Käytiinpä tuossa 12. helmikuuta osallistumassa Ootaki Ski Marathonissa. Tämä jo 22 kertaa järjestetty kilpailu järjestetään Ootakin pikkukylässä, ja osallistujia tais tänä vuonna olla sen about rallaa 800 jos oikein ymmärsin. Itse kylähän on sen 1300 asukasta, että aika iso eventti tais olla kyseessä :)
Mentiin Akin kanssa bussilla Sapporosta Kimobetsun pysäkille, missä meitä odotti kyyti itse Ootakiin. Sen verran pieni paikka, että siellä löytyy se yks konbini (pikkukauppa), ala-aste, yläaste ja postitoimisto (oli siellä muutakin, siitä kohta lisää ;D).
 |
| Bussista maisemaa |
Päästiin perille Olos-nimiseen (?) hirsimökkiin, joka oli kuin suoraan Suomesta - ja niin se kyllä olikin: hirret Suomesta ja rakennettu suomalaiseen tyyliin. Eipä tullu koti-ikävä tutuissa puitteissa :)
 |
| Tervetuloa kotiin! |
 |
| Ilmeisesti talon rakensi/rakennutti suomalainen mies, joka meni naimisiin japanilaisen naisen kanssa (jonka sisko sitte emännöi meitä siellä ;P) |
Mökiltä sitten aika tehokkaasti siirryttiin jonnekin hotellille, joka oli kyllä... aika odottamaton näky. Varmaan yks hienoimmista hotelleista, joihin oon ikinä uskaltanu sisälle asti mennä, ja sinne mahtuu sen 1300 ihmistä. (Eli hypoteettisessä tilanteessa, jossa kaikki kylän talot palaisivat maan tasalle, kaikki mahtuisivat samaan hotelliin hätämajoitukseen! ;D)
 |
| Koristeluita Hina Matsuriin liittyen |
 |
| Jokin näyttely hotellin eteisaulassa |
Hotellilta saatiin sitte ihan viralliset osallistumiskirjeet, missä oli sisällä ohjelmaa ja numerolappua ja jäljitintä (...), ja sitten tovi siinä aulassa odoteltua päästiin sitten lopulta ihan Virallisiin Etkoihin. Useamman ihmisen kanssa tullut nyt puhetta, että ilmeisesti Japanissa juhlitaan ennen urheilusuorituksia ja tapahtumia, eikä esim. palkintojenjakotilaisuutta. Kuulinkin sitten villejä huhuja, että näissä kisoissa olisi joskus krapuloissa siis hiihdetty... :D Enhän minä ite semmosia kuitenkaan!
Vierasjakauma oli aika tyypillinen: minä, Aki ja Suomen Japanin suurlähettiläs oltiin Suomesta, ja kaikki muut ~60 olivat sitten Aasiasta, varmaan pääosin Japanista (kisaan osallistuneista noin 800 hiihtäjästä viisi oli Suomesta, kolme Kiinasta, yksi Kanadasta ja yksi Englannista, mutta eipä me niitä nähty). Oli hyvvää ruokaa, ja onpahan nyt tullut syötyä ravunkoipia.
 |
| Hyvää, mutta äärimmäisen haastavaa syödä |
 |
| Hotellin sisäänkäynnillä |
Palattiinpa sitten juhlien jälkeen sinne hirsimökille ja rupateltiin niitä näitä meidän isäntien ja emännän kanssa. Aika usein tulee juteltua nuorten yliopisto-opiskelijoiden kanssa, mutta nyt oli ihan virkistävää vaihtelua viettää aikaa reippaasti vanhempien, jo eläkeikäisten japanilaisten kanssa. Aivan mahtavia papparaisia ja mummeleita kyllä :)
 |
| Suddenly, wild hapankorppu appears! |
Sunnuntaiaamulla sitte heräiltiin ajoissa ja syötiin aivan mahtava aamiainen, että jaksais sitte ottaa ja hiihtää. Ite olin hiihtämässä sen kuus kilsaa, muut suomalaiset kahdeksan, ja oli siellä sitten aika paljonki porukkaa hiihtelemässä 15 ja 30 kilometrin matkaakin. Kyllä mulle riitti toi kuus ihan paremmin kuin hyvin...
 |
| Tällasessa säässä sitä sitte hiihtomaratoonailtiin |
 |
| Allekirjoittanut |
 |
| Vähän enemmän osallistujia.... |
Luojan kiitos sekin latu päättyi jossain vaiheessa, ja oli kyllä aivan parasta saada urakoinnin jälkeen ensinnä kulhollisen ehkä parasta sieni-misokeittoa mitä oon eläissäni syöny, paketillisen sieniä (menivät tosi hyvin voissa paistettuna ja raamenin kanssa seuraavana päivänä ;D) sekä ilmaisen pääsyn hotellin onseniin! Joskus sitä toivois että vois ottaa sen kameran mukaan, sillä sekin oli aivan mahtava paikka. Ympärillä metsää ihan lumen peitossa, ympärillä tuivertava tuuli, sekä kaks jumalattoman isoa ulko-allasta, joitten kuumasta vedestä nouseva höyry sekoittuu lumisateeseen... Aivan käsittämättömän hienoa.
Onsenin jälkeen syötiin sitten pikainen lounas ja lähettiin ajelommaan takasin kohti Sapporoa. Sää vaihteli tuon parin tunnin ajomatkan aikana varmaan sen viis kertaa; eka on hyvä sää, sitte tulee kunnon lumimyrsky ettei viittä metriä kauemmas nää, sitte yhtäkkiä lakkaa lumisade kymmeneksi minuutiksi, kunnes taas pyryttää. Semmosta se vissiin täällä Hokkaidolla on :)
Enpä kyllä kuvitellut että oisin Japaniin asti hiihtämään tullut, mutta näin tässä nyt kävi! Nyt on sitte hiihdot hiihelty tälle vuodelle meikäläisen puolesta, mutta saapi nähdä tuleeko sitä mihin seuraavaksi osallistuttua ;)
