyöstä. Eräs nainen oli käynyt useamman kerran Taimaassa ja muissa kovan onnen maissa pyörätuoleja viemässä niitä tarvitsiville lapsille ja nuorille. Toinen kertoi, miten oli kiinnostunut tuosta hommasta ja mitä tällä hetkellä tekee, edelleen neljän vuoden jälkeen. Kolmas, lukiolaispoika, kertoi vapaaehtoistyöstään pyörätuolien korjaajana samalle organisaatiolle.

Oli todella vaikuttavaa kuulla, miten paljon he tekevät, ja vielä vapaaehtoisesti. Itelle ei lukioaikana ois tullu mieleenkään tehdä vapaaehtoistyötä, mutta nämä lukiolaiset, tuossa UNESCO-tapahtumassa, vissiin kaikki tekivät jonkin sortin vapaaehtoishommia. Ja kun miettii, miten rankkaa japanilaisissa lukioissa voi olla... Whoa. Pistää hiljaiseksi.

"Lennä! Pyörätuoli" -organisaatio. Siinä oikeasti lukee noin! :P

Luentojen jälkeen oli lounastusta, ja sitten alettiin puuhata workshopeissa. Mulla oli ryhmässä neljä lukiolaistyttöä, ja sitten yhdessä harjoteltiin suomea (lähinnä esittäytymistä), puhuttiin Suomen ja Japanin eroista, ja lopuksi päälle esittelin vähän Ievan Polkkaa. Parin tunnin workshopin viimeiset puoli tuntia jokaisen ryhmän (kahdeksan ryhmää) opiskelijat esittäytyivät eri kielillä: mun ryhmän tytöt esittäytyivät suomeksi, toisissa ryhmissä oli taas espanjan, mongolian, bengalin, jotain Nigerian, korean, venäjän ja saksan kieltä. Ainoastaan saksaa ymmärsin ;P

Tässä esittäydytään nigerialaisittain; ilmeisesti jos naiset tapaavat, he halaavat kättelemisen sijaan! 

Eräs mun ryhmän lukiolaistytöistä (kukaan ei muuten tiennyt että Muumit on Suomesta :D)

Lopuksi oli vielä puheita ja eräänlaisia yhteenvetoja näiden kahden päivän tapahtumista. Pari opettajaa sanoi muutaman sanan, ja yllättävän moni opiskelija pääsi kertomaan, mitä eri workshopeissa tehtiin - olin aika ylpeä, kun eräs "mun ryhmän" tytöistä pääsi kertomaan meidän workshopista. Kokonaisuudessaan näitä oli siis kolme erilaista: eräässä workshopissa taidettiin puhua jotain vapaaehtoistyöstä, toisessa taas... tehtiin jotain muuta, ja meillä oli jonkin sortin "hei, tutustutaan vieraisiin kulttuureihin!!1+"-tyyppinen homma. En valita, musta tuntuu että meillä oli hauskinta :) 

Sitten loppu viralliset hommat, mutta jumituttiin sinne saliin vielä varmaan puoleksi tunniksi, kun piti ottaa niin kovasti kuvia lukiolaisten kanssa. En tiiä kuinka monesta kamerasta tai kännykästä löytyy mun pärstävärkki, enkä tiiä haluanko ees miettiäkään :P

Kotimatkalla huokailin, että voi että kun on vapaapäivä ja siltikin piti tällaiseen osallistua (koska hei, vapaapäivä on vapaapäivä, vai mitä?). Sitten yhtäkkiä tajusin, kiitos Maryn (tapahtumaan osallistunut toinen Hokudain vaihtari), että tänäänhän on aikuistumisen päivä japanilaisille nuorille! Sopivasti nähtiin joukko ihan käsittämättömän kauniisiin kimonoihin pukeutuneita tyttösiä, jotka tänään siis juhlivat sitä, että täyttävät 20 ja että ovat nyt Oikeasti Aikuisia (TM) (saavat kato kaupasta viinaa). Tämä päivä on siis ihan kansallinen juhlapäivä; ympäri Japania kaikki viime vuoden aikana 20 vuotta täyttäneet tytöt ja pojat pukeutuvat ykkösiinsä ja juhlivat. 

Nättejä tyttöjä, ja oon niin ilonen heidän puolestaan että oli hyvä sää eikä mikään normilumimyrsky :)

Mentiin sitten ruokakaupassa käymään, ja ehkä vähän uusia kenkiä katsomassa allekirjoittaneelle (talvialet ja heikkous söpöihin asioihin = huono yhdistelmä), ja JES! Nähtiin joukko nuoria miehiä myös juhlistamassa aikuistumistaan ;) Harvemmin näkee nuoria miehiä näin perinteisesti pukeutuneena, useammin pojat taitavat laittaa päälleen ihan normipuvun.

\o\ Reippaat nuoret miehet /o/

Pääsin kotiin asti, ja kuvittelis sen olevan hyvä merkki päättää blogipostaus, mutta ei. Huomasin saaneeni eräältä suomalaiselta viestin kimonoista, ja hetken lämmiteltyäni lämmittimen ääressä heitin takin niskaan ja suuntasin kohti Naoe-sanin kotia, missä sain heti lämmintä ruokaa, teetä ja kappas - kimonon! :D

Minä, Chizuru, Karoliina ja Ulla. Mulla on kuvassa kultanen obi (= toi leveä vyö), mutta loppujen lopuksi valitsin Chizurulla olleen vaaleanpunaisen.

Päälle pukeminen ei ollut niin vaikeaa mitä muistin, mutta tuskinpa muistan sitä itekseni ilman Youtuben apua... Mutta jes, kimono! Ja obi! Ja sain vielä sellasen ihanan perinteisen pussukan kaveriksi. Osaan jo kuvitella, miten kesällä mennään porukalla ilotulituksia kattomaan, tällaisiin kimonoihin pukeutuneina... Tosin, ehkä kesällä olis parempi laittaa päälle vähän kevyempi yukata... Joka tapauksessa, whoa kimono <3

Aina ei tartte obia ihan normirusetille vääntää ;)

Saatiin nämä tosiaan ilmaiseksi, sillä käsitin, ettei Naoe-sanilla ole niillä enää käyttöä (ilmeisesti kimono-muotikin muuttuu vuosien mittaan; ehkä nämä ovat liian tyttömäisiä, mene ja tiedä :P). Naoe-san sitten esittelikin muutamia kimonoita, ja ihan tajuttoman kauniita kyllä olivat....

"Ja tämän kimonon hinnalla saisi ostettua auton..." O_____O

Ja jottei tekeminen loppuis kesken kotonakaan, niin sain kankaat kimonoon :O Jännä miten poikkeaa tavallisista Eurokangas-kankaista: kangaskappaleen leveys on ehkä se 30-40cm, mutta pituutta sitte here mycket, ties kuinka monta metriä. Ilmeisesti ihan normikaupasta voi ostaa jotain lehtiä, missä opetetaan vaihe vaiheelta kimonon pukeminen ja obin solmiminen, sekä lehtiä, missä on ihan kaavat ja ohjeet mukana kimonon ompelemiseen. Ei pitäis olla niin vaikeaa, sillä kimonohan koostuu muutamasta suorakaiteen muotoisesta kappaleesta... mutta kattoo sitä sitten syksymmällä ;)

Ilmeisesti kunnon kimonoiden mukana tulee aina alkuperäisyystodistus, joka kertoo missä kimono on tehty, kuka sen on tehnyt, ja täten jotenkin määrittää sen arvokkuuden. Niin, kerroinko että noita vetolaatikoita oli pari kolme ja ne olivat täynnä kimonoita?

Huh, minkälaiset kaks päivää sitä onkaan ollut. Olin kyllä niin väsynyt sieltä UNESCO-hommasta päästyäni, että olin kahen vaiheilla että meenkö vai en kimonoita kattomaan. Mutta sitten päätin, että meen. Oisin menettänyt paljon enemmän jos en ois mennyt :) Ja niin sen pitäis olla täällä vaihdossa ollessa: aina, jos on mahdollisuus saada/kokea jotain uutta, kannattaa mennä! Toi UNESCO-hommakin oli tajuttoman pelottava, mutta siitäkin selvittiin hengissä, vai mitä? Taas yhtä kokemusta rikkaampana, vieläpä!

Meikä menee nyt kyllä hyvin ansaituille yöunille enkä välitä tippaakaan huomisesta kanjitestistä ;)

Uuden vuoden yllätyksiä!

Uusi vuosi meni tehokkaasti sairastaessa, ja kerranki kannatti ottaa useampi päivä rennosti: Olin nimittäin jo 1. päivä ihan ok, mutta eilen jaksoin jo lähteä ihan shoppailureissulle asemalle ja keskustaan! \o/

Mun pyörä on jossain tuolla...

Japanissa on uuden vuoden jälkeen isot alennusmyynnit, vähän niin kuin Suomessakin. Täällä kuitenkin kaupoissa myydään uuden vuoden alennusmyynneissä paljon fukubukuro-nimellä kulkevia yllätyspusseja, jotka sisältävät jos mitäkin tavaraa murto-osalla alkuperäisestä hinnasta. Mitä itse kiertelin asemalla, oli yllätyspusseja noin 500 jenistä (n. 5 euroa) sinne 20 000 jeniin (n. 200e) saakka. Ja riippuen liikkeestä, on varmasti paljon kalliimpiakin; pikainen googlettaminen paljasti, että parin vuotta takaperin oli myynnissä jopa miljoonan euron  "yllätyskasseja"! Itelle kelpaa ne alle 3000 jenin (30e) pussukat :D

Ostin kyllä ihan oikeitakin vaatteita enkä pelkästään ylläreitä x)

Myönnettäköön, että oon joskus nähnyt Glitterissä olevan myynnissä semmosia 5 euron pussukoita, joitten sisältä voi helposti löytyä ne kolmenkympin korvikset tai jotain sinne päin, mutta täällä noista pusseista taitaa löytyä vaikka ja mitä. Kuvassa näkyvä iso vihreä kassi sisälsi vaatteita (jee, nyt mulla on muodinmukanen vaatekerta), mutta tummansininen pussukka sisälsi Body Shopin hiushoito- ja suihkutuotteita. 

Ja se tungos, mitä liikkeellä oli! Mä kuvittelin, että uuden vuoden päivinä 31.12-4.1. kaikki olis enemmän tai vähemmän kuollutta täällä (roska-autotki alkavat liikkumaan vasta 5. päivä) mutta ei! Porukkaa oli liikkeellä enemmän ku Hulluilla Päivillä kaikkien etsiessä löytöjä jopa 50 % alennusmyynneistä. Oli ihan jännää, ja onpahan tullut koettua ny tommonenki :)