Eagle has landed and is making a nest

Yosh! Oon toista päivää Japanissa ja hyvin nukutun yön jälkeen kaikki vaikuttaa vähän paremmalta kuin aikaisemmin :) Aikaisemminhan mut meinasi vallata jo lievä epätoivo, koska olin väsynyt, nälkäinen ja hikinen vuorokauden matkustamisen jälkeen, mutta nyt on jo aika kiva olla täällä. Eilinen menikin oikeastaan lentokentältä tulemisessa, tavaroiden purkamisessa ja semmoisessa. Huomasin, että C*** O*****ilta ostamani adapteri(t) eivät toimi yhtään täällä, joten paikallisesta elektroniikkaliikkeestä Yodobashista vaan plug mukaan muutamalla sadalla jenillä ja taas on virtaa koneessa ja kännykässä.

Tutustuttiin tosiaan samalla tähän asuntolaan. Mä asun International House Kita 8:ssa, jonka osoite on jotain tosi jännää enkä muista sitä tähän hätään. Mulla on tällanen 12.9m2 pikkuhuone, johon kuuluu keittokomero (itse kutsuisin sitä ennemmin puoltoistametrisestä tiskipöydästä, josta löytyy yksi (1) paistolevy sekä tiskiallas) ja kylppäri (ehkä 2x2-koppi, jossa pieni kylpyamme ja pönttö sekä peili). Eka vaikutti vähän pieneltä, mutta eiköhän tämä ole ihan hyvin. Huoneessa on myös sänky, työpöytä, ja vaatekaappi, ja sähkölaitteita jääkaappi-pakastin, ilmankuivaimen näköinen aparaatti jolla voi lämmittää tai viilentää kämppää sen verran mitä tahtoo, sekä vedenlämmitin. Se vedenlämmitin on jännä: Se pistetään päälle ja sitte siihen näppäillään lämpötila, minkä haluaa, ja sitten kestää joku parikytä sekkaa ja tsädäm, meillä on halutun asteista vettä käytössä! :)

Kiva puoli tässä asuntolassa on se, että vanhat vaihtarit ovat jättäneet aika kivasti tavaroita jälkeensä, ja ne tavarat ovat ihan vapaasti otettavissa :) Itse raidasin itselleni paistinpannun, lasin, lastan, sekä muutaman hengarin vaatteita varten. Eräs vaihtari oli napannut itselleen riisinkeittimen :O Saa nähä innostunko itse hankkimaan vaan käynkö aina naapurissa vieraisilla ;)

Käytiin eilen myös 100 jenin kaupassa (100yeniä on about 1e) ja ihan normikaupassa, ja ostin niistä kanssa vähän tavaraa uuteen kotiin :> Kylppäriin pikkumaton ja käsipyyhkeen, shampoota ja hoitoainetta jättikokoiset pumppupullot (oli alle 300yeniä kipale!), lautasen, mukin, haarukat ja lusikat, sekä pesusieniä ja pesuaineita (sekä pyykille että tiskille). Se on ihan erilaista käydä kaupassa Japanissa kuin Suomessa! Tavarat on erilaisia ja palvelu on ihan eri tasolla. Tuntuu välillä, että Suomessa asiakas on välttämätön paha, mutta täällä... ihan imartelevaa. Sitten kun oon vielä niin ujo puhumaan japania, niin on aina ihan junttieinarina sukset suossa jumissa... Onneksi Kristiina (yhtä matkaa lentokentältä tullut tyttö) on todella hyvä japanissa, niin hän osaa kyllä aina kysyä ja puhua japaniksi. Ja ymmärtääkin vielä kaiken!

Mutta semmoinen eka päivä... Oli todella jännä pistää lakanat futoneihin, sillä lakanat olivat vähän erilaisia (mm. solmittiin sivusta naruilla kiinni wtf) ja tyynyynkiin pitää koittaa tottua (kuvitelkaa muovipussi täytettynä hernepyssyn kuulilla ja joo, ootte aika lähellä), mutta kyllä tämä tästä! :)

YOSH!

Viisuminhaun alkeet

Aaaaaalrightie then, nyt on viisumi hallussa! Eikä meinannut ees kauheasti jänskättää tällä kertaa.

Viisuminhakuhan siis tapahtuu Japanin suurlähetystössä Helsingissä (osoite Unioninkatu 20-22), ja sinne pitää etukäteen ottaa mukaan Certificate of Eligibility, joka lähetetään Japanista, passi, passivalokuva koko 4,5cm x 4,5 cm, sekä 25 euroa käteisenä ja tasarahana. Asiaa auttaa ja nopeuttaa myös se, jos on tulostanut suurlähetystön sivuilta viisumianomuskaavakkeen, johon mm. se kuva tulee.

Viisumianomuskaavakkeen täyttö oli ehkä hermoja raastavinta, koska oon tosi huono täyttämään kaavakkeita - lähinnä siis siinä mielessä, että "voinko mä pistää tähän kohtaan tätä" tai "onkohan tää sanamuoto nyt oikein" tai "jos en tiiä ni mitä laitan sitte tähän" -tyylistä paniikkia on aina havaittavissa, kun mulle annetaan lippulappusia raapusteltavaksi.

No se hakemuskaavake. Siinä oli sellasia normaaleita kysymyksiä, kuten nimi, sukupuoli, Japaniin saapumispäivä, mille lentokentälle saapuu kun astuu Japanin maaperälle; ei mitään ongelmia niiden kanssa. Mutta sitten, kun sinne olisi pitänyt täyttää jotain tarkempiakin tietoja, kuten "guarantor or reference in Japan" sekä kyseisen henkilön osoite, puhelinnumero ja suhde hakijaan (eli minuun) meinasi iskeä pieni paniikki. Mitä häh, en mä tunne ketään japanilaista niin hyvin, että osaisin sanoa mikä sen puhelinnumero on tai mikä sen osoite on.

Ja sitten kun henkilökunta ei voi neuvoa "laita tuo nimi tuohon ja sitte vaikka toi tohon" kuten jossain kv-yksikössä useimmiten voidaan, niin kyllä alkaa vähän pelottaa, että entä jos täytän tän väärin, entä jos ne ei tykkää siitä, kun en tiedä kaikesta heti kaikkea... Onneksi, onneksi mulla oli yks fiksummista isosiskoista mukana, joka sitten auttoi mua laittelemaan sinne sopivia nimiä ja suhteita. Ja kyllä se meni virkailijalle läpi, ja olivat kyllä ystävällisiä siinä, että tekivät sen viisumin klo 12 jälkeen, vaikka heillä virka-aika on 9:30-12 ja 13:30-16:30... Viisumin tekemiseenhän meni mulla se ruhtinaalliset 15 minuuttia (jos eilistä ei siis lasketa, eh eh eh...)

Sain sitten sieltä mukaani viisumin siinä passissani (voi ei miks mä aina näytän tolta valokuvissa), ja Certificate of Eligibility niitattuna viereiselle sivullem sekä kuitin ostoksestani, muistutuslappusen siitä, että pitää muistaa tehdä ulkomaalaisrekisteröintitsydeemi 3kk:n sisällä viisumin myöntämisestä, lappunen siitä, että koska mulla on single-entry permit viisumissa, en saa poistua maasta ilman re-entry viisumin hakemista... ja viimeinen lappu olikin semmoinen missä oli kaikki ohayougozaimasut ja tasuketet opetettu.

Että semmosta. Kyllähän se jänskätti, mutta onpahan sekin nyt hoidettu pois alta! :)

Oppia ikä kaikki a.k.a Maalaisjärki kunniaan

Opin tänään jotain ihan uutta: Kun viisumia haetaan, kannattaa olla mukana passi, sillä ilman sitä - ja viisumianomuslappua! - ei viisumin haku onnistu. Noh, onneksi suurlähetystö on auki huomennakin ja voi yrittää uudestaan...

Että välillä siis tämmöstäkin...

Pakkaamisen sietämätön keveys?

Enää alle 12 tuntia tästä kaupungista poistumiseen ja oon nyt suurinpiirtein saanu pakkaamisen siihen vaiheeseen, että voin mennä nukkumaan. Hienoa eikö totta, etenkin kun ottaa huomioon että aloitin toissapäivänä (se on jo 14. päivän puolella) ja koitin muka niin hienosti pakkailla. Mulla on nyt läppärilaukku (poikaystävän lainaama), joka painaa hienosti sen yheksän kiloa (raja täyskybä), "käsimatkatavaralaukku" joka menee ruumaan koska painaa seittemän kiloa, sekä mun uskollinen Cavalierini, joka painaa majesteetilliset 19,2 kg. Ja paskat mitä Norwegianin check-in tädit sanovat, maksan sitte sen mokoman 20e ylimääräsestä ruumalaukusta. Ei nyt jaksa väitellä.

Ei per... tätä vääntämistä ja ahtamista ja tunkemista ja sullomista ja vaikeutta! Ei riitä se, että painorajat tulevat vastaan, mutta samalla tulee lievää henkistä vastaanhangoittelua - ei elämä mähän muutan ulkomaille vuodeksi asumaan - ja ei-niin-lieviä väsymyksen oireita (tiedän olevani itkuisa henkilö mutta rajansa kaikella!) =___=;

Mulla tulee kyllä ikävä poikakaveria, kavereita, tätä kaupunkia ja kieltä, sohvaa, sukkapuikkoja, Satumetsä-mukejani, kavereita (hähä, tulitte vasta nyt mieleen!) ja perhettä. Jotenkin tässä, että koittaa ahtaa elämänsä muutamaan matkalaukkuun... Huh huh. Hiljaseksi vetää.

Nyt, kun kellokin on mukavasti 3:05, vois yrittää mennä vielä nukkumaan. Sitte vaan ylös ja aamiaisen/lounaan kautta kentälle.

*vapaasti valittava väsymyksen voittama voimasana*

Vaatteet - check, adapteri - check, katto pään päällä - CHECK!

Oon saattanutkin jo joillekin kavereille ja tutuille ja siskonkissankumminkaimalle avautua siitä, miten oon Japanissa alle kuukauden/kolmen viikon/kahden viikon päästä enkä vieläkään tiedä, minne asun tai tuleeko mua kukaan vastaan sinne Chitosen lentokentälle.

Toivomukseni kuitenkin kävivät toteen, ja oli tänä aamuna saapunut sähköpostia, missä kerrottiin että kyllä, minua tullaan lentokentälle vastaan ja että pitäisi ääntä kohti suunnistaa (no ei oikeasti, mun "supporter" pitää jotain paperia) ja että saan sitten lähempänä kampusta tietää, mihin kämppään pääsen.

Hain tietty porvaripellenä kaikkein kalleimpaan asuntolaan, ja pääsinkin sitten sinne! :) Kaveri suositteli sitä, ja vaikka kävelymatka koululle oliskin vähän pidempi, niin eipä se mua haittaa. Oon sen verran mukavuudenhaluinen ja yksityisyyttä arvostava henkilö, että oma kylppäri voittaa vähän kalliimman vuokran. Jos mä kerta vuoden tulen asumaan siellä, niin sama asua mukavasti :) Ootan jo innolla, että millasen huoneen sitten saan, ja etenkin millasia naapureita saan! Aivan mahtavia, tietenkin ;D

Mikä ei ole ihan yhtä mahtavaa on se, että oon enää pari päivää Oulussa, kavereiden ja poikakaverin kanssa... Kyllähän mä nyt haluan siskojakin ja äitiä nähdä ennen lähtöä, ja käydä samalla hakemassa se viisumikin, mutta kyllä se vähän raskaalta tuntuu jättää kaikki tärkeät ja rakkaat ihmiset tänne pohjoseen... Sen verran tiukalla seulalla valitut piirit ;)

Oon alottanut siis jo pakkaamisenkin ja huoh kun tuota tavaraa on paljon! Tai no, ongelmahan on se, etten tiiä miten paljon kannattais ottaa mukaan. Miten paljon löydän vaatteita Japanista, vai otanko koko vaatekaapin lentokoneeseen mukaan. Armas avokkinihan on sitä mieltä, että kaikki vaan mukaan ni ei tarvi liikoja miettiä, mutta itse en ole ihan samaa mieltä :P Noh, jos tavaraa tulee liikaa niin kusti polkee ja posti kulkee (suunnittelin että lähetytän talvikamppeeni avokilla ;D)

Takasin pakkaamaan ;_;

OSJY:n tutustumisillassa

Välillä sitä tekee päätöksiä, joista on tosissaan ylpeä ja tyytyväinen siihen, että on ne tehnyt. Nimittäin se, että menin käymään OSJY ry:n tutustumisiltaan, missä saattoi tavata suomalaisia ja japanilaisia opiskelijoita. Onnistuinkin juttelemaan sekä edellisvuoden Hokudai-vaihtarin kanssa, että Hokudaista tulleiden japanilaisopiskelijoiden kanssa. 

Toivottavasti tavataan heidän kanssa joskus tulevaisuudessa, jos ei enää Suomessa nähtäis :)

*fidget fidget*

Vietin 22-vuotissyntymäpäiviäni ja läksiäisiäni tässä viime viikonloppuna ja oi voi että oli hyvät juhlat! :) Sain lahjaksi mm. uuden webbikameran, joka laittaa 720p HD-kuvaa, eli sen kanssa on sitte hyvä skypetellä tänne koto-Suomeen, heh... :P Sain lisäksi kavereilta kaksi erilaista kirjaa: toinen on kokoelma valokuvia yhteiseltä yliopistouraltamme (luoja EI) ja toinen on taas... miten sen sanoisi, "luovahko" matka-opas/päiväkirja/tsemppivihko :D Kuvia pimeästä menneisyydestäni, varoituksen sanoja Japanista ("et sitten palaa gangurona takaisin Suomeen prkl!") sekä aukeaman kokoinen to do -lista asioista, joiden tekemisen jälkeen saa palata takaisin kotiin. Noh, ei kai apinan kanssa kylpeminen voi niin vaikeaa olla...

Vähän jänskättää kyllä, kun ei ole vieläkään kuulunut mitään asumisesta siellä Japanin päässä. Oon kuitenkin parin viikon kuluttua menossa sinne, eikä vieläkään mitään hajua, missä asun, tai tuleeko mua kukaan lentokentälle vastaan. Kaipa tässä vähän huolissaan pitäisi olla, mutta onneksi asioilla on yleensä tapana järjestyä sen verran että selviää :) Ois kyllä mahtavaa, jos heti huomenaamulla ois viestiä tullu Hokudaista; eka valittaa kauheesti ja sitte tapahtuu ;D

Tänään vietettiin (vietetään?) lukuvuoden alkajaisia Vulcanalian merkeissä, mutta kerrankin ajattelin vähän nenääni pidemmälle ja päätin viettää koti-illan avokin kanssa. Oon kuitenkin koko syyskuun alun ollu tulossa ja menossa ja juhlissa ja bileissä, että välillä ihan hyvä poikaystävääkin nähdä. Tää on kuitenkin meidän viimeinen viikko yhdessä ainakin puoleen vuoteen, niin ehkä siitä pitäisi ottaa kaikki irti :)

Huomenna hieman shoppailupoppailua ja illemmalla OSJY:n tutustumisiltaan, jeij :)