10. elokuuta oli HUSTEP-vaihto-ohjelman lukuvuoden 2011-2012 viimeinen virallinen päivä. Mentiin neljäksi ISC:lle, otettiin valokuvia eri paikoissa, ja viideltä palattiin ISC:n tokan kerroksen luentosaliin lopettajaisjuhlia pitämään. Paikalla oli husteppiläisen, Nikkensei-vaihto-ohjelman tyypit sekä jonkun intensiivikurssin osallistujat. Lisäksi jokaisen ohjelman vastuuhenkilöt, sekä joitain japanin kielen opettajiakin oli paikalla. Mun suureksi yllätyksekseni mun omaopettajani saapui kanssa paikalle! Oli ihan mukavaa nähdä viimeisen kerran.
Seittemän aikoihin husteppiläisten bileet jatkuivat vielä meidän asuntolalla, missä syötiin ja juotiin ja juteltiin mukavia. Juhlien järkkääjätytöt olivat keksineet laittaa seinälle jokaisen meidän nimellä varustetun lapun, mihin jokainen sai sitten kirjoittaa jotain mukavia terveisiä muille. Kieltämättä meinas vähän silmät kostua kun sitten illan lopussa omaa lappua lueskelin. Niin lämpimiä terveisiä jokaiselta kirjoittaneelta!
Porukka sitten vähän hajaantui siinä, ja ite menin kolmen muun kaverin kanssa karaokeen pariksi tunniksi laulelemaan viimeset kipaleet. Meni vähän myöhäseksi, mutta mitäpä se.
Lauantaina ei ollu oikeastaan sen isompia suunnitelmissa kuin mennä kuuntelemaan kaverin viimeistä liveä eräässä pikkukahvilassa. Tää tyttö oli kanssa husteppiläinen, ja oli osallistunut yliopiston kitara-kerhoon, ja nyt sitten soitti neljä kipaletta eri ihmisten kanssa. Tosi kiva että menin sinne, kaveri soitti hyvin ja oli kiva kuunnella. Tän jälkeen sitte lähin toisen kaverin kanssa istumaan iltaa pikkuhetkeksi, ja päädyin sitten vähän pidemmälle seikkailulle... Oli aika mahtavaa :D
Sunnuntaina sitte hirrrvee vähillä unilla parin vaihtarikaverin kanssa kahville, ja siitä sitte suomen kielen opiskelijan luo päivälliselle. Tajuttoman kuuma päivä, ei yhtään helpottanu sitä tunnetta että ei ikinä enää tuu näkemään näitä ihmisiä ja että kauhea ikävä ja väsy :S Illalla menin sitte vielä yhen kaverin kanssa karaokeen laulamaan vaan ilosia poppibiisejä, heh...
Tänään sitte yks mun läheisimmistä kavereista palasi takaisin Amerikkaan. Nukuin viime yön tosi tosi huonosti (käsittämättömän kuuma ja kostea D:), mutta pitihän se asemalle mennä hyvästelemään. Todella haikea olo, toisaalta on ilonen että toinen pääsee kotiinsa perheensä luo, mutta sitte ku ei ite tiiä tullaanko pitkään, pitkään aikaan tapaamaan... Toivottavasti! Samoin sitte tuli loputkin meikäläisen porukoista täällä käymään, ja katotaan ny miten seuraavat pari viikkoa menevät kun pitää hyvästellä kaverit täällä ja koittaa esitellä kaupunkia toisaalla. Kuka nyt muutenkaan unta tarttis...
Mitäs tässä muuta sanois. En tiiä, kirjotanko enää viimesistä loppuseikkailuista täällä Japanin saaristolla. On jotenkin vähän loppuun ajettu olo, kun vaihto-ohjelma on loppunut ja viimeiset päivät aikaa nauttia tästä ihme maasta. En millään meinaa uskoa, että tää vuosi on tulossa loppuun, vaikka suljin tänään pankkitilin ja vakuutuksen, ja huomenna meen tekemään osoitteenmuutosilmoituksen. Kymmenen päivää jäljellä täällä, ja aika moni kaveri on jo lähtenyt. Aki, Allie, Frazer, kohta sitten Rachael, Tyler, Marie, Jarin ja monet monet muut. Mä kuvittelin, että ois mahtavaa pysyä täällä niin myöhään mitä mahdollista, mutta välillä se tuntuu ihan kauhealta! Hyvästit on ihan perseestä :I
Mutta hyvästien ikävyydestä huolimatta, tää vuosi oli ehkä parasta mitä oisin tässä vaiheessa saattanut valita. Mä opin niin paljon kaikesta, että en tiiä mistä alottais. Jenkit ei oo kaikki sotahulluja asefaneja. Saksalaiset ei oo kaikki jäykkiä kalkkiksia. Japanilaisia on sekä välittömiä ja lämpimiä yksilöitä, että niitä stereotyyppisiä, pidättyväisempiä ihmisiä. Umeshu ja kokis menevät yllättävän hyvin yhteen. Okonomiyaki-kastike käy melkeen kaiken kanssa. Macchaa (vihreää teetä) voi laittaa ihan mihin tahansa sekaan, oli se sitten suklaata, kahvia tai leipää. Käsillä kuvailu ja hymyily korjaavat sanojen puutteen ja kommunikaatiokuilut. Japanilaiset miehet pukeutuvat paremmin kuin suomalaiset naiset. Aina löytyy ihmisiä, joilla on samanlainen huumorintaju mitä sulla. 40-asteinen onsenin vesi on ihanteellista. Sähkökylvyt tuntuu tosi hassuilta. Sitä pärjää missä tahansa oikeanlaisella asenteella.
Ihan käsittämättömän mahtava vuosi. En vaihtais mihinkään.
Kiitos kaikille lukijoille jotka jaksoivat seurata tänne asti. Toivottavasti oli viihdyttäviä tarinoita :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti