Joulu Japanissa

Tosiaan, lupasin kuvia ja kuvia on nyt sitte tulossa :)

Viimenen koulupäivä oli 22., ja olin tullut pikkasen kipeäksi joten valitettavasti missasin labran/laitoksen/ties minkä pikkujoulut. Oli kuitenkin ihan mukavaa vaan viettää sitten ilta kotona ja koittaa parannella itseään (ja pelata muutamaa Steam-peliä, mitä sain poikaystävältä joululahjaksi...)

Mun ilme, aina kun puen tuon huovan päälle (on muuten aina yhtä jännitysnäytelmää, että saako sen oikein päälle vai ei...)

Perjantaille, keisarin syntymäpäivän ja kansallisen vapaapäivän kunniaksi, oltiin sovittu tärskyt muutaman japanilaistytön kanssa. Mentiin kiertelemään taas Sapporon München Christmas City -tapahtumaan, ja oli ihan lepposta. Nähtiin jopa joulupukkikin!

Oltiin ihan innoissamme, kun kuultiin että siellä on kanteleen soittoa - tosin japanilaiset esiintyjät vähän hämmensivät :P

Maasa, minä, pukki!, Wakako ja Rie. Kaikki nämä kolme tyttöä ovat suomen kielen opiskelijoita :)

Ulkona oli tosiaan hieman vilposta, joten aika nopeasti vetäydyttiin sisätiloihin. Käytiin World Book Caféssa herkuttelemassa. Oli ehkä hienoin kahvila vähään aikaan: paljon kirjahyllyjä täynnä erimaalaista kirjallisuutta, taustalla soi klassista musiikkia ja sohvat olivat ihan ylimukavia. Luulisin, että esim. Minja vois vaikka tykätä semmosesta ;)

Vieläki nousee vesi kielelle, ku tätä muistelee...

Istuttiin kahvilassa joku tunti pari, suomeksi ja japaniksi jutellen ja oli lepposta. Päätettiin sitten kuitenkin lopulta lähteä ihan ruokaruokaa ettimään ja päädyttiin soup curryyn, Hokkaidon kuuluisaan ruokalajiin!

Löytypä Marimekonki liike keskustasta!

Oli sen verran suosittu paikka, että jonotettiin valehtelematta se puolisen tuntia pöytään pääsyä. Huomattavaa oli myöskin se, että kaikki muut paitsi me kolme (eräs tytöistä oli lähtenyt kotiin vähän aikaisemmin) olivat liikkeellä pariskunnittain :D Ja muutenkin, ko. ravinteli oli rankattu yhdeksi Sapporon parhaimmista soup curry -paikoista, joten sekin selitti suosiota. Ei ole siis mikään ihme, että tuolta lähdettyämme ulko-ovelle oli ilmestynyt lappu, missä valitettiin ruuan loppumista :P

Soup curry! Lihaa, parsakaalia, paprikaa, porkkanaa, sieniä, perunaa, mitä lie varpusen munia, jotain vihreitä rehuja ...  Pitää toistekin mennä käymään <3

Ruuan jälkeen sitten tiemme erosivat, ja kävin moikkaamassa paria kaveria Raw Life -nimisessä baarissa. Ja innostuin vielä sen jälkeen lähtemään karaokeen - nukkumaan sitte aamuseittemältä neljän tunnin laulusession jälkeen :) Vähän erilainen aaton aatto, kieltämättä!

Näin joulumarkkinoilla tosi nätin kynttilähommelin, ja nämä japanilaiset tytöt sitten ostivat sen mulle lahjaksi... En malta oottaa, että pääsen fiilistelemään sen kanssa (luulen, ettei täällä miniminihuoneessa saa polttaa kynttilöitä :P)

Yksityiskohtia

Jouluaatoksi oltiin sitten sovittu lounastärskyt Allien kanssa. Käytiin japanilaisen jouluperinteen mukaisesti syömässä sushia (joka maassa omat jouluruokansa, vai mitä?) ja sitten oikeastaan hengailtiin asemalla. Se ihmismäärä, mikä oli liikenteessä vielä jouluaattona lahjoja ostamassa vielä viiden, kuuden aikaan illalla... Ei oo Suomen jouluruuhkat mitään verrattuna Japaniin :)

Jouluna ei kaloreita lasketa!

Käytiin vähän kaupassa hakemassa evästä ja vietettiin sitten jouluaatto muutaman ystävän kesken viiniä maistellen ja juustoa nauttien (oli hyvää, pitää koittaa toisteki kokkeilla). Hyvää musiikkia taustalla, hyvää ruokaa ja seuraa ni kyllä sillä pahin koti-ikävä hellittää :)

Suolakeksejä ja suklaata

Sitte niitä juustoja ja glögiä. Syötiin me vielä juustokakkuaki päälle vaikkei kuvassa näy

Oli ihan takkatuliki roihuamassa ;P

Sitte vaan illemmalla kotiin ja vähän skypettelyä perheen kanssa. Onneksi joulu on vain kerran vuodessa, niin ei tarvi montaa kertaa koti-ikävää potea täällä ollessa. Vähän erilaista tänä vuonna, joten eiköhän sitä ensi vuonna arvosta ihan eri tavalla :)

Mun uudet sidekickit, Sir Humpsalot ja Sir Humbert auttavat mua taistelussa koti-ikävää vastaan....

.... ja tällasella suklaa-arsenaalilla pärjännee tovin jos toisenkin!

Joulupäivä olikin sitten jo vähän tutumpi tapa viettää joulua: itsensä syöminen ihan ähkyyn! Eräs suomen kielen opiskelija Mayu (joka oli joskus Pieksämäellä vaihtarina :D) oli kutsunut meidät kaikki kotiinsa syömään, joten otettiin juna Takasagon asemalle ja mentiin :)

Takasagon asemalta. Onneksi oli hyvä keli, oli ihan lepposta istua junassa ja katella maisemia. 

Asemalta sitten Mayun luo

Päästiin heti tositoimiin ruokaa laittamaan, ja oli tosi hauskaa! Mä kuvittelin, että me tehtiin isoin työ, mutta sitten ku nähtiin, mitä muuta oli tarjolla ni tuli kyllä aika nöyrä olo... Vaikea kuvitella, että Suomessa joku kutsuis sut jouluaterialle kotiinsa, kun ois tuntenut sut vasta kolmisen kuukautta, mutta täällä ei ehkä niin mahdotonta :o

Poijjaat laittelevat cocktail-tikkuja

Tikuissa karaagea (kanaa), perunaa, avokadoa, tomaattia, juustoa, kinkkua, sieniä, oliiveja... 

Ritz-suolakeksejä, joiden päällä jonkinlainen... hmm, seos. Jotain mätiä ja voita ja majoneesia? Ei mitään hajua, mutta hyvvää oli. Allekirjoittanut mätkäs tillit päälle ;)

Team Suomi Finland!

Tämä ku mätkähti pöytään ni ei kyllä haitannut ettei ollu kinkkua tänä vuonna :D

Kattaushommia

Iittalan astiastoa, mitä ihmettä :D

Pakollinen kuohari (en valita)

Karjalanpiirakoita ja munavoitakin oli tarjolla

Siinä vaiheessa ku oli jo semmonen ähky että ois heikompaa hirvittäny, ni oli totta kai jälkkärin vuoro. Onneksi sai sen verran levättyä, kun koristeltiin se porukalla, ni jaksoi nauttia taas yltäkylläisyydestä ja ylensyömisestä ;)

Oliskohan ollut Baumkümchen tjsp. Alunperin saksalainen kakku, mutta japanilaiset ottaneet sen omakseen ja tehneet siitä oman version. 

Vähän kermavaahtoa päälle...

... asianmukaiset kermavaahtokoristelut paikoilleen...

.... ja siitä vaan mätkimään tavaraa päälle!

Lopullinen joulukakku

Tänä vuonna en syönyt sitä legendaarista mansikkakakkua, jota Japanissa on ilmeisesti tapana syödä jouluisin, mutta eipä kyllä haitannut! :)

Oli kyllä todella mukava joulupäivä. Taustalla pyöri leffoja, jutusteltiin niitä näitä ja oli kiva itsekin päästä tekemään noita juttuja. Iltasella oli kyllä aika rättipuhkipoikki, kun palasi junalla kotiin. Välillä ihan käsittämätöntä tämä japanilainen ystävällisyys, kutsua nyt jotain random suomalaisia kotiinsa ja syöttää heidät ihan täyteen ja pakata vielä isot laatikot ruokaa mukaankin. Eipä sillä kyllä että pystyis ihan heti syömään, vieläkin tuntuu ihan täydeltä olo vaikka kerennyt nukkuakin välissä :P

Nyt pitäis vielä jaksaa tämänpäiväinen luento puol viideltä, ja sitten se ois joululoman paikka! 

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2012!

Muutama viime päivä on mennyt aika kiireisesti. Oon lähettänyt pari pakettia perheelle ja poikakaverille, oon istunu viimesillä luennoilla (tai no, vielä pitäis maanantaina jaksaa!) ja sitte juhlistanu jouluakin eri porukoissa ja piireissä.

Sen, minkä ainakin oon tajunnu täällä ollessa on se, että joulu ilman itelle tärkeitä ihmisiä tuntuu jos ei kurjalta niin ainakin jossain määrin epämiellyttävältä. Vaikka kuinka vois kuunnella Youtubesta joululauluja ja käydä vaikka iteki karaokessa niitä lurittelemassa, niin ei se silti vastaa sitä, että vois perheen kanssa syödä jouluruokia, availla lahjoja tunnelmavalaistuksessa tai ees vaan löhötä sohvalla oman kullan kainalossa.

Onneksi oon löytänyt täältä semmosia ystäviä, joiden kanssa voi kokoontua jouluaattona  yhteen, syödä erilaisia juustoja ja paikallisia "joululeivoksia", keittää omatekoista glögiä ja kuunnella Nat King Colen ja Sinatran joululauluja. Semmoinen oli nyt mun joulu tänä vuonna, ja vaikka se hauskaa olikin, niin en malta oottaa ensi vuotta, kun pääsee omaa joulua viettämään.

Toivotan kaikille oikein hyvää joulua missä ikinä sitä vietättekin, ja kuvia pistän myöhemmin, jahka selviän vielä joulupäivän riennoista ;)

(Olipa muuten 50. teksti tässä blogissa, näinkö nopeasti se aika on mennytkin jo...)

Sydämeeni joulun teen

Niin se on vaan lähtenyt jo viikko neljätoista käyntiin täällä nousevan auringon saarivaltiolla. Huomaan, että joka viikolta tulee tasaisesti vähemmän ja vähemmän valokuvia, kun ei ehkä vaan jaksa samalla tavalla raahata kameraa mukana (niin, koska peruspokkarihan painaa ihan tuhottoman paljon...) eikä välttämättä turistiakaan leikkiä (mähän sopeudun ihan täysin ihmisjoukkoihin vaalealla tukalla ja kirkkaanpinkillä takilla!), mutta jos välillä pikkasen koittais. Kuitenkin.

Mitäs viikonloppuna. Opiskelin jonkin verran, viimeistelin sen mun musiikkipsykologian esitelmän ja - tunnustan - kävin shoppailemassa sunnuntaina. Oli hyvin hämmentävää, kun kävin taas siellä joulumarkkinoilla, ajatuksena moikata siellä työskenteleviä suomalaisia, mutta pääsinki sitte kertomaan parille japanilaiselle tytölle Suomesta ja suomen kielestä. Eipä siinä mitään, hyvin... hämmentävää vaan. Olisin mielelläni jutellut heidän kanssaan pidemmältikin, mutta mukista loppui kuuma juotava ja alkoi jo palellakin pikkasen... Mutta jos toinen heistä ehkä aloittaa suomen kielen opinnot alkuvuodesta, ni ehkäpä sitten taas tavataan!

Tosiaan sitten ostareita kierrellessä huomasin, miten täällä jouluun valmistautuminen on vähän erilaista. Ensinnäkin kaupoissa oli ihan tajuttoman paljon porukkaa, ja se tavaranmäärä, mikä on myynnissä... Huh huh. Vähän niinku Hulluilla Päivillä ois ollu käymässä, paitsi että ihmiset käyttäytyivät paljon sivistyneemmin :P Löysin sitten itellekin jotain kivaa ja jännää, lähinnä tarkotuksena oli vaan ettiä jotain lämmintä kylmiä iltoja varten. Täysin tarpeellista, totta kai...

Jotain lämmintä kylmiä iltoja varten - pandahuopa! Tässä jos missä lepää silmä, sydän ja keho :P

Tosiaan, en tiedä mainitsinko jo asiasta, mutta oon ilmeisesti menossa johonkin UNESCOn tapahtumaan panelistiksi...

(._.)7"  *raivoisaa päänraavintaa*

En... oikein tiedä, osaanko ymmärtää saatika sitten puhua Tohokun maanjäristyksesta ja eh... kansainvälisestä vapaaehtoistyöstä puoltoista tuntia paneelissa. Ja vaikka keskustelijoita on muitakin, ja järjestäjä vakuutti, että no problemhos, kyllä mä ajatukseni saan ilmaistua ja muut auttavat siinä, niin... silti on vähän epävarma olo. Ja seuraavana päivänä pitäis ihan workshoppia pitää, opettaa lukiolaisille suomea ja jotain... suomalaisten kappaleiden merkitystä ja ehhhh... Jooh. Kattoo ny miten menee, ja tuleepahan ainakin kokemus jos ei muuta!

Eilen oli kanssa hyvä päivä siinäkin mielessä, että sain skypetettyä siskojen kanssa! Tai ainaski valtaosan kanssa, heh :) Kiva oli nähä että kaikki ovat hengissä ja olin kanssa tosi iloinen, että jokainen oli halukas tulemaan käymään täällä asti. Varautukaa vaan sitte siihen vuorokauden lentomatkaan ja lievään jetlagiin <3 Se helpottaa heti, ku pääsee suihkuun, syömään ja nukkumaan.

Skypettelytuokio pisti sitten vähän miettimään, että mitä haluaisin ihmisten kokevan täällä Sapporossa. Koska oon ollut täällä vasta sen kolmisen kuukautta, en tiiä vielä läheskään kaikkea, plus se että oon enemmän koneen ääressä viihtyvää tyyppiä.... mutta eikö parin viikon loman voi muka viettää izakayoissa syöden ja juoden ja välillä jossain emt, Ainu-kylässä tai Jozankein kylpylässä käydessä? Pitää kyllä iteki koittaa harrastaa enemmän maakuntamatkailua, ja ylipäätänsä tutustua paremmin kaupunkiin. Harmi vaan, että ulkona on kylmää ja pimiää x)

Ainaski pitää kaikki ruokajutut kokeilla, se  on satavarma! Mutta ehkä niistä joskus myöhemmin lisää.

Tänään oonki sitte pyykänny, tehny kouluhommia ja käyny luennolla. Ja miettinyt syntyjä syviä ja sitä jaksaisko pestä tukan nytte illalla vai vasta aamulla. Niin, ja suatoinpa laittaa paketin postiin jonneki eteläisempään Suomeen menemään...

Palataanpa asiaan taas joku toinen päivä o/

Paikallinen joululaskiaispulla - siltä se nimittäin maistui kermavaahtotäytteineen kaikkineen. Ei mitenkään maailman ehdottomasti paras pulla, mutta tarpeeksi hyvä siihen, että melkein jo unohdin, miten mulla sittenkin on koulua 26. päivänä...

Kohti joulua

Toisin kuin Suomessa, missä joulun lähestyminen tarkoittaa pientä loppukiriä koulujuttujen kanssa ennen kahden viikon joululomaa ja kaiken unohtamista, täällä Japanissa joulu tarkoittaa vain pientä hengähdystaukoa ennen lukuvuoden loppua joskus maaliskuun tietämillä. Oikeastaan joululoma onkin ihan täydellinen aika kaikkien mahdollisten kouluhommien tekemiseen! Ilmeisesti japanilaisilla opiskelijoilla koulua voisi ihan hyvin olla vielä 24.-26. päivinä. Onneksi tänä vuonna aatto sattuu viikonlopulle niin ei niin pahasti masenna joulunvietto ulkomailla :P

(Ei mua oikeasti masenna sanan varsinaisessa merkityksessä, vähän vaan... noh, sanotaanko että Sylvian joululaulua tulee aika tehokkaasti kuunneltua...)

Ensi viikolla perjantaille 23. päivä sattuu kansallinen juhlapyhä, Keisarin syntymäpäivä, ja sehän meinaa sitä että torstaina on viimeiset luennot tälle vuodelle! Mut kutsuttiin myös meidän laitoksen/tiedekunnan joulujuhlaan, ja varmaan menenkin käymään siellä. Harmittaa, että kaikkien muiden kurssien kanssa on mennyt niin paljon aikaa, että oon ehtinyt olla tosi vähän meidän labrassa... Mutta minkäs teet, en tullut tänne ensisijaisesti "tutkimaan" mitään matikkaan liittyvää :I

Tämä viikko oli aika kiireinen, ku oli kaiken maailman PowerPoint-esitystä ja kanji-välikoetta (96/100, jee!), eikä ensi viikkokaan ihan helpoimmasta päästä ole: 40 minuutin esitelmä musiikkipsykologian seminaariin ja pienempi puheenvuoro Neuvosto-Venäjän historian kurssille. Mutta onneksi on viikonloppu, opiskeluahan varten nekin ovat olemassa.

Tänään sitten ajatukset hetkeksi pois koulujutuista ja deadlineistä ja läksyistä, vaan Akin synttäreitä viettämään Kita23:een! :) Hyvvää viikonloppua kaikille muillekin! 

Pikkujoulut japanilaisittain

Lauantaina vietettiin sitten pikkujouluja japanilaisittain! Viime päivinä on aina välillä pyryttänyt ihan kunnolla, mutta aamupäivällä oli oikein kiva ilma.

Tämmönen näkymä ulko-ovelta

 Pikkujoulujen oli tarkoitus alkaa neljältä, joten aamulla oli mukavasti aikaa laittautua valmiiksi ja lukea läksyjä siinä samalla. Lähin joskus kolmen aikaan sitten kaupan kautta kohtia kampusaluetta. Menin meidän asuntolan takana olevan pellon poikki, ja kuvittelin että ehtisin rauhassa tallustella kohti pääkallo paikkaa. Mutta en, sillä matkalla mun kimppuun hyökkäsi korppi. Mä vain kävelin, ja wooosh, yhtäkkiä pään yli, hiuksia hipoen lentää jumalattoman iso japanilainen karasu, siipien väli yli metrin ja silmät silkkaa pahuutta tulvillaan. Sitte se jäi vielä seisomaan siihen mun eteen, ihan niinku vaan tuijottamaan. Koitin vähän huitoa sitä pois, mutta se vaan pysyi siinä. Lopulta se lennähti pois, ja jatkoin matkaa siltaa pitkin, tällä kertaa huppu päässä (kerran aikasemminki tehny samanlaisen tempun joku toinen(?) lintu; tiiä sitte johtuuko vaaleista hiuksista tjsp). Eipä auttanu! Toisenki kerran lensi vähän liian läheltä päätä, huppuun koskien! Tällä kertaa se jäi istumaan mun taakse, sillan kaiteelle, ja tuijotti taas. Tuli kuljettua loppumatka kyllä aikamoista pikamarssia aina välillä taaksepäin vilkuillen...

Ei varmaan tarvi mainita, että mulle iski nyt ihan kauhee lintukammo ja en voi varmaan enää ikinä mennä tuota kautta yliopistolle...  Saa nähdä miten tästä eteenpäin sitte pärjää, ku en tosiaan yhtään tykkää linnuista, saatikka tollasista isoista, pelottavista yksilöistä. Oon koko tän aamun lukenu korpeista, ja nyt huolettaa, että minkälaisen silmätikun ne on musta ottaneet.... ovat nimittäin kuulemma aika perhanan älykkäitä pirulaisia. :(

Tais olla viimenen kerta ku tätä reittiä menee...

Mutta kuitenkin, selvisin sitten loppumatkan ilman vihaisia lintuja, ja pääsin juhlapaikalle, hieman järkyttyneenä mutta kunnossa kuitenkin. Porukkaa oli jo ihan mukavasti tullut, ja pöytäkin oli ihan täynnä ruokaa (eikä juotavastakaan ollut pulaa!).

Alussa "Hokkaidon tunnetuin suomalainen" Seija piti lyhyen puheenvuoron suomalaisesta joulusta koristeineen, pipareineen, lahjoineen ja pukkeineen. Tämän jälkeen taisi olla jonkin aikaa ihan vaan vapaata pörräilyä, kunnes eräs toinen henkilö, japanilainen opettaja? (en muista nimeä), näytti meille dioja Suomen reissultaan. Oli aika... nostalginen olo, kun kyseessä oli tosiaan semmonen vanhan ajan diaprojektori, johon aseteltiin kaikki dialevyt ja sitte käsituntumalla tarkennettiin seinälle heijastettua kuva... Näin siis teknologian ihmemaassa! :D

Joulukoristeita

 Diaesityksen jälkeen sitte taas vaan syötiin ja juotiin. Kaikki oli tosi hyvää!

Japanissa jouluisinkin on mansikka-aika: näitä kuulemma kasvatetaan ihan erikseen joulutäytekakkuihin jne...

Kotoisaa tunnelmaa :)

Tsekkiläistä ennustamista :P

Ehkä kaikkein hienoin pikkujouluasu, mitä oon kuunaan nähny!

Yllättäen pikkujouluihin tuli sitten itse kerip-- siis, Joulupukki käymään! Kaikki kiltit lapset saivat lahjoja, ja itse sain ilmeisesti aika tunnettua hakodatelaista kahvia. On muuten kyllä hyvää sumppia :)

Pukki ja pukin pikku apuri (ehkä söpöin pikkupoika mitä oon vähään aikaan nähny)

Pukkikin palasi sitten minne lie Karvakorvatunturillensa, ja käväisipä Muumikin meidän bileissä (valitettavasti en kerennyt napata kuvia)! Pikkuhiljaa kello alkoi kuitenkin lähestyä sellaisia lukemia, että oli aika laittaa pillit pussiin, jakaa ruuat kaikkien kesken ja siivota paikka.

Yleistä juhlatunnelmaa (o(

Oli kyllä kivat pikkujoulut, ja päästiin lurauttamaan pari joululauluakin, ni mikäs siinä :) Haluan joskus iteki emännöidä tollaset kivat pikkujoulut; vaikka juotavaa on tarjolla, ni ei kukaan oo mitenkään kaksin käsin juomassa, vaan enemmän jutustellaan keskenään ja semmosta. Niin, yksi asia mitä unohtu sanoa, oli se että Aki-sensei keitti siellä glögiä, sekä valkosta että punasta! Se jos mikä kyllä kruunasi illan... Kyllähän sitä kuumaa viiniäkin kyllä juo, mutta glögi on glögiä eikä sitä voi millä tahansa korvata :P

Sunnuntaipäivä menikin sitten Akin ja Allyn seurassa hengatessa, ja loppuilta kouluhommia tehdessä... aivan kuten tämäkin maanantai on mennyt. Pitää kohta lähteä kaupassa käymään ku on taas ruoka ihan loppu ja kauhia näläkä! Toivottavasti tällä kertaa selviän hengissä ilman korppien hyökkäyksiä :(

Aki ja Allie toivottavat oikein Apiaa Joulua!

Field Trip oluttehtaalle

Kauheesti hommia alkuviikolla! Tiistaina oli musiikkipsykologian tunti, ja piti sinne olla tehtynä asioita, eli meni viikonloppu esitelmää tehdessä. Viikonloppu kului aika tehokkaasti myös keskiviikon kielioppikoetta varten lukiessa, sekä torstain kanjitestiin treenatessa. Niin, ja piti lukea muutama sivu Neuvosto-Venäjän historian kurssia varten. 

Eli jooh. Mitä lähemmäs joulua mennään, sitä kiireisemmäksi sitä näköjään täälläkin tulee.

Tältä näyttää yksinkertanen ikkuna, kun ulkona on miinusta ja sisällä plussaa!

Normaali näkymä aamulla: huoneen lämpötila 11 astetta celsiusta...

Oon kyllä koittanut koulun ohessa tehä välillä jotain muutakin. Oon ostanut pari manga-pokkaria, jotta voin treenata japania, ja välillä... noh, sitte muina aikoina aina jotenkin koulujuttuihin liittyvää puuhaa :D Onneksi enää tällä ja ens viikolla on koulua, sitten alkaa joululoma! Ei mitään ideaa, mitä sillon teen, mutta varmaan muitten vaihtarien kanssa keksitään jotain.

Tosi hauska sarjis, repeilen aina kun luen tätä :D

Kampuksen ainoa jouluvalaistu puu, ja se on sitte tosiaan valaistu

Torstaina käytiin Contemporary Japanese Society -kurssin field tripillä Asahi-oluttehtaalla. Viime vuonna oli kuulemma joku tyyppi myöhästynyt bussista pari minuuttia eikä sitten päässyt mukaan ollenkaan, eli oltiin hyvissä ajoin parkkipaikalla oottelemassa.

Bussin parhaat paikat takapenkillä :D

Ymmärrettävästi tehtaan sisällä ei saanut ihan joka paikassa ottaa kuvia, mutta kyllä mä muutaman kerkesin napata.

Vähän joka paikassa joulukuusia....

Oluen valmistusmateriaalit: hyvä vilja, puhdas vesi ja HOPS (mitä ikinä se sitten onkaan)

Iso masiina jossa tehtiin joskus jotain jotenkin.... (ai miten niin en kiinnittänyt huomiota mihinkään)

Meidän opasneiti oli tosi nätti ja mukava

Jotain oluen esiastetta; kuljettiin semmosen tunnelin läpi, missä kuului huminaa ja oli paljon tämmösiä pyöreitä ikkunoita joissa näkyi paljon keltasia kuplia. Tuli aika futuristinen olo :P

Lopuksi päästiin maistelemaan oluita ja muita Asahin tuotteita, tässä ihan normia mehu"siideriä". 

Ja ilmaisia raksuja!

Hyvä keli ja nätit joulukukat

Sain tosiaan tuona päivänä juotua elämäni ensimmäisen oluen! Tosin sisko sanoi, ettei belgialainen kirsikkaolut oo oikeaa olutta, mutta sitä lähemmäksi en varmaan koskaan pääse. En sitten tiiä, mikä siinä oli, mutta oikeasti simahdin bussiin paluumatkalla... Käytiin sitte onneksi kaverin kanssa kahville ja jaksoi taas mennä suomen kielen tunnille istuskelemaan :)

Eilen perjantaina saatiin takaisin kielioppikokeet (yhyhyhyyyyyyi ku meni huonosti) ja illalla olikin sitten erään vaihtarin synttärit. Lepponen ilta, jäin siivoamaan oleskelutilaa kun muut lähtivät karaokeen. Välillä näinkin päin ;D

Tänään on sitten Suomi-seuran järkkäämät pikkujoulut, eli pitääpä sinne lähteä sitten laulaa lurittelemaan joululauluja. Kuulemma on pukkikin tulossa käymään! Saa siis nähdä, onko paikalla kilttejä lapsia ;)

Mä oon näköjään ollut kilttinä tänä vuonna ku sain uuden pipon ja hanskat! Kiitos avokin porukoille :)