Täällä Sapporossa ollessani osallistun kolmisen kertaa viikossa suomen kielen tunneille, joita järjestävät Hokkaidon Suomi-seura sekä Hokkaidon yliopisto. Istuskelen siellä lähinnä nauhurin virkaa toimittamassa :P Välillä tietty saatan kääntää asioita enemmän nyky-suomelle, mutta aika paljon hommaan kuuluu tosiaan ääntämisohjeiden antaminen. Japanilaisille nimittäin r:n lisäksi sekä ä,ö, y ja v vaikuttavat olevan ehkä haasteellisimpia äänteitä...
Mutta kuitenkin. Vaikka ihmiset monesti kommentoivat, että voi että kun japani on varmasti ihan kauhean vaikeaa, ja voi ei mitenhän sitä ikinä oppii kirjoittamaan oikein, niin ehei, taitaa olla suomi edelleen yks haastavimmista kielistä mitä tiedän. Okei, mun (vähäisen) kokemuksen perusteella japanin kielessä vaikuttais olevan puhujan ja kuuntelijan suhteet tärkeämpiä; riippuen siitä, saatko vai annatko ja kenen näkökulmasta puhutaan, voidaan käyttää ainakin kolmea eri verbiä - puhumattakaan sitten eriasteisista kohteliaisuusjutuista ja eri vivahteista, joita eri verbien käyttö aiheuttaa. Tällaselle junttieinarille on välillä vaikea hahmottaa, miksi "opettaja korjasi raporttini" olisi ennemmin "sensei ga watashi no repooto wo naoshite kudasaimashita" kuin vaikka "sensei ga watashi no repooto wo naoshita" - samahan asia siinä sanotaan! Japanin kielessä se ei kuitenkaan ole sama asia, ja ainakin minusta se on ihan mielenkiintoinen suhde kielen ja kulttuurin välillä.
Suomen kieli taas... Huoh. Käy sääliksi ulkomaalaisia, jotka alkavat opiskella tätä kieltä :D Puhumattakaan siitä, että sijamuotoja on se 14, joissa jokaisessa on omat päätteensä ja poikkeuksensa, niin erilaisia verbiluokkia on kuusi (japanissa 3), jokainen persoona taipuu omalla tavallaan (minusta heihin ja passiivi päälle), kielteinen muotokin pitää muodostaa erikseen, eri aikamuotoja on neljä, ja esim. ääntämisjutut vaikuttaa vaan sopimuksen varaisilta jutuilta ("tekeekö" on -kö-loppuinen vain sen takia, että on sovittu, että e:n ja i:n kanssa tulee ö ja ä)! Ei jeesus sentään, itellä lähtis järki jos pitäis suomea opiskella yhtään enempää (kiitos, riitti se 12 vuotta koulussa)...
Hirveä hässäkkä ja ÄH. Kotimatkalla eilen ajattelinkin, että japanin kieli on kuin täytekakku: se on hyvin koristeellinen ja siinä on paljon tavaraa päällä, mutta sisältä se on aika yhdenmukainen ja loppujen lopuksi aika simppeli. Suomen kieli taas on kuin jotain helkutin tippaleipää, joka sotkee kädet rasvaan jos sitä koittaa syödä.
Siksi nostankin hattua jokaiselle ei-suomalaiselle, joka suomea päättää tosissaan lähteä opiskelemaan. Toisin kuin meille japanin kielestä kiinnostuneille, ei suomalaista mediaa ole välttämättä kovin helppo löytää netistä tai muista lähteistä. Ite voin lukea sarjisten skanneja netissä tai kuunnella Youtubessa japanilaisia biisejä tai katsoa jollain muulla sivustolla japanilaisia draamasarjoja, niin ei suomalaisia tv-ohjelmia tai musiikkia tai mitään ole yhtä helppo löytää. Altistuminen kielelle on siis varmasti aika vaikeaa, mikä omalta osaltaan vaikeuttaa kielen omaksumista... tai jotain. En ole mikään kielitieteilijä niin en osaa tarkemmin sanoa :P
Huomenna lauantaina käydäänkin syömässä muutaman japanilaisen suomen kielen opiskelijan kanssa, ja sitä kautta pääseekin helposti opiskelemaan japania - aina voi kysyä, että "mitä tämä on suomeksi/japaniksi", ja aika monesti siitä sitten lähteekin juttu luistamaan :)
Hyvää alkavaa viikonloppua siis kaikille muillekin! \o/
Mutta kuitenkin. Vaikka ihmiset monesti kommentoivat, että voi että kun japani on varmasti ihan kauhean vaikeaa, ja voi ei mitenhän sitä ikinä oppii kirjoittamaan oikein, niin ehei, taitaa olla suomi edelleen yks haastavimmista kielistä mitä tiedän. Okei, mun (vähäisen) kokemuksen perusteella japanin kielessä vaikuttais olevan puhujan ja kuuntelijan suhteet tärkeämpiä; riippuen siitä, saatko vai annatko ja kenen näkökulmasta puhutaan, voidaan käyttää ainakin kolmea eri verbiä - puhumattakaan sitten eriasteisista kohteliaisuusjutuista ja eri vivahteista, joita eri verbien käyttö aiheuttaa. Tällaselle junttieinarille on välillä vaikea hahmottaa, miksi "opettaja korjasi raporttini" olisi ennemmin "sensei ga watashi no repooto wo naoshite kudasaimashita" kuin vaikka "sensei ga watashi no repooto wo naoshita" - samahan asia siinä sanotaan! Japanin kielessä se ei kuitenkaan ole sama asia, ja ainakin minusta se on ihan mielenkiintoinen suhde kielen ja kulttuurin välillä.
Suomen kieli taas... Huoh. Käy sääliksi ulkomaalaisia, jotka alkavat opiskella tätä kieltä :D Puhumattakaan siitä, että sijamuotoja on se 14, joissa jokaisessa on omat päätteensä ja poikkeuksensa, niin erilaisia verbiluokkia on kuusi (japanissa 3), jokainen persoona taipuu omalla tavallaan (minusta heihin ja passiivi päälle), kielteinen muotokin pitää muodostaa erikseen, eri aikamuotoja on neljä, ja esim. ääntämisjutut vaikuttaa vaan sopimuksen varaisilta jutuilta ("tekeekö" on -kö-loppuinen vain sen takia, että on sovittu, että e:n ja i:n kanssa tulee ö ja ä)! Ei jeesus sentään, itellä lähtis järki jos pitäis suomea opiskella yhtään enempää (kiitos, riitti se 12 vuotta koulussa)...
Hirveä hässäkkä ja ÄH. Kotimatkalla eilen ajattelinkin, että japanin kieli on kuin täytekakku: se on hyvin koristeellinen ja siinä on paljon tavaraa päällä, mutta sisältä se on aika yhdenmukainen ja loppujen lopuksi aika simppeli. Suomen kieli taas on kuin jotain helkutin tippaleipää, joka sotkee kädet rasvaan jos sitä koittaa syödä.
Siksi nostankin hattua jokaiselle ei-suomalaiselle, joka suomea päättää tosissaan lähteä opiskelemaan. Toisin kuin meille japanin kielestä kiinnostuneille, ei suomalaista mediaa ole välttämättä kovin helppo löytää netistä tai muista lähteistä. Ite voin lukea sarjisten skanneja netissä tai kuunnella Youtubessa japanilaisia biisejä tai katsoa jollain muulla sivustolla japanilaisia draamasarjoja, niin ei suomalaisia tv-ohjelmia tai musiikkia tai mitään ole yhtä helppo löytää. Altistuminen kielelle on siis varmasti aika vaikeaa, mikä omalta osaltaan vaikeuttaa kielen omaksumista... tai jotain. En ole mikään kielitieteilijä niin en osaa tarkemmin sanoa :P
Huomenna lauantaina käydäänkin syömässä muutaman japanilaisen suomen kielen opiskelijan kanssa, ja sitä kautta pääseekin helposti opiskelemaan japania - aina voi kysyä, että "mitä tämä on suomeksi/japaniksi", ja aika monesti siitä sitten lähteekin juttu luistamaan :)
Hyvää alkavaa viikonloppua siis kaikille muillekin! \o/
Suomen kieli on tippaleipä :'D mikä vertaus!
VastaaPoistaHeh. Suoritin juuri biolingvistiikan kurssin, jossa käsiteltiin kieltä ja kielikykyä "luonnollisen kielen" ja "universaalin kieliopin" näkökulmista. Kielen ontologiasta sen verran, että kaikki kielet perustuvat säännöille ja sopimuksille. Tarkemmin tutkittuna kaikissa kielissä on kolme sääntöjen "kerrosta" jotka ovat: kielen normatiiviset säännöt, normatiivinen olemus, esim. koulussa opetettu tietyn kielen kielioppi; kulttuuriset säännöt, kulttuurinen olemus eli ihmisten tapa käyttää kieltä eri aikoina ja eri yhteyksissä; sekä universaali kielioppi eli kielen biologinen perusta, joka selittää ihmiselle ainutlaatuisen synnynnäisen kyvyn spontaaniin (puhutun) kielen tuottamiseen, ymmärtämiseen ja omaksumiseen. Kaikilla kielillä on yhteinen universaali kielioppi ja universaalit säännöt, jonka päälle rakentuvat kulttuurisesti ja normatiivisesti yksilölliset kielet.
VastaaPoistaTutkimalla universaalia kielioppia voidaan löytää joitain kaikille kielille yhteisiä sääntöjä, joihin jokainen kieli aina palautuu. Universaalissa kieliopissa kieltä voidaan kuvata n. Y-mallin avulla, jossa yhtenä ulottuvuutena on leksikko eli sanasto, toisena muoto eli kielen fyysinen asu, kolmantena merkitys eli merkityssisältö (representaatiot) ja siihen liittyvä käsitteellis-intentionaalinen järjestelmä, joka sisältää yleisen kognitiivisen systeemin. Nämä kolme rajapintaa yhdistetään merge-operaatiossa derivaation kautta puhutuksi kieleksi.
Kielen oppimiseen liittyviä eroja voidaan tarkastella kuvailevien ja selittävien teorioiden kielestä avulla. Kuvailevat teoriat kuvaavat tietyn kielen ominaisuuksia mahdollisimman täydellisesti ja rajoittuvat vain tämän tietyn kielen kuvailemiseen, selittävä teoria kielestä pyrkii löytämään kielten yhteiset, monesti tiedostamattomat säännöt. Jotta kieltä kyettäisiin kuvaamaan selittävällä teorialla, täytyy käyttää käsitteinä "periaatteita" ja "parametrejä". Ts. universaali kielioppi koostuu joukosta periaatteita, jotka ovat kaikille kielille samoja. Kielet poikkeavat siinä, mitä kielivariaatioita niissä käytetään, eli miten ko. kielen parametrit on määritelty.
Lyhyestä virsi kaunis - selittävän teorian mukaan kielen parametrejä ovat:
- 1. par: linearisaatio (sanojen järjestys)
- 2. par: morfologia (isonoivat ja akkusatiiviset kielet)
- 3. par: interpolaatio (sanojen yhdistyminen; nominatiivis-akkusatiiviset kielet ja ergatiiviset kielet)
- 4. par: pro drop -ilmiö (jokaisessa finiittisessä lauseessa oltava subjekti; suomessa passiivimuoto, englannissa "it")
- 5. par: kysymyssanan sijainti lauseessa
- 6. par: negaatio ja sen sijainti lauseessa sekä suhde pääverbiin
- 7. par: verbin sijoittamisen korkeus lauseen hierarkkisessa representaatiossa (esim. V2 kieli)
- lisäksi kielessä voi olla vielä muita abstraktempeja parametrejä.
(Lähteet: Pauli Brattico 2008. Biolingvistiikka - Johdatus kielen biologiaan, evoluutioon ja kognitiivisiin perusteisiin.)