Japanin tasokoe

Jos olisin ollut vähän järkevämpi ja kauaskatsoisempi ihminen, olisin tosissani opiskellut japania enemmän ennen kuin tulin tänne paikan päälle. Meillä oli tänään nimittäin tasokoe, ja olisi ollut kivempi lähteä sieltä jossain muussa mielentilassa kuin "voihan nakki en osannut yhtään ;___;". Toisaalta Hustep-ohjelman koordinaattori, Firkola-sensei, sanoi että se on joka vuosi vähän samanlainen testi: alun kysymykset helpompia ja lopun vaikeampia. Tosiaan, en viimeisestä 20+ kysymyksestä ymmärtänyt höläsen pöläystäkään. Mutta pääsenpähän oman tasoiseeni ryhmään, jos ei muuta :)

Ja sitä paitsi, nyt on viikonloppu alkanut! Placement testin tulokset tulevat joskus parin viikon päästä niin miettii niitä uudestaan sitten. Oon itse nyt orientoitunut sillä lailla, että hei, oon Japanissa, ei sillä nyt niin väliä millä tasolla olen, koska tulen kuitenkin oppimaan puhumaan sitä - muita vaihtoehtoja ei ole (jos kärjistetysti puhutaan). Vähän sama, kuin että kyllä niillä syömäpuikoillakin oppii syömään, muita vaihtoehtoja kun ei pahemmin ole (tai en ole itse ainakaan kysynyt).

Koulujutuista vielä sen verran, että oon ostanut jo kaksi kirjaa! Teen independent studyni osallistumalla parin maisteriopiskelijan kanssa seminaariin, ja ostin amazonista proffani suositteleman kirjan; ja sitten eräälle Hustep-kurssille ostin toisen kirjan. Molemmat englanniksi, jos joku sitä miettii :) Pitäis varmaan alkaa jo lueskelemaankin niitä...

Mutta ei kait tässä ihmeempiä. Oottelen kovasti, että pääsis kunnolla mukaan nyt arkeen (tai no, miten arkea arki on maailman toisella puolella...) ja kouluhommia vääntämään. Kattoo sitten, miten usein ehtii tätäkin päivitellä ja kuvia laitella, mutta toivotaan parasta. Tänään satoi jo ihan kunnolla melkein viikon helleputken (syyskuun lopussa +22 on hellettä) jälkeen, ja huomasin lehtienkin alkaneen jo punertua. Nyt vaan sitte lumia oottelemmaan :D

Loppukevennys: Palkitsin itseni pika-cafë-au-laitilla ja jollain ihme pikkuleivoksella koska selvisin niin hienosti marketissa! Etsin jotain tököttiä normaaliin kotisiivoamiseen, ja osasin kysyä sitä - ja jopa ymmärsin suurinpiirtein kun mulle vastattiin! Nää on nää pienet voitot arjessa ;) (eikä hiilarihirviöherkutkaan haittaa, bwahahaha!)

Eka länsimaalaisen tyylinen baari missä käytiin nomihoudaissa

Koko komeus n. 2,5e koulun ruokalasta

Yksittäispakattu japanilainen karkki

Rakenne todella hämmentävä, täyte vielä hämmentävämpi!

Oodori Kouenissa

Edelleen Oodori Kouenissa

What the hell, Japan! :D

Bikes and birthdays

Huomasin taas, että ei oo mitään kuvia laitettavana tähänkään postaukseen, mutta oh well, eipä voi mitään :D

Eilen tosiaan alkoivat Hustep-luennot, ja pahana, pahana ihmisenä skippasin ne, sillä piti hoidella muitakin asioita. Aamulla käytiin vihdoin aukaisemassa pankkitilit, hankkimassa puhelimet sekä lopuksi ostettiin pyörät. Illan kruunasi erään korealaisen Hustep-tytön synttärijuhlat meidän asuntolan yhteistilassa, josta osa porukkaa sitten jatkoi nomihoudaita kokeilemaan :D

Pankissa meinas kyllä vähän jo alkaa hampaita kiristyttämään, sillä pankkivirkailija huomasi, ettei meillä ollut jostain tärkeästä paperista alkuperäistä versiota! Ilmeisesti vakuutusjuttuja hoitaessa (meidän on pakko ottaa vuodeksi paikallinen sairausvakuutus, joka kattaa 70% lääkärikuluista ja maksaa sen parikymppiä kuussa) virkailija siellä oli ottanut sen alkuperäisen lomakkeen, eikä pankissa kelvannut kopio siitä, eli sehän meinas reissua takaisin ward officeen uutta alkuperäistä paperia hakemaan.

Kyllä pikkasen otti päähän kun piti eka mennä metroasemalle, sitten hypätä metroon, muutama pysäkinväli Asabun suuntaan, sitten ward officeen, siellä täyttää lappu, sitten odottaa, maksaa uudelleen tästä samasta lapusta jonka on kyllä aikaisemminkin saanut, sitten palata takaisin pankkiin... Mutta siitäkin selvittiin, ja saatiin lopulta pankkitilit! :) Täällä käytetään pankkikirjoja, ja valitsin itselleni oman, joka on ihanan värikäs ja täynnä piirrettyjä eläimiä :D Pistän joskus kuvaa siitä!

Pankkitilin avaamisen jälkeen päästiin ostamaan kännyköitä. Päädyttiin semmoseen prepaid-vaihtoehtoon, eli vissiin maksetaan kännykästä jonkin verran, ja puhutaan prepaid-kortilla tjsp, ja koko hoidon hinnaksi tuli about 60 euroa, jossa siis puheaikaa n. 30 euron edestä. Joku vois nyt miettiä, että mitä, vuodeksi 30 euron puheaika on aika vähän, mutta täälläpä on sellanen kiva juttu, että mailit saman pankin maileihin on ilmaisia, ja koska valtaosalla vaihtareista on SoftBankista kännykkä, niin ei se niin paha :) Puhua ei pahemmin kannata, sillä se maksaa sen mitä, 9 jeniä kuudelta minuutilta ainakin tässä prepaid-liittymähommassa.

Puhelimen jälkeen... missähän me käytiin. Taidettiin lähteä kotona käymään ja sitten yliopistolle syömään ja pyörää valkkaamaan. En tiedä oonko vielä kertonut yliopiston ruokalasta, mutta sanonpahan vaan että se on siisti paikka - maksaa siitä mitä syö, ja ruoka on vielä halpaa. Ja se on halpaa kaikille, ei tarvi opiskelijakortteja tjsp näytellä.

Hmm... Niin, se pyörä. Kampuksella sijaitsi tiistain ja keskiviikon ajan ilmeisesti pyöränmyyntipaikka, ja maksoin siis 70 euroa yhteensä pyörästä ja lukosta (kävin myöhemmin ostamassa toisenkin lukon, koska kuten Oulussa, Sapporossa pyöriä varastellaan ihan sikana - public property, right?), ja oon kyllä sitä mieltä että tein oikean päätöksen. Kyllähän tässä muutamana viime päivänä tottui kävelemiseen, mutta matkat ovat yllättävän pitkiä. Etenkin kun käveltiin aikaisemmin oikoreittiä yliopistolle, meni kävellen joku en-kyllä-nyt-osaa-yhtään-arvioida 15-20 minuuttia, niin pyörällä meni ehkä jotain alle kymmenen minsaa! :O Nopeutuu elämä ihan selvästi :D

Tietty pyörätiet on välillä kävelijöiden seassa, välillä taas autotien reunassa, mutta katellaan nyt miten vasemmanpuoleisessa liikenteessä käy ;)

Sitten kun oltiin saatu pyörät hommattua, tavattiin Karoliinan (toinen suomalainen Hustep-tyttö) eräs suomalainen maisteriopiskelija, ja käytiin Cafe Danmark -nimisessä kahvilassa. Siitä sitten lähettiin meidän asuntolan pirskeisiin, ja oli kyllä kivaa :) Olin melkeinpä yllättynyt, että muita husteppilaisia oli niin paljon, mutta en valittanut ;D Sitten kun kello oli tarpeeksi ja vierailuaika loppumassa, lähdettiin Ullan (se suomalainen maisteriopiskelija) johdolla nomihoudaita testaamaan.

Niille, jotka eivät tiedä, mikä nomihoudai on, tässä sivistysvaliokunnan tarjoama infopläjäys: Nomihoudai on sellainen tarjous, jonka mukaan saa tietyn minuuttimäärän x, jolla saa juoda kaikkea tai melkein kaikkea mitä listalta löytyy, ja sen hinta on yleensä kympin nurkilla. Kuvitelkaa, jos Suomessa olisi baareja, joissa olisi nomihoudai: "Maksa meille 10 euroa, saat juoda kolmen tunnin ajan kaikkea mitä haluat niin paljon kuin haluat" - ei varmana päättyis hyvin :D Mutta Japanissa, ihan eri meininki. Meilläkin oli toi kolmen tunnin nomihoudai, ja vaikka jotkut lähtivätkin sitten vähän aikasemmin ja olivat ehkä vähän enemmän humalassa, valtaosa meistä istui oikein mukavasti iltaa sinne puol kahden nurkille asti.

Yks asia, mistä kuitenkin valitan tuosta kyseisestä baarista ja aika monista muistakin ravintoloista, missä oon käyny: tuntuu, että tupakoida saa vapaasti missä haluaa. Okei, joku ruokaravintola on ehkä jaettu tupakoivien ja tupakoimattomien puolelle, mutta eilisessä paikassa istuin kahden tupakoitsijan välissä, ja kun ilta etenee ja pidot paranee, niin haisin sitte kotimatkan ihan tupakalle.... Eli ainakin kyseisessä paikassa sai vapaasti tupakoida tilassa, missä on muitakin. En tiedä, olisiko tiskillä ollut erilaista, mutta istuttiin pöydässä niin oli semmoista. Mutta muuten oli kyllä todella mahtava ilta, joskus uusiksi :)

Tähän voisinkin sitten päättää aamun blogipläjäyksen, mäpä lähden tästä aamusuihkuun ja kohta sitten yliopistolle luennoille :)

Härkää sarvista ja hevosen selkään

Tänään oli HUSTEP-ohjelman orientaatiopäivä ja tulipas sellainen informaatioähky, ettei mitään rajaa. Yhdeksästä kolmeen sellanen määrä infoa ja tietoa että heikompia hirvittäis (ja itse asiassa hirvittääkin, nyt kun asiaa miettii), ja päälle vielä puolella opiskelijoista omaopettajan tapaaminen.

Arvatkaapa vaan, kumpaan ryhmään mä kuuluin...

Noh, infossa tuli kaikkea jännää ja hyödyllistä aina lukujärjestyksestä opiskelija- ja kirjastokortteihin. Oli aika jännä huomata, että melkein kaikilla oli ihan erilaiset opiskelijakortit? Ehkä se johtui tiedekunnasta tai jotain, mutta oli aika hämmentävää huomata, miten opiskelijakortissa lukee oma osoite ja kaikki....

Onneksi pidettiin pitkä ruokatunti ja pari taukoa välissä niin ei ihan puutunu paikat paikallaan pönöttämisestä, mutta hieman kyllä nousi syke kun piti lähteä omaopettajaa tapaamaan. Mä siis kuuluin siihen puoliskoon, joilla oman academic advisorin tapaaminen oli tänään; muilla on ens viikolla tai myöhemmin sovittavana aikana.

Oikein mukava proffa mulla, mutta meinas tulla vähän masentunut olo, kun sain jo ensi viikoksi luettavaa... Kymmenkunta sivua matemaattista tekstiä englanniksi, ja uutena kulueränä tulossa ko. kirja. Toisaalta todella mahtavaa, että pääsee tuonne "labraan" mukaan ja tutustumaan "oikeisiin" japanilaisiin opiskelijoihin, mutta voi äiti! Osallistun maisteriopiskelijoiden seminaariin kahden muun opiskelijan kanssa, joiden englanti ei kuulemma oikein taivu.... Mutta ehkä se tästä!

Mulla on ehkä maailman ihanin poikaystävä, kun se lohdutti mua sanomalla että "niin, mutta etkö säkin oo maisteriopiskelija?" :P Eipä kyllä yhtään tunnu siltä, mutta ehkä se tästä! Japanin kielen kurssit eivät ole vielä alkaneet, joten onhan tässä aikaa tutustua taas matikan ihmeelliseen maailmaan.

Tietenkin academic advisorini pyysi kandin työstäni / kandin työn tiivistelmästä englanninkielisen käännöksen, mutta ehkä huolehdin siitä joskus myöhemmin....

Onneksi tuli tutustuttua kauheasti uusiin ihmisiin, joista osa jopa asuu samassa talossa mitä ite asuu, niin se lohduttaa pikkasen. Ja huomenna mennään lopultakin avaamaan pankkitilit, hankkimaan puhelimet (äitiii, kaikilla muillaki on, määäääki haluan :P) sekä varmaan kattelemaan vähän elektronisia kääntäjiä sekä postipaketteja.

Kiireinen päivä siis tulossa, nyt koitan vaan olla ajattelematta sitä tekstihirviötä, mikä mulla kansiossa lymyää.... :)

Only in Japan

Huh huh. Olipas tänään aikamoinen päivä. Ensinnäkin testasin pyykkikonetta, joka pesi vaatteet puhtaaksi n. 20-asteisella vedellä, ja kuivausrumpua, joka jätti vaatteet mukavan kuumiksi ja kosteiksi. Mulla on nyt oma huone täynnä vaatteita, kuivumassa mitä jännemmissä paikoissa. On kyllä mukavan lämmin ja kostea subtrooppinen ilmasto täällä...

Päivän kohteena Susukino

Tänään tosiaan käytiin tsekkaamassa Tanuki Kouji -niminen ostoskatu. Oli ihan jännää, ja ostin uuden lompakonkin. Tanuki koujilla törmättiin tyttöjen kanssa Akiin, jonka kanssa sitte lähdettiin ravintolan kautta "yksille" jonnekin ihmeelliseen 100 jenin olutmestaan.

Eipähän tarvi huolehtia enää Akakabutosta

Tanuki koujilla oli tollainen eläinkauppa, jossa oli paljon pikku  koiranpentuja näytillä

Pikkuisissa häkeissä on varmasti paaaljon virikkeitä

Eikä varmasti yhtään stressaa olla kymmenien ellei satojen ihmisten pällisteltävänä päivät pitkät

Hyvä on koiranpentujen kopeissaan olla.... tai sitten ei

Näkymää Tanuki koujilta

Ihmeellinen 100 jenin (n. 1 euron) olutpaikka ei kuitenkaan ollut ihan vielä auennut, joten käytiin ensin Mister Donutsilla syömässä jälkkärit (nallenpää oli todella hyvää) ja sitte lähdettiin etsimään erästä tiettyä animekauppaa.

Vähän erilaisia mitä Suomessa

Jonkun rakennuksen päällä oli jumalattoman kokoinen patsas

Rapuja, nam... Toi oli muuten liikkuva toi iso rapu, silmät ja kaikki heilui O_O

Mikä ei kuulu joukkoon? :D

NOMNOMNOM

Ja voooi pojat se oli yks animekauppa. Eka kerros oli täynnä, siis _täynnä_ mangaa, lehtiä, pelejä, jotain pieniä avaimenperiä/pehmoleluja/yleistä keräilyhärpäkettä, cosplay-kampeita, mangan tekovehkeitä, siis ihan kaikkea. Mulla ainaki oli leuka jossain polvissa saakka, kun se paikka oli niin... vau. Siis vaan vau. Idolimusiikki vaan soi ja soi ja mangaa on niin jumalattoman paljon että hyvä jos tunnistin jonku kymmenesosan ees.

Seuraavassa kerroksessa taas oli ihan jumalattoman paljon isoja ja kauniita figuureja, jotka netistä tilattaessa maksavat tyyliin puolet enemmän. Siellä oli figuureja kaikista mun lempisarjoista, ja melkein ostinkin kaiken... Onneksi hillitsin kuitenkin itseni (ensi kertaa varten).

Valitettavasti näissä paikoissa ei saa ottaa kuvia, niin joudutte nyt luottamaan mun sanaani kun sanon, että siellä oli aika pikkasen siistiä :)

No kuitenkin, tästä järkytyksestä sitten päätettiin lähteä selviämään - minnepä muuallekkaan kuin - maid caféen. Niille, jotka eivät tiedä, mikä maid café (tai meido kafe) on, se on pieni kahvila, jossa sisäkköasuihin pukeutuvat tytöt hymyilevät nätisti ja myyvät aikaansa asiakkaalle. Esim paikka missä me käytiin, maksoi naisilta 200 jeniä puolelta tunnilta, ja miehillä taas 300 jeniä. Oli ehkä elämäni eniten wtf-kokemus vähään aikaan: pari länsimaalaista menee meido kafeen, ja kumpikaan osapuoli - meido tai asiakas - ei oikein tiedä miten olisi. Hyyyyvin hämmentävää, mutta ihan hauskaa :D Paikka itsessään oli kuitenkin todella kaunis, ja tytöt sanoivatkin, että siinä tavoitteena oli sellainen "kuningaskunta" tjsp - asiakas on kuningas/kuningatar tai jotain. Aki tilasi tequilacolan, ja neiti sisäkkö teki oikein söpön "taian" siihen; ei mitään hajua! :---D Itse sain onneksi "vain" pupun cappucciinooni :D

Oli ehkä suloisin cappuccino mitä oon ikinä nähnyt... ja oli vielä ihan hyvääkin!

Niin ja sitten kun lähdettiin sieltä paikasta, niin oli oikein kunnon seremonialliset kiitokset ja kellonsoitot, hyvästelyt, kumartelut ja koko hoito. Kaiken kaikkiaan oli siis joko aivan mahtavaa, tai aivan kauheeta, en oikein osaa päättää... Ainutlaatuista ainakin!

Ehkä tää meido cafe oli kuitenkin sen verran ekstremeä heti alkuun (oikeasti, alle viikko Japanissa ja ekassa maid cafessa jo käyty...) ni mentiin sitte Akin löytämään 100 jenin "kapakkaan", missä olut maksoi tosiaan euron tuoppi. Paikka oli vielä tosi hieno ja hämyisä, oikein perinteistä japanilaista meininkiä ja päästiin vielä ihan omaan huoneeseen paperiovineen ja kaikkineen. Olut oli sen euron kipale, ja kaikki drinkit drinkkilistaltakin alle neljä euroa. :D

Oli sellainen koppero huoneeksi, että tää on rehellisesti sanottuna paras kuva.... Mutta tämän tyylistä oli

Hyvä vaan, että tarjoilijapoika (joka oli suoraan kuin jostain muotilehdestä) puhui todella nopeaa japania, eikä halunnut/ymmärtänyt(?) käyttää yksinkertaistakin yksinkertaisempaa kieltä, niin meni osa jutuista ohi... Mutta juotavaa saatiin ja ihan jännää oli. Siellä oli vessakin sellainen tarujen teknologiavessa vesisuihkuineen ja hierontoineen, mutta en viitsinyt lähtä erikseen kameralla kuvaamaan :P Onhan tässä vuosi aikaa.

Mutta oli kyllä piiiikkasen random päivä; vois jopa sanoa että onneksi huomenna alkaa sitten orientaatiot ja koulut :D

Ei oo kyllä kauhean kylmää illalla puol kaheksan aikaan 

Liha oli heikko... (tuli kaks samanlaista :( )

Tämä oli jotain ihan outoa! Jonkun ompelukonekaupan eessä oli tällanen... juttu, joka polki tota jalkajuttua jalat paikalleen sidottuina :D Piiikkasen toi ilme jää nyt uniin kummittelemaan!

REAL AMERICANS

Bongasin tämän ihan Akarengan edustalla

 
Eilen päätin viettää päivän itekseni ja vaan kuljeskella ympäriinsä. En tiiä mikä siinä on, mutta joka ikinen kerta kun lähen ulos, joko seurassa tai itekseni, eksyn. Aivan mahdotonta; yritän kävellä suoraa tietä ja ohhoh, mikä tää paikka on? Aivan toivotonta...

Taidetta

Akarenga, a.k.a "Red Bricks"

Noh, eilen tosiaan tulikin sitten kierreltyä muutama kilsa ehkä ihan ylimääräistä, mutta pääsin kuitenkin perille kohteeseeni nimeltä "Akarenga", joka on aikoinaan ollut Japanin isoin ja pisin rakennus, ja ollut ennen ilmeisesti jokin hallinnollinen rakennus. Oli se edelleenkin hieno, ja ihastelin (tai ihmettelin) siellä sisällä kaikkea jännää lähtien aina hokkaidolaisista tuotteista ja hyödykkeistä aina isoihin fossiileihin (joita sai vielä koskea!). 

Sitten Akarengan jälkeen oikeastaan vaan kävelin ympäriinsä. Kävin kahvilla, joka maksoi melkein 5e, ja ostin kaupasta riisipallon, joka oli todella hyvää. Todella jännittävää, eikö totta?

Illemmalla kuitenkin oli sitten vähän jännempää, sillä tavattiin muutamia Husteppiläisiä, jotka olivat AMERIKKALAISIA. En oo ikinä ennen amerikkalaisia tavannut, joten he saavat nyt kyseenalaisen kunnian olla The Amerikkalaisia; kokonaisen kansan edustajia. Ei siis mitään paineita, mutta oikein mukavia tyyppejä olivat.

Mentiin porukalla semmoiseen izakaya-tyyppiseen paikkaan, missä voi sekä juoda että syödä. Ei siis mikään pystybaari, mutta ei oikeastaan mikään ravintolakaan; vaan jotain siltä väliltä. Koska kukaan meistä ei osannut pahemmin lukea kanjeja, niin tilattiin kaikkea randomia ja sitte repeiltiin ku millon tuli mitäki ihmejuttuja. Sake oli halpaa, lasillinen omenasakea jäillä maksoi ehkä sen kolmisen euroa. Mutta ottaen huomioon, että suurinpiirtein kaikki on yhtä kallista tai kalliimpaa kuin Suomessa, niin perkele saa juomat olla halpoja! Heh. 

Oli todella hauskaa ja semmoista, oisko se sitten taas kuvien paikka :)

Aina oppii jotain uutta!

Parhaita ranskiksia, mitä oon ikinä syöny. Taisivat sulattaa voita päälle tjsp?

Tässä oon tosi rohkeana ja reippaana maistamassa ilmakuivattua kalaa... Jäi ruotoja kurkkuun :<

Sapporon aseman pohjoissisäänkäynti

Opimme, ettei näiden kavereiden päitä oikeasti pidä syödä....

Takarivissä suomalainen, suomalainen, ranskalainen
Eturivissä amerikkalaiset joukot

Adventure time!

Toivottavasti mun toppatakki ei nyt oo sitte liikaa... ._.

Tänään vietettiinkin päivä keskenämme; minä, Karoliina ja Aki Suomesta, Kristina Venäjältä ja Jeff Ranskasta. Oli taas aikamoista kävelemistä paikasta toiseen, nyt jalat huutaa hoosiannaa kun hetkeksi pääsi tähän omalle koneelle istumaan.

Aika random patsas matkalla kohti asemaa

Tällasia nappuloita oli liikennevaloissa - yllä lukee "odota" kun palaa punaiset, ja sitten kun tulee vihreä tulee alapuolelle teksti "olkaa hyvä ja menkää" tjsp

Nähtiin pojat Sapporon aseman nurkilla joskus ennen yhtä ja lähdettiin siitä seikkailemaan pitkin kaupunkia. Tällä kertaa meillä onneksi oli kartat mukana, mutta eipä se silti eksymisiä vähentänyt - vähän vaan helpotti paikannusta :D

Näkymää varmaan Sapporon aseman pohjoispuolella; korkeita taloja ja semmosta

Mun ruoka! Riisiä, misokeittoa, gyouzaa ja sitte jotain jänniä vihanneksia... Hyvvää oli!

Ruokapaikaksi etsittiin gyouzaa tarjoava pikkuinen puoti, missä vatsan sai täyteen alle 700 jenillä; olipa vielä todella hyvääkin!

Oodori-puisto päivemmällä. Oli kyllä todella lämmintä ja mukavaa :)

Sitten oikeastaan vaan hengailtiin Oodori-puistossa, koska poikia kiinnosti tämä Autumn Fest, josta puhuttiin. Ja pitihän sitä sitten kalijalla käydä ku kerranki pääs terassille istumaan ;D Aika erikoinen systeemi vaan tilaamisessa: ensin sanottiin tiskille, mitä halutaan, sitte mä menin hakemaan viinini yheltä tiskiltä ja pojat haki oluet toiselta tiskiltä. Aika... hämmentävää ettenkö sanoisi :P Mutta siitäkin selvittiin!

Jänniä juttuja, nämä tais olla jonku baarin edessä tjsp :o

Oli ainakin hyvin pakatut suklaakeksit!

Huomenna taas sitte jotain jännää ;o

We're not in Kansas anymore

Tänään pidettiinkin kunnon hyötyurheilupäivä: juostiin virastoissa ja pankeissa papereita täyttelemässä ja asioita hoitelemassa.

Aluksi lähdettiin käymään jossain city hall -tyyppisessä paikassa, missä täytettiin lippulappusia ulkomaalaisrekisteröintiä varten. Aika perussettiä, nimi, syntymäaika, osoite kotimaassa, osoite täällä, jne. Joka paikkaan oma nimi sekä länsimaalaisilla kirjaimilla että katakanoilla (tulipahan treenattua!). Tällaiset laput täytettiin, mentiin tiskille, allekirjoitettiin lisää juttuja, annettiin paperit pois, saatiin niistä kopiot tilalle sekä lisäksi Welcome to Sapporo -tyyppisiä lehtisiä. Tän jälkeen vuoronumeron kanssa toiselle tiskille maksamaan tämä härdelli (oli btw 350 jeniä eli noin 3,5e). Sitten kolmannelle tiskille sairausvakuutuslappu täyttämään ja allekirjoittamaan taas lisää juttuja.

Nämä hommat kun oli hoidettu, lähdettiin käymään "post office"ssa, johon ilmeisesti kaikki avaavat pankkitilin. Tuli hienoisena yllätyksenä se, että me ulkomaalaisina saadaan siirtää sille tilille rahaa jostain toisesta pankista tyyliin 6kk päästä! Tai siis kun itellä on omat rahat suomalaisessa pankissa, ja ois kiva nettipankissa siirtää japanilaiselle tilille, mutta ei niin ei. En ihan tajunnut tätä systeemiä, ja oli se pankkivirkailijoillekin välillä vähän vaikea tietää miten tehdä. Juostiin nimittäin varmaan neljässä eri pankissa kysymässä :S (eräässä pankissa virkailijat tekivät 90 asteen kumarruksen ja pahoittelivat tosissaan...) Eli toistaiseksi ei pankkitiliä, jos tulee tarve niin pitää nostaa joltain automaatilta.

Koska ei saatu pankkitilejä, niin ei hankittu vielä puhelimiakaan... Kaipa tässä kuitenkin jotenkin selviää, ilmeisesti mennään keskiviikkona HUSTEP-ohjelman koordinaattorin kanssa ._. Kuultiin kyllä sitten myöhemmin International Student Centerissä, että jostain tietystä pankista ois saanu kyllä semmosen. Mutta keskiviikkona uusiksi!

Mitäs muuta... Näiden juoksemisten jälkeen käytiin sitten em. ISC:ssä lisää papereita täyttelemässä ja lopulta päästiin yliopiston ruokalaan. Vähän eri meininki kuin koto-Suomessa: 20 erilaista ruokalajia, mistä valita, jokaisella oma hinta (jotain 0,90-3,5 euroa), saa ottaa mitä haluaa ja maksaa sitten kassalla kaikki mitä on ottanut. Oli jännää valita, ite päädyin johonkin uppopaistettuun kalaan tjsp :D Hyvää oli, alle 2e riisi+kala+tee :O

Sitten oikeastaan oppaamme lähti omien kouluhommiensa pariin ja me lähdettiin etsimään mascaraa. Seikkailtiin aika pitkään, kysyttiin pariin otteeseen tietä, mutta päädyttiin sitten Oodori-puiston alueelle. Sapporossa on par'aikaa Sapporo Autumn Festival 2011 -niminen tapahtuma. Ei mitään hajua miksi ja missä, mutta tuolla puistossa (joka on silleen 5 Franzenin puistoa peräkkäin) oli kaaaaaauheasti ständejä ja kojuja joista ois voinu ostaa ruokaa ja juomaa. Ja ne myyjäsedät ja -tädit, ne huuteli koko ajan :D "Tervetuloaaaa! Tulkaa kokeilemaaaaan! Todella hyvääääää" jne. Todella jännää ja hauskaa :3

Sitten kävästiin taas marketissa ja ostettiin vähän ruokaa illaksi ja aamuksi. Täällä on jo tosissaan pimeää 7 aikoihin illalla, ja meinaa vähän viileäkin olla ulkona. Onneksi on kuitenkin peitto, villasukat ja jääkaapissa ruokaa niin kyllä tästäkin selvitään :)

Saas nähä mitä huominen taas tuo tullessaan ;3

Random kuvia, järjestys vähän miten sattuu....

Hong Kongin lentokentällä - vuoria! :O

Mun keittiö

Metrolaiturilla

Oodori-puistossa tjsp

Odori-puiston vieressä tämmöstä shoppailukatua isoine risteyksineen. Ylhäällä olevassa leijonataulussa lukee - kuinkas muutenkaan - Raion Kingu, eli tutummin Leijonakuningas :)

Ihmisiä tykkäämässä Sapporo Autumn Festivalessa

Ekan illan ruokapaikka, kauheesti valintoja!

Joku torni, ei mitään hajua :D