HUSTEP on ohi

10. elokuuta oli HUSTEP-vaihto-ohjelman lukuvuoden 2011-2012 viimeinen virallinen päivä. Mentiin neljäksi ISC:lle, otettiin valokuvia eri paikoissa, ja viideltä palattiin ISC:n tokan kerroksen luentosaliin lopettajaisjuhlia pitämään. Paikalla oli husteppiläisen, Nikkensei-vaihto-ohjelman tyypit sekä jonkun intensiivikurssin osallistujat. Lisäksi jokaisen ohjelman vastuuhenkilöt, sekä joitain japanin kielen opettajiakin oli paikalla. Mun suureksi yllätyksekseni mun omaopettajani saapui kanssa paikalle! Oli ihan mukavaa nähdä viimeisen kerran.

Seittemän aikoihin husteppiläisten bileet jatkuivat vielä meidän asuntolalla, missä syötiin ja juotiin ja juteltiin mukavia. Juhlien järkkääjätytöt olivat keksineet laittaa seinälle jokaisen meidän nimellä varustetun lapun, mihin jokainen sai sitten kirjoittaa jotain mukavia terveisiä muille. Kieltämättä meinas vähän silmät kostua kun sitten illan lopussa omaa lappua lueskelin. Niin lämpimiä terveisiä jokaiselta kirjoittaneelta!

Porukka sitten vähän hajaantui siinä, ja ite menin kolmen muun kaverin kanssa karaokeen pariksi tunniksi laulelemaan viimeset kipaleet. Meni vähän myöhäseksi, mutta mitäpä se. 

Lauantaina ei ollu oikeastaan sen isompia suunnitelmissa kuin mennä kuuntelemaan kaverin viimeistä liveä eräässä pikkukahvilassa. Tää tyttö oli kanssa husteppiläinen, ja oli osallistunut yliopiston kitara-kerhoon, ja nyt sitten soitti neljä kipaletta eri ihmisten kanssa. Tosi kiva että menin sinne, kaveri soitti hyvin ja oli kiva kuunnella. Tän jälkeen sitte lähin toisen kaverin kanssa istumaan iltaa pikkuhetkeksi, ja päädyin sitten vähän pidemmälle seikkailulle... Oli aika mahtavaa :D

Sunnuntaina sitte hirrrvee vähillä unilla parin vaihtarikaverin kanssa kahville, ja siitä sitte suomen kielen opiskelijan luo päivälliselle. Tajuttoman kuuma päivä, ei yhtään helpottanu sitä tunnetta että ei ikinä enää tuu näkemään näitä ihmisiä ja että kauhea ikävä ja väsy :S Illalla menin sitte vielä yhen kaverin kanssa karaokeen laulamaan vaan ilosia poppibiisejä, heh...

Tänään sitte yks mun läheisimmistä kavereista palasi takaisin Amerikkaan. Nukuin viime yön tosi tosi huonosti (käsittämättömän kuuma ja kostea D:), mutta pitihän se asemalle mennä hyvästelemään. Todella haikea olo, toisaalta on ilonen että toinen pääsee kotiinsa perheensä luo, mutta sitte ku ei ite tiiä tullaanko pitkään, pitkään aikaan tapaamaan... Toivottavasti! Samoin sitte tuli loputkin meikäläisen porukoista täällä käymään, ja katotaan ny miten seuraavat pari viikkoa menevät kun pitää hyvästellä kaverit täällä ja koittaa esitellä kaupunkia toisaalla. Kuka nyt muutenkaan unta tarttis...

Mitäs tässä muuta sanois. En tiiä, kirjotanko enää viimesistä loppuseikkailuista täällä Japanin saaristolla. On jotenkin vähän loppuun ajettu olo, kun vaihto-ohjelma on loppunut ja viimeiset päivät aikaa nauttia tästä ihme maasta. En millään meinaa uskoa, että tää vuosi on tulossa loppuun, vaikka suljin tänään pankkitilin ja vakuutuksen, ja huomenna meen tekemään osoitteenmuutosilmoituksen. Kymmenen päivää jäljellä täällä, ja aika moni kaveri on jo lähtenyt. Aki, Allie, Frazer, kohta sitten Rachael, Tyler, Marie, Jarin ja monet monet muut. Mä kuvittelin, että ois mahtavaa pysyä täällä niin myöhään mitä mahdollista, mutta välillä se tuntuu ihan kauhealta! Hyvästit on ihan perseestä :I

Mutta hyvästien ikävyydestä huolimatta, tää vuosi oli ehkä parasta mitä oisin tässä vaiheessa saattanut valita. Mä opin niin paljon kaikesta, että en tiiä mistä alottais. Jenkit ei oo kaikki sotahulluja asefaneja. Saksalaiset ei oo kaikki jäykkiä kalkkiksia. Japanilaisia on sekä välittömiä ja lämpimiä yksilöitä, että niitä stereotyyppisiä, pidättyväisempiä ihmisiä. Umeshu ja kokis menevät yllättävän hyvin yhteen. Okonomiyaki-kastike käy melkeen kaiken kanssa. Macchaa (vihreää teetä) voi laittaa ihan mihin tahansa sekaan, oli se sitten suklaata, kahvia tai leipää. Käsillä kuvailu ja hymyily korjaavat sanojen puutteen ja kommunikaatiokuilut. Japanilaiset miehet pukeutuvat paremmin kuin suomalaiset naiset. Aina löytyy ihmisiä, joilla on samanlainen huumorintaju mitä sulla. 40-asteinen onsenin vesi on ihanteellista. Sähkökylvyt tuntuu tosi hassuilta. Sitä pärjää missä tahansa oikeanlaisella asenteella. 

Ihan käsittämättömän mahtava vuosi. En vaihtais mihinkään. 

Kiitos kaikille lukijoille jotka jaksoivat seurata tänne asti. Toivottavasti oli viihdyttäviä tarinoita :)

Kesäloma lähestyy

Mulla oli tässä alkuviikosta muutama loppukoe (kielioppi-, lukemis- ja kanji-kurssit), ja huomenna olis ihan vihoviimenen koe (kuuntelu... yhhh!) ennen perjantain päättäjäisseremoniaa ja -juhlia. Tarkoitus on ilmeisesti viettää eka virallinen tilaisuus, sitten puolivirallista seurustelua ihmisten kanssa, sitten HUSTEPpiläisten kesken bileet meidän asuntolalla, ja sitte tod näk izakayaan vielä viimeisiä vetämään.

Ei millään meinaa tajuta, että on 8. elokuuta. Tuntuu että koko vuoden ois ollu silleen "joo sitte joskus kymmenes elokuuta loppuu", mutta nyt ku se päivä oikeasti on ylihuomenna... lievää paniikkia ehkä liikenteessä? Kohta pitää tosissaan hoitaa kaikki maastalähtötoimenpiteet, vakuutuksen ja pankkitilin lopettamiset jne., heittää tavaraa pois ja jättää muuta tavaraa talteen, pakkailla matkalaukkua (onneksi tänne tulee apuvoimia että saan tavarat Suomeen!) ja niin eespäin.

Oon nukkunu muutaman viime yön niin huonosti ja niin vähän, että tällä hetkellä on vähän semmonen olo että no niin, tulis jo se perjantai ja kuluispa seuraavat pari viikkoa nopeesti että pääsis nopeesti kotiin, mutta oon ihan satavarma sitte vaihtarikavereitten kanssa viimeistä iltaa viettäessä, että se aika sais vähän hidastua kuitenkin. Ku ei tiiä, tuleeko osaa enää koskaan tapaamaan. Kattoo miten käy.

Kaks viikkoa jäljellä!

Asahikawa ja Asahiyaman eläintarha

Käytiin tosiaan viime viikon lauantaina vaihtarikavereiden kanssa Asahikawassa, Asahiyaman eläintarhassa. Asahiyama on Japanin pohjoisin eläintarha, ja se sijaitsee parin tunnin junamatkan päässä Sapporosta. Paikka on tosiaan melkoisen iso, joten kannattaa varata aikaa ja juotavaa kiertelyyn, etenkin jos sattuu olemaan semmonen aurinkoinen, +30-asteinen päivä (kokemuksen rintaääni)...

Asahiyamaan mennään ottamalla ensin juna Asahikawan asemalle, ja siitä sitten bussilla eläintarhaan. Sopivasti tajuttiin käydä lipunmyyntitoimistossa kysymässä, niin tänä kesänä (ja varmaan muinakin kesinä, koska kyseessä kuitenkin Japanin toisiksi suosituin eläintarha) on tarjolla pakettimatkoja eläintarhaan, 5900 jeniä (n. 61,30e) sisäänpääsylippu sekä juna- ja bussimatkat. Ei yhtään hullumpi, varsinkin ku junan voi valita itse - mentiin nopeimmalla ja päästiin Asahikawaan puolessatoista tunnissa :P

Perillä sitten oikeastaan kierreltiin ympäriinsä ja kateltiin eläimiä. Ihan käsittämättömän kuumaa ja kosteaa, joten välillä oli aika tukala olo... Mutta selvittiin kuiteski :)

Tervetuloa Asahiyaman eläintarhaan :) (Allie ja minä)

Pingviinitalossa oli tämmönen vedenalainen putki, eli aika hyvin näki ympärillä uiskelentelevat linnut

Symppis!

Jääkarhutalon asukkeja. Tällä oli kunnon bileet menossa ku pää vaan heilu puolelta toiselle!

Niin kuuma, että useimmat eläimet vaan nukkuivat varjossa...

Peuroja heti susiaitauksen vieressä :D

Käärmeenkakkaa :O

Vesisikoja! Jotenkin tuntuu että nää on aika "suosittuja" eläimiä Japanissa...? Oon useampaan otteeseen nähny jotain pehmolelumaskottia näistä "kapibara"-eläimistä...

Käytiin vielä "lasten eläintarhassa" kattelemassa kotieläimiä, ja pupu- ja marsuhäkit olivat kyllä aika täynnä eläimiä :P

Niin, viimeisen kuvan "Children's Farm"iin liittyen, oli tosi kuuma päivä, ja ilmeisesti ainakin yksi koira oli lämpöhalvauksen partaalla: koira oli peitetty märällä, isolla pyyhkeellä, ja sen ympärille oli laitettu jäätyneitä vesipulloja vähän oloa ehkä helpottamaan. Toivottavasti se koira siitä sitten myöhemmin reipastui :S

Käytiin lopuksi vielä (äärimmäisen kuumaa) raamenia syömässä ja palattiin sitten takaisin Sapporoon. Tällä kertaa en myöskään kärähtäny, kun muisti laittaa aurinkorasvaa sen kolmen sentin kerroksen, haha :D 

Juhlia ja yukatoja

Kiirettä pitäny viime päivinä, ja vaikka se vähän kirpaseekin tunnustaa, niin ei ihan täysin opiskelujen parissa... Sapporossa on nyt olutfestivaalit menossa, ja Odori-puistossa on Sapporo-, Kirin-, Asahi-, Suntory-oluiden lisäksi muutamia eurooppalaisia olutmerkkejä maistelussa, ja totta kai sielläkin on sitte tullut käytyä (kerran vaan, tosin). Terassikausi siis aukastu täälläkin :)

Iltainen Odori-puisto ja yksi monista anniskelualueista

En oo ihan selvillä siitä, saako Japanissa anniskella ulkona. Sellainen käsitys mulla on, että keskellä kaupunkia kaljapullo kourassa kulkeminen on vähän... noh, ei hyvä, mutta ilmeisesti tämmöset "festivaali"-tyyppiset tapahtumat on ok. Oli aika mahtavaa nähdä, miten jonkun olutmerkin alueella saattoi ostaa semmosen 10 litran tynnyrin omaan pöytään ja juoda sitä, ja jossain toisella saattoi ostaa semmosen neljä litraa vetävän pitkän putken, joita henkilökunta sitten kuskasi ympäriinsä. (Ne ovat kuulemma vaihtarien keskuudessa niin suosittuja, että joskus niitä on otettu ihan mukaan matkamuistoksi...)

Party hard!

Tollasten hengailuiltojen lisäksi meille järjestettiin ihan kunnon läksiäisetkin! Suomi-seura, jonka suomen kielen tunneilla tosiaan osa meistä vaihtareista käy auttamassa, järjesti meille yakiniku-juhlat tosi kivassa paikassa, ja siellä meniki sitte aika mukavasti syöden ja juoden. Seuraavana päivänä oliki sitte tosi helppoa ja mukavaa mennä japanin kirjoittamiskurssin loppukokeeseen... mutta eipä siitä enempää :)

Yksi suomen kielen oppiryhmistä

Perjantaina täällä Sapporossa järjestettiin kunnon ilotulitustapahtuma, ja tuntu siltä että puoli kaupunkia saapui Toyohira-joen rannalla ilotulituksia katsomaan. Ilotulitukset alkoivat siinä 19:40 maissa, ja voinpa sanoa etten oo eläissäni ollu yhtä pahassa ihmisruuhkassa kuin Sapporon asemalla seittemän aikaan. Sitä ihmismäärää... huh huh. Ne Tokion aamuruuhkatkin on kyllä aika kuuluisia, mutta ku itelläki oli yukata päällä ja pikkasen kuuma ni tuntu hieman pahemmalta. Niin tosiaan, ostin yukatan kun pitänyt semmonen jo jonku aikaa hankkia :)

Minä ja Yui-san

Pikkasen komiat oli tulitteet

Pikkusen ihmisiäki palaamassa tapahtumasta

Pakollinen omgmullaonyukatapäällä-kuva Tanukikoujilla

Seuraavana päivänä mentiinkin sitten käymään Asahikawassa ja Asahiyaman eläintarhassa, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa :)

100:s POSTaus!

Sadas kerta kun tähän blogiin kirjotan! Olisin kuvitellut, että tämä päivä olis koittanut aikaisemmin, mutta eipä se haittaa! Oon kuitenkin tähän asti aina epäsäännöllisen säännöllisesti kirjoitellut menoja ja meininkejä, että kaipa sekin ihan hyvin on saavutettu.

Mulla oli suunnitelmissa kirjoitella jotain elämää suurempaa, tyyliin mitä kaikkea oon täällä oppinut ja kasvanut ihmisenä jii än ee jii än ee, mutta mä luulen että säästän ne pateettiset ajatukset sitten tämän blogin loppupuolelle. Sen sijaan kerron kuinka äsken lähetin postilaatikkoja Suomeen! (Koska POSTaus, niinku posti... heh...)

Tosiaan nää 10 kuukautta täällä asuneena sitä mammonaa on hiukan kerääntynyt nurkkiin pyörimään, ja koska täällä oloaika alkaa pikkuhiljaa loppua (kuukausi ja päivä jäljellä!), niin piti alkaa pikkuhiljaa pakkailemaan ja pakkaustietoja täyttelemään. Jotenkin, en tiiä miten (tai no tiiän, haha) sain pakattua neljä laatikkoa täyteen satunnaista tavaraa, lähtien aina kirjoista joululahjoihin. Kolme näistä laatikoista olisin saanut raahattua lähipostiin, mutta se neljäs... Huh huh. 35 kirjaa on yllättävän painava lasti, näin asian vierestä.

Pari viikkoa sitten kun kävin näitä laatikoita postista hakemassa, sain kivalta postisedältä lappusen, missä luki pari numeroa mihin vois soittaa ja pyytää jotakuta hakemaan kaikki laatikot pois. Tänään sitten, kun ei ollu mitään suurempia suunnitelmia päivälle, keräsin rohkeuteni ja soitin toiseen näistä numeroista. Ei siis että inhoaisin puhelimessa puhumista, mutta japaniksi siinä on omat kommervenkkinsä ja mutkansa. Sain kuitenkin soitettua ja sanottua että mulla ois laatikoita, tulukaa hakemaa, ja eip siin mitään.

Käväsin tän asuntolan vastuuhenkilölle sanomassa, että saattaa olla postista tyyppi tulossa käymään, ni kysy multa sitten että niin, moneltako tulee? Ai että monelta? Jaa'a, ei se kyllä puhelimessa sanonut... nooh, tulee jos on tullakseen, oon kotona vielä jonki aikaa.

Varmaan joku tunti myöhemmin tulee tältä samalta vastuuhenkilöltä puhelu että postin tyyppi on paikalla :D Sitte vaan laatikot eteiseen ja vaa'alle, laskutoimituksia ja rahanvaihtoa ja terve moi kiitos käynnistä.

En tiiä onko Suomessa tämmöstä, että tullaan kotiovelta asti hakemaan laatikot ilmaiseksi? Ei siis mitään ylimääräsiä maksuja, maksaa vaan laatikoiden painon mukaan ja sillä selvä. 1-3kk päästä perillä, kun rahtina laitoin menemään. Aika lepposta ja kätevää!

Nyt sitte tulee varmaan jouluun mennessä 32,6 kiloa sekalaista tavaraa Japanista :P



(Kyllä mä oikeasti tein asioita viikonloppuna! Lauantaina käytiin taas Marukoma-onsenissa, mistä jatkettiin sitten Porotokotan-nimiseen ainu-museoon. Nää on tosiaan reippaasti Sapporon ulkopuolella nää paikat, joten olin tosi myöhään kotona ja vietin sitte sunnuntain esseitä kirjoitellen ja testeihin lukien. Illalla kävin kuiteski kavereitten kanssa illastamassa, ja matkalla ravintolaan tuli pari äärimmäisen houkuttelevaa mainoskylttiä vastaan ;D)

Kusikatu Bar :D

"Vaikka on perjantai niin olen silti vapaalla (=ei tekemistä)... :kyynel:"

Pesistä (ja paloja)

Meren päivän kunniaksi (16.7.) käytiin pelaamassa vähän suomalaista pesistä ja mölkkyä Toyohira-joen rannalla. Lupas muka pilvistä ja sadetta, mutta aurinkoinen hellepäivähän siitä (taas) tuli. Täällä on oikeasti ehkä kolmena päivänä satanu, muuten on ollu pelkkää aurinkoa ja hellettä... 

Muuten tällä viikolla on sitten ollut koulua ja semmosta. Keskiviikkona meillä oli taas HUSTEP-kokous, missä käytiin läpi lähtöön liittyviä asioita. Niin se vaan häämöttää koko ajan lähempänä; mäkin oon kuukauden päästä tähän aikaan Tokiossa... Mutta se on sitte sen ajan murhe! Oon pakannu tavaroita jo jonkin verran laatikoihin, ja pitää varmaan jossain vaiheessa soitella sitten postista joku niitä hakemaan. Ens viikolla vaikka sitte... 

Mölkkyä!

Pesistä! Säännöt ilmeisesti poikkeaa aika paljon japanilaisesta baseballista

Toiset ruskettuu, toiset palaa...

Keskiviikkona sovin käyväni parin suomenkielen opiskelijan kanssa jossain tietyssä baarissa yksillä torstaina. Sain sitten tarkemman viestin, jossa sanottiin hinnan koostuvan juomista ja taikatempuista...? Ja niin, meillä oli tosiaan kunnon taikatemppuesitys siellä baarissa! Oli aika mahtavaa, kauheesti korttitemppuja ja muuta jännää. Oli aika pikkasen siistiä :) Drinksutkin oli ihan älyttömän laadukkaita - mutta toisaalta, jos baarimikoilla on päällä valkoset ja mustat smokit, niin kyllähän kyseessä on jonkun tasonen paikka ;)

Piti saada ruokaa ennen illanviettoa - kiinalaista tällä kertaa! (sitte ku tuun takas Suomeen ni tungen munakoisia kaikkeen maholliseen ruokaan!)

Tyttöjen ilta!

Oli tosi mukava ilta! Tänään päivä mennykki sitte laatikoita pakkaillessa ja hommia suunnitellessa. HUSTEPin koordinaattori pyysi mua kirjottamaan jonku jutun ens vuoden brosyyriin, joten saas nähä mitä läppää sitä sinne sitten heittää...

Kuusi viikkoa jäljellä

Tasan kuuden viikon päästä oon takaisin Suomessa. Huikeaa aatella, että tähän asti on tultu; vastahan mä vaihdoin konetta Amsterdamissa, saavuin Sapporoon, sain lakanat tän asuntolan huoneeni sänkyyn ja heräsin ekaa kertaa Sapporossa. Eipä kukaan narrannut ku sano että aika tulee menemään tajuttoman nopeasti!

Kivasti kouluhommat kerääntyy tähän loppuun, mutta yhestä kurssista oon päässy jo eroon, ja toinen loppuu heti ensi tiistain kokeen jälkeen. HUSTEP-kurssit päättyvät varmaan tässä parin, kolmen viikon sisään, ja viimeiset japanin tunnit ovat 7. tai 8. päivä elokuuta. Päättäjäisseremonia on 10.8., ja sen jälkeen mun vaihtovuosi on "virallisesti" ohi. Miten paljon kaikkea tapahtunutta siihen väliin saakaan mahtumaan. Ei pysty käsittämään. 

Kaikki käytännön asiat... yhhh. Pitäis hakea postista laatikoita ja alkaa postittamaan tätä tavaravuorta takas kotiin. Pitäis kirjoittaa jonkin sortin lappu siitä, että lähtee tästä asuntolasta siihen ja siihen päivään mennessä. Pitäis sulkea pankkitili, lopettaa paikallinen vakuutus, hoitaa kaikki vesi-, sähkö- ja kaasulaskujutut... ja tosiaan palata takas Suomeen. 

Kuus viikkoa jäljellä, ja mietin miten saisin ne parhaiten käytettyä. Pitäiskö koittaa reissata (tekis mieli, mutta monet paikat on kauempana ja junat aika kalliita), pitäiskö käydä kauheesti ulkona kavereitten kanssa (ei yhtään hullumpi idea), koittaisko tehä koulujutut kunnialla loppuun (...motivaatio...), vai miten päin sitä nyt olis. Valintoja valintoja!

Hirveän lyhyt aika tää kuus viikkoa, ja kauheeta ajatella miten tääkin aika tulee olemaan ohi väläyksessä... Paras siis vissiin ottaa vaan ilo irti kaikesta :)

Café Rovaniemi ja Tanabata

Lauantaina mentiin kaverin kanssa käymään Café Rovaniemessä jossain Sapporon reunamilla vuoritien varrella. Eipä siinä muuten, bussit kulkee ja jalan pääsee, mutta auringonpaahteessa ja varmaan 90% ilmankosteudessa mäenrinteen kapuaminen ylöspäin ei oo sitä helpointa hommaa. Onneksi kahvila oli kuiteskin kiva, ja ruoka hyvvää, joten oli ihan haasteen arvonen! :)

Sisältä; vähän niin kuin ois jonkun olkkarissa ollut

Syötiin lounaaksi päivän voileipä ja keitto -setti. Vihanneskeitto, ja voileipinä avokado-mikälieherkkuleipä, ja kinkku-juustoleipä (jossa välissä omenaa - toimii yllättävän hyvin!)

Muumikeksejä!

Ei mikään perinteinen pullakahvi

Kahvilareissun jälkeen mentiin erään suomenkielen opiskelijan luo "joshikai" (女子会) kirjaimellisesti tarkoittaa "tyttöjen tapaamista", joten eräänlaista tyttöjen iltaa siis vietettiin (keskellä päivää tosin, haha). Oli kiva tavata tuttuja, ja ruokakin oli todella hyvää~ Lopuksi tietty päädyttiin kasseja ompelemaan ja ihmissuhteita puimaan, mutta mitäpä muuta sitä voiskaan tyttöjen illalta (päivältä?) toivoa ;D Palasin kotiin siinä myöhään yheksän aikoihin, ja kuvittelin että ilta ois sitten ollut siinä pulkassa, mutta eipä ollutkaan!

Tanabata on japanilainen kesäjuhla, jota vietetään heinä- ja elokuun tienoilla. Tanabata itsessään tarkoittaa "seitsemättä iltaa", joten yleensä kaikki juhlimiset tms. aloitetaan heinäkuun seitsemännen tienoilla.

Tietenkin tälläkin festivaalilla on tarina, ja Wikipedian erään version mukaan festivaalin aikaan, seitsemännen kuun seitsemäntenä päivänä, jumalat Orihime ja Hikoboshi saavat tavata toisensa vuoden odottamisen jälkeen. Normaalisti he ovat Linnunradan erottamia, ja ainoastaan Tanabatan aikaan nämä rakastavaiset voivat tavata.

En ite yhtään tajunnut että tämmönen päivä oli kyseessä, mutta illalla kaveri tuli koputtelemaan ovelle ja kysymään kiinnostaisko ilotulitteet. Totta maar, ja mentiin sitte pihalle isolla porukolla tähtisädetikuilla sohimaan. Oli hauskaa :D

Ilotulitteita jeeeee

Nämä olivat kuulemma "vain tytöille", tiedä sitten olisko siinä pitänyt pitkiä pellavia toivoa vai mitä :D

Shabu Shabu Rabu Rabu

Käytiin joskus viime viikolla shabu shabua syömässä! Shabu shabu on Wikipedian mukaan  japanilaisen keittiön fondueta muistuttava ruokalaji: pienessä rautapadassa kiehuvassa liemessä kypsennetään ohuiksi viipaleiksi leikattua lihaa, tofua ja kasviksia. Ruoka muistuttaa tekotavaltaan sukiyakia, mutta on mausteisempi ja vähemmän makea. Ruoka voidaan valmistaa pöydässä ja syödä yhdessä valmistusastiasta. Shabu-shabu tarjoillaan yleensä riisin, joskus myös nuudelien kanssa. Aterian lopuksi riisin tähteet sekoitetaan keitinliemeen, ja syntynyt keitto jaetaan ruokailijoiden kesken.

Saatiin aika edullisesti tabenomihoudai, eli suomeksi sanottuna "syö ja juo itsesi niin kipeäksi että itket" (onnesta tietenkin). Eipä siinä mitään, hyvää oli ja seurakin oli loistavaa!

Eka yhensorttista lihaa, oli paria muutakin

Toisessa puolessa pataa on kirkas liemi, toisessa taas suolainen liemi. Ootetaan että kaikki kiehuu ja sitte aletaan lappaa kasvikset sekaan.

Lopuksi lihat kaveriksi ja varmaan alle minuutissa, viimestään kahdessa lihat on kypsiä. Riisin kanssa hyvvää!

Mitäs täällä muuta. Kouluhommia jonkin verran, oon lueskellut paria pokkaria japaniksi, suomen kielen tunneillakin käyn. Kauheeta, kun tässä vaiheessa oikeasti tajuaa, että enää kuukausi jäljellä, ja kohta palaa takas Suomees... Ei siinä siis sinänsä mitään, poikkis ja kaverit jeeee ja näin päin pois, mutta kun oikeasti on täällä ystävystynyt monen mahtavan ihmisen kanssa ja on vähän haikeaa jättää nämä kaikki taakseen. Tuntuu että aika loppuu kesken. Onneksi on aikataulussa ainakin toistaiseksi sen verran väljyyttä, ettei ihan kauhean kiire oo koko ajan vaan ehtii välillä vaan olla ja fiilistellä. Kattoo miten tästä eteenpäin!

(Niin, ja jos joku miettii mitä toi "Rabu rabu" tarkottaa, niin se on vaan japanilainen lausunta englannin kielen sanalle love :P Koska shabu shabu oli niin hyvää, niin... love love... ja silleen... joo... ._.

Sapporo Art Park - (seitsemän ja) puolen hehtaarin metsä

Viimeisenä päivänä Sapporossa siskot halusivat käydä Sapporo Art Park -nimisessä taidepuistossa, ja koska itselläkin oli vapaapäivä, niin lähdin sitten mukaan korkeakulttuuria kokemaan. Makomanain metroasemalta bussilla noin vartin kun ajjaa hurruuttelee, niin pääsee portin sisäänkäynnille. Tässä vaiheessa huomattiin, että tais olla viikon kuumin ja kostein päivä, joten mikäpä sen parempi kuin kävellä ulkoilmassa yli 70 veistosta katsomassa suorassa auringonpaahteessa? :P

Heti alkuun tulee tämmönen lammikko, missä noi valkoiset jutut vaan lilluivat menemään

Sapporo Art Park on todellakin taidepuisto, josta löytyy perinteisen taidemuseon lisäksi tosiaan veistospuisto (missä me käytiin), lasinpuhallus-, keramiikka- ja puutyöpajat sekä pari muuta studiota. Vilkaistiin nopeasti pajat läpi, mutta koska oli tosiaan hieman lämpimämpi mitä toivottua niin käytiin vain se veistospuisto läpi. Siinäkin tosin vierähti hyvin aikaa, ja oon aika varma että jos lähtis koko puistoa kiertämään ni helposti menis koko päivä. En tosin tiiä antaisko omat hermot vai jalat ensin periksi, haha!

Veistospuiston sisäänkäynti tulee tosta ravintola/lipunmyyntirakennuksesta oikealla; keskellä suomalaisen tyypin tekemä veistos

Veistoksia on tosiaan se mitä, 74 erilaista, ja osa on aika hauskasti laitettu metsän keskelle. Olihan se kieltämättä aika erilaista kävellä ihan semmosta kapeaa mettäpolkua, ja yhtäkkiä oikealla tai vasemmalla tulee joku mistä lie materiaalista tehty veistos, joka toisaalta sopii sinne mettään, mutta toisaalta... Noh, vanhat tavat, tottumukset ja uskomukset istuvat tiukassa, eli ehkä ihan hyväkin kokemus tämmönen :)

Suihkulähdejuttuja ja ihanan viileä kota siellä taustalla

Vastaisuudessa jos menis käymään, niin ehkä miettisin sen jaksaako melkein 30 asteen helteessä kävellä kaikki veistokset läpi. Eipä muuten ollut mitään valittamista, tykkäsin ja oli jännittävä, uusi kokemus! (Protip: opiskelijat saa alennusta, ja vaihtarit pääsee ilmaseksi sisälle ;D)

Oli kivvaa taidetta....

... ja sitte vähän tämmösiä juttuja :D

Pöllöjä metsässä, ihan niinku kuuluukin olla!

Ehkä jollain toisella kerralla käy vaikka sitten museotkin katsomassa tarkemmin :)

Moerenuma Park - kaatopaikasta design-puisto

Lasipyramidi (joka ei kyllä varsinaisesti ole pyramidin muotoinen mutta annettakoon se anteeksi)

Siskot olivat tosiaan täällä Sapporon suunnassa viikon ajan vierailemassa, eli pääsin tietty kaupungin esittelemisen (ja erikoisiin tilanteisiin päätymisen) lisäksi itsekin turisteilemaan! Sapporo on kuitenkin iso paikka, ja itekseen ei aina niin helposti saa raahattua itseään uusin paikkoihin - saatika sitten alkaa sopimaan aikatauluja muiden, kiireisten vaihtarien kanssa - joten siskojen visiitti oli kyllä paikallaan.

Näkymää lasipyramidin katolta

Eräs kaunis päivä päätettiin ottaa ja lähteä kohti Moerenuma-puistoa. Moerenuma Park sijaitsee vähän kauempana Sapporon ydinkeskustasta, joten sekä ennen että jälkeen puistovierailun oli vuorossa bussien kanssa seikkailua ja pysäkkien hakuammuntaa, mutta puisto itsessään oli aika selkeä.

Puiston "Kirsikankukkametsässä" sijaitseva leikkikenttä nro 1

Osa leikkikentästä nro 2

Palanen leikkikentästä nro 3 (niitä leikkialueita oli moooonta monta)

Kotisivujen mukaan sen on suunnitellut muotoilija Isamu Noguchi joskus kultaisen 80-luvun lopussa. Mä en valitettavasti osaa sanoa muotoilusta tai designista sen tarkemmin, mutta ainakin asiaan vihkiytyneet isosiskot vaikuttivat tykkäävän paikasta. Olis kyllä aika hyvä piknik-paikka, kieltämättä: ruoho oli siistiksi leikattu ja missään ei ollut mitään ylimääräsiä muhkareita tai puunjuuria näkyvillä. 

Sen verran voin suositella, että ei ihan kuumimmalla säällä tuonne lähde: varjoa ei löydy nimeksikään, joten aika suorassa auringonpaisteessa saa tarpoa jos sille linjalle lähtee :P

Käymisen arvoinen paikka, tykkäsin!

"Leikkivuori", Play Mountain

Valloitettiin tämä majesteetillinen Moere-vuori sen kuninkaallisessa 62 metrin korkeudessaan!

Moerenuma-puisto Moere-vuoren huipulta

Kaupunkiakin näkyi

Aika vaikuttavaa oli, kun siinä mäen nyppylältä alas tullessa nähtiin pari mitälie haukkaa lähellä lentelemässä. Ei ollenkaan pahempi :)

Juhannus Japanissa

Tuli tosiaan vietettyä juhannus täällä Hokkaidon saarella ja kieltämättä oli ehkä erikoisin keskikesän juhla missä oon kuunaan käynyt! Kaks siskoa tuli tosiaan Suomesta käymään, ni heidän kanssaan sitte lähettiin Ootakin kylään juhannusjuhlille.

Lauantaiaamuna klo 10:30 nähtiin Makomanain metroasemalla, mistä päästiin parin suomen kielen opiskelijan kyydillä Ootakiin. Parin tunnin ajomatka sujui ihan leppoisasti, ja oli ihan jees ettei tarttinut turhan aikaisin herätä ;) (alunperin olisin itekin ollut klo 7:25 aamulla metroasemalla ja lähtenyt soutelemaan minnelie joelle muutamaksi tunniksi, mutta siskojen kanssa mentiin myöhemmällä kyydillä)

Ootakissa sijaitseva suomalaisesta puusta, suomalaisten rakentama hirsimökki.

Perille saavuttuamme päästiinkin sitten jo heti hommiin - rosvopaistia laittamaan! Itsehän en ole eläissäni nähnykään rosvopaistia (saatika oikeastaan kuullutkaan siitä sen tarkemmin...), mutta kyllä me siskojen kanssa saatiin lihat paketoitua ja ruuat kuoppaan (jota meidän ei tarvinnut onneksi kaivaa!)

Rosvopaistihan se siellä piilossa

 Oli kyllä todella paljon kaikkea jännää. Naapuruston(?) setä oli siellä mochia tekemässä, ja pääsin itekin testaamaan nuijalla hakkaamista. Mochi on riisistä tehty, suht mauton kakku, johon voi kuitenkin lisätä tavaraa täytteeksi ja/tai taikinaan. Viikonloppuna tehtiin paputahnalla täytettyjä herkkuja, kyllä kelpas niitä napsia (vaikka se rakenne onkin tosi sitkeä ja tukehtumisvaara on olemassa, haha :D)

Riisiä hakataan ja hakataan kunnes siitä tule sitkeetä tahnaa...

....ja sitten siitä tahnasta pyöritellään palloja, jotka sitten täytetään esim. paputahnalla.

Muutenkin oli ruokapuoli kunnossa. Oli pari tyyppiä tekemässä soba-nuudeleita (ilmeisesti ihan alkuraaka-aineista) ja lihhaakin oli saatavilla. Ja kaikki oli niin hyvää että eipä oikeastaan haitannut makkaroiden puute :P

Soba-nuudeleita tekemässä

Mmmm lihaa!

Ja sitä ruokaa riitti vaikka kuinka paljon!

Valmis soba-nuudeliannos: sobaa, lientä, daikon-raastetta, purjosipulia sekä pikkasen wasabia potkua antamaan. 

Luvassa oli kyllä kaikenlaista ohjelmaakin, ei me siellä pelkästään syöty, heh. Joskus aikoinaan Japanissa vaihtarina ollut muusikko oli poikansa kanssa tuolla mökillä käymässä, ja saatiin kuunnella suomalaista kansanmusiikkia (kansantanhujakin saatettiin tanssahdella). Toinen, ehkä vähän erikoisempi oli afrikkalaistyylistä musiikkia soittava japanilaisryhmä, joka kanssa jossain vaiheessa tuli soittamaan ja laulamaan. Itekin koitin jammailla siinä mukana kun tökättiin djembe syliin :D

Suomalaista musiikkia suomalaisessa juhannuksessa, käy ihan järkiinsä, vai mitä?

Japanilaisryhmä soittaa afrikkalaista musiikkia suomalaisessa juhannuksessa Japanissa. Ei paha, en valita!

Illan pikkuhiljaa valetessa alkoi rosvopaistikin olla jo valmis sen muutaman tunnin kypsemisen jälkeen, ja hyvältä maistui lammas! Saunakin oli jo kuulemma muutaman tunnin ollut valmiina, eli porukkaa meni sitten kuka milloinkin nukkumaan ja kuka saunaan. Aika myöhälle yöhön istuskeltiin pihalla "kokon" lämmössä :)

Rosvopaistia~ 

Taidekuvia osa n

Seuraavana päivänä oli sitten luvassa nähtävyyksiä ja vähän lähialueilla kiertämistä. Oli todella kaunis ja lämmin päivä, niin välillä meinas tulla vähän tuskasen kuuma... Ja sen kyllä huomas, että jos Hokkaidolla tahtoo tosissaan turisteilla, niin auto kannattaa ehdottomasti olla. Kyllähän bussilla ja junalla tiettyyn pisteeseen asti pääsee, mutta auto on ehkä paras täällä päin.

Aamupalan jälkeen siinä vähän siivottiin paikkoja ja kerättiin kamppeet kasaan ja lähettiin neljän auton voimin eri paikoissa kiertämään. Ekaksi ajettiin vähän matkan päähän metsään kävelylle, mutta siitä ajettiin sitten vähän pitemmälle, Toya-järven lähelle ja tulivuoria kattelommaan!

Luonnon helmassa, osa 1 (mökin ikkunaan lensi tommonen isompi perhonen)

Luonnon helmassa, osa 2 (metsäpolulta löyty varmaan se toukka josta tulee semmonen perhonen)

Käytiin kävelyllä eräässä metsässä, ja päästiin tämmöseen paikkaan. Pikkasen rautaista vettä :)

Pikkasen oli liukasta savea jalkojen alla

Istuttiin lounas Toya-järven rannalla, ja oli todella kaunista! Toya-järvellähän järjestettiin G8-huippukokous vuonna 2008, ja järven toisella puolella näkyikin hotelli, missä kokous pidettiin. Muutama söpö prinsessapaattikin näytti järvellä seilaavan. Mahtavat maisemat, ei voi muuta sanoa.

Toya-järvi (taidekuvia, osa n+1)

Punanen "pikkuvuori" on tulivuori, joka höyrys tosiaan koko sen ajan mitä oltiin tuolla. Vieressä oleva vuori oli vielä 60 vuotta sitten peltoa, mutta yhtäkkiä siihen nousi vuori. Aika siistiä!

Toya-järven jälkeen ajettiin Shouwa-shinzan-nimiselle tulivuorelle, josta tosiaan lähti mitä lie höyryjä/kaasuja. Ihan vasta vauvatulivuori kun syntynyt joskus 1945 tienoilla :)

Ilmeisesti ihan maailmanlaajuisestikin harvinainen vuorityyppi! (ei niin että tietäisin sen tarkemmin, tosin...)

Japani <3

Sitten ajjaa hurruuteltiin vielä varmaan jonnekin toiselle puolelle Toya-järveä, ja oltiin aika onnekkaita kun satuttiin joutsenpari kohtaamaan. Alko olla jo reippaasti iltapäivän puolella, mä ainakin olin jo parit nokoset ottanut takapenkillä, eli siitä sitten lähettiin takaisin kohti Sapporoa.

Oli kyllä kieltämättä aika erikoinen juhannus, mutta ehkä sen takia se sitten olikin yks parhaimmista :) Ihmiset olivat kaikki todella kivoja, ruokaa ja juomaa riitti kaikille, ja tietty siskot oli mukana ni mikäpäs siinä. Tästä se kesä kai nyt sitten alkoi!