Tänään oli HUSTEP-ohjelman orientaatiopäivä ja tulipas sellainen informaatioähky, ettei mitään rajaa. Yhdeksästä kolmeen sellanen määrä infoa ja tietoa että heikompia hirvittäis (ja itse asiassa hirvittääkin, nyt kun asiaa miettii), ja päälle vielä puolella opiskelijoista omaopettajan tapaaminen.
Arvatkaapa vaan, kumpaan ryhmään mä kuuluin...
Noh, infossa tuli kaikkea jännää ja hyödyllistä aina lukujärjestyksestä opiskelija- ja kirjastokortteihin. Oli aika jännä huomata, että melkein kaikilla oli ihan erilaiset opiskelijakortit? Ehkä se johtui tiedekunnasta tai jotain, mutta oli aika hämmentävää huomata, miten opiskelijakortissa lukee oma osoite ja kaikki....
Onneksi pidettiin pitkä ruokatunti ja pari taukoa välissä niin ei ihan puutunu paikat paikallaan pönöttämisestä, mutta hieman kyllä nousi syke kun piti lähteä omaopettajaa tapaamaan. Mä siis kuuluin siihen puoliskoon, joilla oman academic advisorin tapaaminen oli tänään; muilla on ens viikolla tai myöhemmin sovittavana aikana.
Oikein mukava proffa mulla, mutta meinas tulla vähän masentunut olo, kun sain jo ensi viikoksi luettavaa... Kymmenkunta sivua matemaattista tekstiä englanniksi, ja uutena kulueränä tulossa ko. kirja. Toisaalta todella mahtavaa, että pääsee tuonne "labraan" mukaan ja tutustumaan "oikeisiin" japanilaisiin opiskelijoihin, mutta voi äiti! Osallistun maisteriopiskelijoiden seminaariin kahden muun opiskelijan kanssa, joiden englanti ei kuulemma oikein taivu.... Mutta ehkä se tästä!
Mulla on ehkä maailman ihanin poikaystävä, kun se lohdutti mua sanomalla että "niin, mutta etkö säkin oo maisteriopiskelija?" :P Eipä kyllä yhtään tunnu siltä, mutta ehkä se tästä! Japanin kielen kurssit eivät ole vielä alkaneet, joten onhan tässä aikaa tutustua taas matikan ihmeelliseen maailmaan.
Tietenkin academic advisorini pyysi kandin työstäni / kandin työn tiivistelmästä englanninkielisen käännöksen, mutta ehkä huolehdin siitä joskus myöhemmin....
Onneksi tuli tutustuttua kauheasti uusiin ihmisiin, joista osa jopa asuu samassa talossa mitä ite asuu, niin se lohduttaa pikkasen. Ja huomenna mennään lopultakin avaamaan pankkitilit, hankkimaan puhelimet (äitiii, kaikilla muillaki on, määäääki haluan :P) sekä varmaan kattelemaan vähän elektronisia kääntäjiä sekä postipaketteja.
Kiireinen päivä siis tulossa, nyt koitan vaan olla ajattelematta sitä tekstihirviötä, mikä mulla kansiossa lymyää.... :)
Arvatkaapa vaan, kumpaan ryhmään mä kuuluin...
Noh, infossa tuli kaikkea jännää ja hyödyllistä aina lukujärjestyksestä opiskelija- ja kirjastokortteihin. Oli aika jännä huomata, että melkein kaikilla oli ihan erilaiset opiskelijakortit? Ehkä se johtui tiedekunnasta tai jotain, mutta oli aika hämmentävää huomata, miten opiskelijakortissa lukee oma osoite ja kaikki....
Onneksi pidettiin pitkä ruokatunti ja pari taukoa välissä niin ei ihan puutunu paikat paikallaan pönöttämisestä, mutta hieman kyllä nousi syke kun piti lähteä omaopettajaa tapaamaan. Mä siis kuuluin siihen puoliskoon, joilla oman academic advisorin tapaaminen oli tänään; muilla on ens viikolla tai myöhemmin sovittavana aikana.
Oikein mukava proffa mulla, mutta meinas tulla vähän masentunut olo, kun sain jo ensi viikoksi luettavaa... Kymmenkunta sivua matemaattista tekstiä englanniksi, ja uutena kulueränä tulossa ko. kirja. Toisaalta todella mahtavaa, että pääsee tuonne "labraan" mukaan ja tutustumaan "oikeisiin" japanilaisiin opiskelijoihin, mutta voi äiti! Osallistun maisteriopiskelijoiden seminaariin kahden muun opiskelijan kanssa, joiden englanti ei kuulemma oikein taivu.... Mutta ehkä se tästä!
Mulla on ehkä maailman ihanin poikaystävä, kun se lohdutti mua sanomalla että "niin, mutta etkö säkin oo maisteriopiskelija?" :P Eipä kyllä yhtään tunnu siltä, mutta ehkä se tästä! Japanin kielen kurssit eivät ole vielä alkaneet, joten onhan tässä aikaa tutustua taas matikan ihmeelliseen maailmaan.
Tietenkin academic advisorini pyysi kandin työstäni / kandin työn tiivistelmästä englanninkielisen käännöksen, mutta ehkä huolehdin siitä joskus myöhemmin....
Onneksi tuli tutustuttua kauheasti uusiin ihmisiin, joista osa jopa asuu samassa talossa mitä ite asuu, niin se lohduttaa pikkasen. Ja huomenna mennään lopultakin avaamaan pankkitilit, hankkimaan puhelimet (äitiii, kaikilla muillaki on, määäääki haluan :P) sekä varmaan kattelemaan vähän elektronisia kääntäjiä sekä postipaketteja.
Kiireinen päivä siis tulossa, nyt koitan vaan olla ajattelematta sitä tekstihirviötä, mikä mulla kansiossa lymyää.... :)
Eikös se oo vaan hyvä että on sitä matikkaaki ku näytti etukäteen aika vähältä :)
VastaaPoistaKyyllä se siitä, saatpahan vähän tekemistä (nii ei tuu tylsää ko sitä muistaakseni irkissä joskus valitit)
VastaaPoistaHäntä pystyyn ja kohti uusia haasteita. Ajattele siellä japsilandian kuumuudessa meitä syksysateiden ja -tuulien pieksemiä lämmöllä~!
Ps: sä olet maisteriopiskelija :D
elsemaj: No joo, onhan se, mutta silti~ Hieman vaan yllätti että samantien hommiin... Mutta tuleepahan tekemistä viikonlopulle, heh :F
VastaaPoistaMii: Kaipa mä sitte olen maisteriopiskelija, en vaan millään meinaa sisäistää sitä vieläkään :P
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMaisteriopiskelija olet, jossain vaiheessa se ois kuitenkin tullut vastaan ;)
VastaaPoista(edelliseen oli jäänyt ainakin yksi yhdyssanavirhe, joten piti tietty korjata...)
Kuten aiemmin totesin, muista toki tiukoissa tilanteissa, että olet kuitenkin hyvien puolella.
Jos YHTÄÄN lohduttaa niin itse pidin aikoinaan vaihdossa mm. taidehistorian kurssilla presiksen suomalaisesta jugend -tyylistä arkkitehtuuristamme kurssilla, jossa muut oli natiiveja saksalaisia... eikä silloin voinut nettiäkään hyödyntää (kirjastolla, kalvoilla ja vieraskielisellä kirjastolla mentiin)... no sit kun olin pidemmän tovin hikoillut yrittäen vääntää saksaksi, vaihdoin kesken kaiken lennosta kielen englantiin (myöhemmin itsekin ihmetellyt, miksen vetänyt alusta asti enkuksi...)kun näytti etten itse tahi auditorion yleisö hommastani oikeastaan mitään tajua :P
- Katri -