Bikes and birthdays

Huomasin taas, että ei oo mitään kuvia laitettavana tähänkään postaukseen, mutta oh well, eipä voi mitään :D

Eilen tosiaan alkoivat Hustep-luennot, ja pahana, pahana ihmisenä skippasin ne, sillä piti hoidella muitakin asioita. Aamulla käytiin vihdoin aukaisemassa pankkitilit, hankkimassa puhelimet sekä lopuksi ostettiin pyörät. Illan kruunasi erään korealaisen Hustep-tytön synttärijuhlat meidän asuntolan yhteistilassa, josta osa porukkaa sitten jatkoi nomihoudaita kokeilemaan :D

Pankissa meinas kyllä vähän jo alkaa hampaita kiristyttämään, sillä pankkivirkailija huomasi, ettei meillä ollut jostain tärkeästä paperista alkuperäistä versiota! Ilmeisesti vakuutusjuttuja hoitaessa (meidän on pakko ottaa vuodeksi paikallinen sairausvakuutus, joka kattaa 70% lääkärikuluista ja maksaa sen parikymppiä kuussa) virkailija siellä oli ottanut sen alkuperäisen lomakkeen, eikä pankissa kelvannut kopio siitä, eli sehän meinas reissua takaisin ward officeen uutta alkuperäistä paperia hakemaan.

Kyllä pikkasen otti päähän kun piti eka mennä metroasemalle, sitten hypätä metroon, muutama pysäkinväli Asabun suuntaan, sitten ward officeen, siellä täyttää lappu, sitten odottaa, maksaa uudelleen tästä samasta lapusta jonka on kyllä aikaisemminkin saanut, sitten palata takaisin pankkiin... Mutta siitäkin selvittiin, ja saatiin lopulta pankkitilit! :) Täällä käytetään pankkikirjoja, ja valitsin itselleni oman, joka on ihanan värikäs ja täynnä piirrettyjä eläimiä :D Pistän joskus kuvaa siitä!

Pankkitilin avaamisen jälkeen päästiin ostamaan kännyköitä. Päädyttiin semmoseen prepaid-vaihtoehtoon, eli vissiin maksetaan kännykästä jonkin verran, ja puhutaan prepaid-kortilla tjsp, ja koko hoidon hinnaksi tuli about 60 euroa, jossa siis puheaikaa n. 30 euron edestä. Joku vois nyt miettiä, että mitä, vuodeksi 30 euron puheaika on aika vähän, mutta täälläpä on sellanen kiva juttu, että mailit saman pankin maileihin on ilmaisia, ja koska valtaosalla vaihtareista on SoftBankista kännykkä, niin ei se niin paha :) Puhua ei pahemmin kannata, sillä se maksaa sen mitä, 9 jeniä kuudelta minuutilta ainakin tässä prepaid-liittymähommassa.

Puhelimen jälkeen... missähän me käytiin. Taidettiin lähteä kotona käymään ja sitten yliopistolle syömään ja pyörää valkkaamaan. En tiedä oonko vielä kertonut yliopiston ruokalasta, mutta sanonpahan vaan että se on siisti paikka - maksaa siitä mitä syö, ja ruoka on vielä halpaa. Ja se on halpaa kaikille, ei tarvi opiskelijakortteja tjsp näytellä.

Hmm... Niin, se pyörä. Kampuksella sijaitsi tiistain ja keskiviikon ajan ilmeisesti pyöränmyyntipaikka, ja maksoin siis 70 euroa yhteensä pyörästä ja lukosta (kävin myöhemmin ostamassa toisenkin lukon, koska kuten Oulussa, Sapporossa pyöriä varastellaan ihan sikana - public property, right?), ja oon kyllä sitä mieltä että tein oikean päätöksen. Kyllähän tässä muutamana viime päivänä tottui kävelemiseen, mutta matkat ovat yllättävän pitkiä. Etenkin kun käveltiin aikaisemmin oikoreittiä yliopistolle, meni kävellen joku en-kyllä-nyt-osaa-yhtään-arvioida 15-20 minuuttia, niin pyörällä meni ehkä jotain alle kymmenen minsaa! :O Nopeutuu elämä ihan selvästi :D

Tietty pyörätiet on välillä kävelijöiden seassa, välillä taas autotien reunassa, mutta katellaan nyt miten vasemmanpuoleisessa liikenteessä käy ;)

Sitten kun oltiin saatu pyörät hommattua, tavattiin Karoliinan (toinen suomalainen Hustep-tyttö) eräs suomalainen maisteriopiskelija, ja käytiin Cafe Danmark -nimisessä kahvilassa. Siitä sitten lähettiin meidän asuntolan pirskeisiin, ja oli kyllä kivaa :) Olin melkeinpä yllättynyt, että muita husteppilaisia oli niin paljon, mutta en valittanut ;D Sitten kun kello oli tarpeeksi ja vierailuaika loppumassa, lähdettiin Ullan (se suomalainen maisteriopiskelija) johdolla nomihoudaita testaamaan.

Niille, jotka eivät tiedä, mikä nomihoudai on, tässä sivistysvaliokunnan tarjoama infopläjäys: Nomihoudai on sellainen tarjous, jonka mukaan saa tietyn minuuttimäärän x, jolla saa juoda kaikkea tai melkein kaikkea mitä listalta löytyy, ja sen hinta on yleensä kympin nurkilla. Kuvitelkaa, jos Suomessa olisi baareja, joissa olisi nomihoudai: "Maksa meille 10 euroa, saat juoda kolmen tunnin ajan kaikkea mitä haluat niin paljon kuin haluat" - ei varmana päättyis hyvin :D Mutta Japanissa, ihan eri meininki. Meilläkin oli toi kolmen tunnin nomihoudai, ja vaikka jotkut lähtivätkin sitten vähän aikasemmin ja olivat ehkä vähän enemmän humalassa, valtaosa meistä istui oikein mukavasti iltaa sinne puol kahden nurkille asti.

Yks asia, mistä kuitenkin valitan tuosta kyseisestä baarista ja aika monista muistakin ravintoloista, missä oon käyny: tuntuu, että tupakoida saa vapaasti missä haluaa. Okei, joku ruokaravintola on ehkä jaettu tupakoivien ja tupakoimattomien puolelle, mutta eilisessä paikassa istuin kahden tupakoitsijan välissä, ja kun ilta etenee ja pidot paranee, niin haisin sitte kotimatkan ihan tupakalle.... Eli ainakin kyseisessä paikassa sai vapaasti tupakoida tilassa, missä on muitakin. En tiedä, olisiko tiskillä ollut erilaista, mutta istuttiin pöydässä niin oli semmoista. Mutta muuten oli kyllä todella mahtava ilta, joskus uusiksi :)

Tähän voisinkin sitten päättää aamun blogipläjäyksen, mäpä lähden tästä aamusuihkuun ja kohta sitten yliopistolle luennoille :)