HUSTEP on ohi

10. elokuuta oli HUSTEP-vaihto-ohjelman lukuvuoden 2011-2012 viimeinen virallinen päivä. Mentiin neljäksi ISC:lle, otettiin valokuvia eri paikoissa, ja viideltä palattiin ISC:n tokan kerroksen luentosaliin lopettajaisjuhlia pitämään. Paikalla oli husteppiläisen, Nikkensei-vaihto-ohjelman tyypit sekä jonkun intensiivikurssin osallistujat. Lisäksi jokaisen ohjelman vastuuhenkilöt, sekä joitain japanin kielen opettajiakin oli paikalla. Mun suureksi yllätyksekseni mun omaopettajani saapui kanssa paikalle! Oli ihan mukavaa nähdä viimeisen kerran.

Seittemän aikoihin husteppiläisten bileet jatkuivat vielä meidän asuntolalla, missä syötiin ja juotiin ja juteltiin mukavia. Juhlien järkkääjätytöt olivat keksineet laittaa seinälle jokaisen meidän nimellä varustetun lapun, mihin jokainen sai sitten kirjoittaa jotain mukavia terveisiä muille. Kieltämättä meinas vähän silmät kostua kun sitten illan lopussa omaa lappua lueskelin. Niin lämpimiä terveisiä jokaiselta kirjoittaneelta!

Porukka sitten vähän hajaantui siinä, ja ite menin kolmen muun kaverin kanssa karaokeen pariksi tunniksi laulelemaan viimeset kipaleet. Meni vähän myöhäseksi, mutta mitäpä se. 

Lauantaina ei ollu oikeastaan sen isompia suunnitelmissa kuin mennä kuuntelemaan kaverin viimeistä liveä eräässä pikkukahvilassa. Tää tyttö oli kanssa husteppiläinen, ja oli osallistunut yliopiston kitara-kerhoon, ja nyt sitten soitti neljä kipaletta eri ihmisten kanssa. Tosi kiva että menin sinne, kaveri soitti hyvin ja oli kiva kuunnella. Tän jälkeen sitte lähin toisen kaverin kanssa istumaan iltaa pikkuhetkeksi, ja päädyin sitten vähän pidemmälle seikkailulle... Oli aika mahtavaa :D

Sunnuntaina sitte hirrrvee vähillä unilla parin vaihtarikaverin kanssa kahville, ja siitä sitte suomen kielen opiskelijan luo päivälliselle. Tajuttoman kuuma päivä, ei yhtään helpottanu sitä tunnetta että ei ikinä enää tuu näkemään näitä ihmisiä ja että kauhea ikävä ja väsy :S Illalla menin sitte vielä yhen kaverin kanssa karaokeen laulamaan vaan ilosia poppibiisejä, heh...

Tänään sitte yks mun läheisimmistä kavereista palasi takaisin Amerikkaan. Nukuin viime yön tosi tosi huonosti (käsittämättömän kuuma ja kostea D:), mutta pitihän se asemalle mennä hyvästelemään. Todella haikea olo, toisaalta on ilonen että toinen pääsee kotiinsa perheensä luo, mutta sitte ku ei ite tiiä tullaanko pitkään, pitkään aikaan tapaamaan... Toivottavasti! Samoin sitte tuli loputkin meikäläisen porukoista täällä käymään, ja katotaan ny miten seuraavat pari viikkoa menevät kun pitää hyvästellä kaverit täällä ja koittaa esitellä kaupunkia toisaalla. Kuka nyt muutenkaan unta tarttis...

Mitäs tässä muuta sanois. En tiiä, kirjotanko enää viimesistä loppuseikkailuista täällä Japanin saaristolla. On jotenkin vähän loppuun ajettu olo, kun vaihto-ohjelma on loppunut ja viimeiset päivät aikaa nauttia tästä ihme maasta. En millään meinaa uskoa, että tää vuosi on tulossa loppuun, vaikka suljin tänään pankkitilin ja vakuutuksen, ja huomenna meen tekemään osoitteenmuutosilmoituksen. Kymmenen päivää jäljellä täällä, ja aika moni kaveri on jo lähtenyt. Aki, Allie, Frazer, kohta sitten Rachael, Tyler, Marie, Jarin ja monet monet muut. Mä kuvittelin, että ois mahtavaa pysyä täällä niin myöhään mitä mahdollista, mutta välillä se tuntuu ihan kauhealta! Hyvästit on ihan perseestä :I

Mutta hyvästien ikävyydestä huolimatta, tää vuosi oli ehkä parasta mitä oisin tässä vaiheessa saattanut valita. Mä opin niin paljon kaikesta, että en tiiä mistä alottais. Jenkit ei oo kaikki sotahulluja asefaneja. Saksalaiset ei oo kaikki jäykkiä kalkkiksia. Japanilaisia on sekä välittömiä ja lämpimiä yksilöitä, että niitä stereotyyppisiä, pidättyväisempiä ihmisiä. Umeshu ja kokis menevät yllättävän hyvin yhteen. Okonomiyaki-kastike käy melkeen kaiken kanssa. Macchaa (vihreää teetä) voi laittaa ihan mihin tahansa sekaan, oli se sitten suklaata, kahvia tai leipää. Käsillä kuvailu ja hymyily korjaavat sanojen puutteen ja kommunikaatiokuilut. Japanilaiset miehet pukeutuvat paremmin kuin suomalaiset naiset. Aina löytyy ihmisiä, joilla on samanlainen huumorintaju mitä sulla. 40-asteinen onsenin vesi on ihanteellista. Sähkökylvyt tuntuu tosi hassuilta. Sitä pärjää missä tahansa oikeanlaisella asenteella. 

Ihan käsittämättömän mahtava vuosi. En vaihtais mihinkään. 

Kiitos kaikille lukijoille jotka jaksoivat seurata tänne asti. Toivottavasti oli viihdyttäviä tarinoita :)

Kesäloma lähestyy

Mulla oli tässä alkuviikosta muutama loppukoe (kielioppi-, lukemis- ja kanji-kurssit), ja huomenna olis ihan vihoviimenen koe (kuuntelu... yhhh!) ennen perjantain päättäjäisseremoniaa ja -juhlia. Tarkoitus on ilmeisesti viettää eka virallinen tilaisuus, sitten puolivirallista seurustelua ihmisten kanssa, sitten HUSTEPpiläisten kesken bileet meidän asuntolalla, ja sitte tod näk izakayaan vielä viimeisiä vetämään.

Ei millään meinaa tajuta, että on 8. elokuuta. Tuntuu että koko vuoden ois ollu silleen "joo sitte joskus kymmenes elokuuta loppuu", mutta nyt ku se päivä oikeasti on ylihuomenna... lievää paniikkia ehkä liikenteessä? Kohta pitää tosissaan hoitaa kaikki maastalähtötoimenpiteet, vakuutuksen ja pankkitilin lopettamiset jne., heittää tavaraa pois ja jättää muuta tavaraa talteen, pakkailla matkalaukkua (onneksi tänne tulee apuvoimia että saan tavarat Suomeen!) ja niin eespäin.

Oon nukkunu muutaman viime yön niin huonosti ja niin vähän, että tällä hetkellä on vähän semmonen olo että no niin, tulis jo se perjantai ja kuluispa seuraavat pari viikkoa nopeesti että pääsis nopeesti kotiin, mutta oon ihan satavarma sitte vaihtarikavereitten kanssa viimeistä iltaa viettäessä, että se aika sais vähän hidastua kuitenkin. Ku ei tiiä, tuleeko osaa enää koskaan tapaamaan. Kattoo miten käy.

Kaks viikkoa jäljellä!

100:s POSTaus!

Sadas kerta kun tähän blogiin kirjotan! Olisin kuvitellut, että tämä päivä olis koittanut aikaisemmin, mutta eipä se haittaa! Oon kuitenkin tähän asti aina epäsäännöllisen säännöllisesti kirjoitellut menoja ja meininkejä, että kaipa sekin ihan hyvin on saavutettu.

Mulla oli suunnitelmissa kirjoitella jotain elämää suurempaa, tyyliin mitä kaikkea oon täällä oppinut ja kasvanut ihmisenä jii än ee jii än ee, mutta mä luulen että säästän ne pateettiset ajatukset sitten tämän blogin loppupuolelle. Sen sijaan kerron kuinka äsken lähetin postilaatikkoja Suomeen! (Koska POSTaus, niinku posti... heh...)

Tosiaan nää 10 kuukautta täällä asuneena sitä mammonaa on hiukan kerääntynyt nurkkiin pyörimään, ja koska täällä oloaika alkaa pikkuhiljaa loppua (kuukausi ja päivä jäljellä!), niin piti alkaa pikkuhiljaa pakkailemaan ja pakkaustietoja täyttelemään. Jotenkin, en tiiä miten (tai no tiiän, haha) sain pakattua neljä laatikkoa täyteen satunnaista tavaraa, lähtien aina kirjoista joululahjoihin. Kolme näistä laatikoista olisin saanut raahattua lähipostiin, mutta se neljäs... Huh huh. 35 kirjaa on yllättävän painava lasti, näin asian vierestä.

Pari viikkoa sitten kun kävin näitä laatikoita postista hakemassa, sain kivalta postisedältä lappusen, missä luki pari numeroa mihin vois soittaa ja pyytää jotakuta hakemaan kaikki laatikot pois. Tänään sitten, kun ei ollu mitään suurempia suunnitelmia päivälle, keräsin rohkeuteni ja soitin toiseen näistä numeroista. Ei siis että inhoaisin puhelimessa puhumista, mutta japaniksi siinä on omat kommervenkkinsä ja mutkansa. Sain kuitenkin soitettua ja sanottua että mulla ois laatikoita, tulukaa hakemaa, ja eip siin mitään.

Käväsin tän asuntolan vastuuhenkilölle sanomassa, että saattaa olla postista tyyppi tulossa käymään, ni kysy multa sitten että niin, moneltako tulee? Ai että monelta? Jaa'a, ei se kyllä puhelimessa sanonut... nooh, tulee jos on tullakseen, oon kotona vielä jonki aikaa.

Varmaan joku tunti myöhemmin tulee tältä samalta vastuuhenkilöltä puhelu että postin tyyppi on paikalla :D Sitte vaan laatikot eteiseen ja vaa'alle, laskutoimituksia ja rahanvaihtoa ja terve moi kiitos käynnistä.

En tiiä onko Suomessa tämmöstä, että tullaan kotiovelta asti hakemaan laatikot ilmaiseksi? Ei siis mitään ylimääräsiä maksuja, maksaa vaan laatikoiden painon mukaan ja sillä selvä. 1-3kk päästä perillä, kun rahtina laitoin menemään. Aika lepposta ja kätevää!

Nyt sitte tulee varmaan jouluun mennessä 32,6 kiloa sekalaista tavaraa Japanista :P



(Kyllä mä oikeasti tein asioita viikonloppuna! Lauantaina käytiin taas Marukoma-onsenissa, mistä jatkettiin sitten Porotokotan-nimiseen ainu-museoon. Nää on tosiaan reippaasti Sapporon ulkopuolella nää paikat, joten olin tosi myöhään kotona ja vietin sitte sunnuntain esseitä kirjoitellen ja testeihin lukien. Illalla kävin kuiteski kavereitten kanssa illastamassa, ja matkalla ravintolaan tuli pari äärimmäisen houkuttelevaa mainoskylttiä vastaan ;D)

Kusikatu Bar :D

"Vaikka on perjantai niin olen silti vapaalla (=ei tekemistä)... :kyynel:"

Kuusi viikkoa jäljellä

Tasan kuuden viikon päästä oon takaisin Suomessa. Huikeaa aatella, että tähän asti on tultu; vastahan mä vaihdoin konetta Amsterdamissa, saavuin Sapporoon, sain lakanat tän asuntolan huoneeni sänkyyn ja heräsin ekaa kertaa Sapporossa. Eipä kukaan narrannut ku sano että aika tulee menemään tajuttoman nopeasti!

Kivasti kouluhommat kerääntyy tähän loppuun, mutta yhestä kurssista oon päässy jo eroon, ja toinen loppuu heti ensi tiistain kokeen jälkeen. HUSTEP-kurssit päättyvät varmaan tässä parin, kolmen viikon sisään, ja viimeiset japanin tunnit ovat 7. tai 8. päivä elokuuta. Päättäjäisseremonia on 10.8., ja sen jälkeen mun vaihtovuosi on "virallisesti" ohi. Miten paljon kaikkea tapahtunutta siihen väliin saakaan mahtumaan. Ei pysty käsittämään. 

Kaikki käytännön asiat... yhhh. Pitäis hakea postista laatikoita ja alkaa postittamaan tätä tavaravuorta takas kotiin. Pitäis kirjoittaa jonkin sortin lappu siitä, että lähtee tästä asuntolasta siihen ja siihen päivään mennessä. Pitäis sulkea pankkitili, lopettaa paikallinen vakuutus, hoitaa kaikki vesi-, sähkö- ja kaasulaskujutut... ja tosiaan palata takas Suomeen. 

Kuus viikkoa jäljellä, ja mietin miten saisin ne parhaiten käytettyä. Pitäiskö koittaa reissata (tekis mieli, mutta monet paikat on kauempana ja junat aika kalliita), pitäiskö käydä kauheesti ulkona kavereitten kanssa (ei yhtään hullumpi idea), koittaisko tehä koulujutut kunnialla loppuun (...motivaatio...), vai miten päin sitä nyt olis. Valintoja valintoja!

Hirveän lyhyt aika tää kuus viikkoa, ja kauheeta ajatella miten tääkin aika tulee olemaan ohi väläyksessä... Paras siis vissiin ottaa vaan ilo irti kaikesta :)

Zen-seminaari

Tosiaan tossa joku viikko sitten osallistuin ISC:n järjestämään zen-seminaariin. Oli meitä sen joku kolmisenkymmentä japanilaista ja vaihtaria, ja tosi nopeasti kyllä tutustui ihmisiin ton viikonlopun aikana.

Lauantaiaamuna suunnattiin Takikawan pieneen kylään, ja siinä matkan varrella käytiin tutustamassa paikallisiin bisneksiin - rypsipeltoihin! Harmillista sinänsä, että kaikki puhe oli japaniksi, eikä itellä heti aamusta riittänyt energia kuuntelemaan (saatika sitte ymmärtämään, haha...)

The hiiiiiills are aliiiiiiive~

Näköalatasanteella

Lounaan jälkeen saavuttiin sitten temppelille, missä vietettäis se la-su-välinen yö. Sinne kävellessä näki ekana  semmosen hienomman puoleisen etusivun, mutta siihenpä se "perinteinen" temppeliulkomuoto päättyikin. Vieressä oli lastentarhaa ja semmosta :D Mutta sisältä kyllä kiva paikka, ei siinä mitään.

Temppelin iso halli sisältäpäin

Suunnattiin suoraan sitte isoon halliin, missä kuultiin kaikki ohjeistukset ja muut, ja siirrettiin sitte kamat huoneisiin. Pojat olivat päähallissa ja tytöt pienemmässä huoneessa. Hyvin mahuttiin,varsinki sitte illalla ku laitettiin futonit ja kaikki paikalleen.

Tyttöjen makkari

Päähalli

Alotettiin aika nopeasti seminaarin ohjelma, ja heti aluksi oli tutustumisaktiviteetteja, ja sekä vähän syvällisempää ajatustoimintaa vaativaa puuhaa. Lähinnä persoonallisuuteen ja käyttäytymiseen liittyviä juttuja, sekä kulttuurieroista, jos oikein muistan? Saatiin kuitenki ruokaa sen jälkeen! Oli tosi kiva, kun porukalla laitettiin pöydät ja kattaukset kuntoon, ja lopuksi siivottiinkin sitten porukalla kamat paikoilleen ja astiat puhtaiksi. Kollektivismia :P

Temppeliruokaa (todellisuudessa liha ei välttämättä kuuluis asiaan, mutta jos nyt tämän kerran, haha)

Ruuan jälkeen ssssaattoi olla vielä jotain ohjelmaa, mutta en sen tarkemmin muista... Laitettiin futonit kaikille paikoilleen ja ainaski tyttöjen huone olikin sitten yhtä patjaa lattialla, haha! Päästiin kuitenkin onsenissa käymään, ja oli kyllä kivvaa. Illalla sitte porukalla pelailtiin UNOa ja muita korttipelejä. Leppoista, ja tuli aika myöhään valvottua!

Aamulla sitte heräiltiin joskus seitsemän aikoihin, ja halukkaat (eli melkeen kaikki) pääsivät istuttamaan rypsin kukkia (rypsiä?) tienvartta piristämään. Milloinhan sitä on iteki viimeksi saanu sormet multaan sotkettua...

Lopputulos!

Aamupallaa

Siivoiltiin sitten futonit pois, ja syötiin aamiaista. Samalla tavalla kuten muillakin aterioilla, laitettiin porukalla kaikki paikoilleen ja siivottiin sitte kanssa porukalla. Aamiaisen jälkeen alkoikin sitten taas uudet ryhmätyöt, ja ite kyllä tykkäsin! Piti koittaa arvailla, mistä toinen tykkää (esim. "Minkälaisista elokuvista pidät eniten?" A. Romanttisista B. Action-leffoista C. Mysteereistä D. Fantasia-leffoista") ja ei me kyllä voitettu, mutta hauskaa oli :)

Työpajan jälkeen oli sitten vuorossa vähän tutustumista chadouhon, eli japanilaiseen teeseremoniaan ja siihen liittyvään kulttuuriin. Pikaisen historiapaketin jälkeen päästiin itekin sitten maistelemaan ja laittelemaan teetä.

80-vuotias teräsmummeli, joka meillä oli opettamassa :)

Teen laitto kesken

Nomnomnom

Itekin tositoimissa, kyllä sattu ranteeseen lopussa!

Teen jälkeen syötiinkin jo sitten lounasta, ja sen jälkeen takas työpajaan. Tällä kertaa oli vuorossa kehittää ensin sellainen yhteiskunta, joka on täysin sulkeutunut muusta maailmasta, ja toisessa työpajassa piti sitten keksiä eri keinoja, miten saada siitä yhteiskunnasta avonaisempi ja monikulttuurisempi. Oli kyllä mielenkiintoista, varsinkin kun kaikki tapahtui japaniksi ja piti koittaa sitten omiakin ajatuksiaan jakaa muille, mutta hyvin siitäkin selvittiin!

Eräs ryhmistä esittää omaa suunnitelmaansa

Jeeeee

Voittajaryhmä!

Työpajojen jälkeen halukkaat saivat mennä käymään toisella puolella tietä olevassa pyhäkössä, ja kyllä meitä joku kymmenkunta sinne lähti. Hassuja noi japanilaiset pyhäköt, ja jotenkin tuntuu että täällä Hokkaidolla niitä on vielä paljon vähemmän, mitä ns. pääsaarella. Johtunee tod. näk ainuista ja suht myöhäisestä valloittamisesta... mutta kuitenkin!

Siivoiltiin sitten vielä porukalla kaikki tilat, mitä oltiin käytetty, ja lopuksi oli vielä pienen palautuskeskustelun paikka. Oli hyvä huomata, että ilmeisesti kaikilla oli ollut mukava viikonloppu, ja saattaapi olla että tällainen järjestetään sitten ensi vuonnakin (oli siis ensimmäistä kertaa), mikä varmasti lämmittää järjestäjien mieltä.

Itelle ehkä se isoin asia, mikä tältä reissulta jäi mieleen, oli se miten vaikeeta kommunikointi vieraalla kielellä voi oikeasti olla. Ite kun osaa sujuvasti englantia niin eipä koskaan oo pahemmin ollu hätää kärsimässä. Mutta tuona viikonloppuna, kun 98% kaikesta kommunikaatiosta oli japaniksi, ja teemat olivat vähän monimutkaisempia kuin "mitä teit viime viikonloppuna" -kysymykset, niin tuli semmonen olo että nyt kyllä tietää miltä japanilaisista opiskelijoista tuntuu, kun ovat samoilla HUSTEP-kursseilla meidän vaihtareiden kanssa. Sitä haluais osallistua keskusteluun ja sanoa oman mielipiteensä, mutta kun ei vaan pysty. Ei ymmärrä täysin mistä puhutaan, eikä tiedä sanoja, joilla vastata. Mäkin oon kuitenkin suht luottavainen mun kielitaitoon, mutta välillä tuolla seminaarissa oli ihan ulapalla :D Eipä sitä voi luottaa omiin taitoihinsa ihan sokeasti, vaan aina pitäis hyväksyä se, että vielä ois parantamisen varaa. En siis tarkota, että hitsi ku oot huono, mutta sitä koskaan ei tarvi tyytyä siihen, missä milläkin hetkellä on, vaan aina voi koittaa tähdätä vähän korkeammalle ja pidemmälle. Kaikissa meissä on potentiaalia oppia ja osata, näin mä sen aattelen.

Onneksi tuli opittua tuollanenkin asia eikä vaan hengailuksi menny koko viikonloppu :) Nyt sitte täällä jatkuu arki ankaran opiskelun merkeissä, ja ihan niin kuin ois kesäflunssakin tulossa, haha! Mutta katellaas, katellaas. 

Lilac Festival ja muuta jännää

Mitäs viime aikoina.

Käytiin visiitillä japanilaisessa lukiossa, ja oli kyllä vähän eri meininki mitä Suomessa. Mun ryhmä kävi kolmella eri tunnilla kattelemassa menoa ja hmm. Eka oli terveystiedon tunti, missä luokka oli jaettu/jakautunut ihan selvästi tyttöjen ja poikien puoliin. Hämmentävää! Toinen tunti oli fysiikan tunti, missä opiskelijat sattuivat olemaan kuin oravat aineissa (tai ainaki siltä vähän vaikutti, haha :D), ja kolmanneksi kävästiin enkun tunnilla, missä opettaja teki parhaansa saadakseen opiskelijat innostumaan - mutta vähän heikoin tuloksin. Ite en huomannut, mutta muut kaverit sanoivat nähneensä lukiolaisten ihan suoraan nukkuvan tunneilla. Iltaisin näes mennään käymään juku-preppauskouluissa missä opiskellaan asiat kunnolla, sitten luetaan läksyjä kolmeen asti aamuyöllä, ja seuraava aamuna kouluun (nukkumaan). Käsittämätön systeemi, mutta kaipa se paine mennä lukioon on vähän kovempi (niin, yläasteelaisista yli 95% menee lukioon ja lukiolaisista yli puolet yliopistoon...) mitä Suomessa.

Hokudain yliopiston museossa on myös näyttely saamelaisista ja saamelaiskulttuurista, ja käväisinkin sitten avajaistilaisuudessa kuuntelemassa puheita ja jutustelemassa niitä näitä. Se museo on kyllä aika jännä paikka, pitää joskus ihan ajan kanssa mennä kiertämään se... Avajaistilaisuuden jälkeen suuntasin kohti Odori-puistoa, missä oli meneillään Lilac Festival ("Syreenijuhla") ja olihan siellä kukkia ja porukkaa. Oli tosi lämmin ja mukava ilma, eli mikäs sen mukavampaa kuin kavereiden kanssa pyöriä ympäriinsä.

Kuoroesityksiä ja pikkusen populaa

Minä ja Allie!

Syreeni

Heppa!

Mjooh. Kävin tosiaan viime viikonloppu myös zen-seminaarissa, mutta kirjoitan siitä lisää sitten myöhemmin (jostain syystä Photoshoppi päätti alkaa yt-neuvotteluihin) kunhan aikaa riittää.

Tänään Aki piti luennon suomalaisesta koulutusjärjestelmästä ja kyllähän sitä tuli taas uutta opittua itsekin. Jotenkin se ei ikinä lakkaa hämmentämästä, miten oikeasti erilainen systeemi meillä on muihin maihin verrattuna, ja että miten omituista sen täytyy olla että saadaan hyviä tuloksia, vaikka koulu on ilmainen ja siellä ollaan se keskimäärin 25 tuntia viikossa. Ei sitä itekään tajua, ei.

Mutta mutta. Itellä tosiaan kuukausi aikaa siihen japanin tasokokeeseen ja ääh puuh ku olis lukemista ja opiskelemista. Onneksi oli se zen-seminaari ni sai vähän rauhottua ja miettiä muita asioita, mutta nyt on taas kaikki maholliset välikokeet ja midtermit ja semmoset päällä. Jospa sitä nyt siis nukkumaan suuntais, kirjottelen myöhemmin lisää :)

Takaisin kouluun

No niin. Nyt on ensimmäinen kouluviikko tälle lukukaudelle takana, ja kuvittelin jo saaneeni kaikki lomareissunkin tarinat talteen, mutta tietenkin olin unohtanut Kioton päivät ihan kokonaan... Noh, lisään ne tässä parin päivän sisällä :)

Vanhin siskonihan kävi täällä pari viikkoa tuossa maalis-huhtikuun vaihteessa. Kontrasti Tokion ja Sapporon välillä oli kyllä iso! Käytiin nimittäin Tokiossa pari päivää, ja oli aivan ihanan aurinkoista ja lämmintä ja kirsikankukatkin melkein jo kukkivat - mutta Sapporoon palatessa oli hirveet lumisateet ja myrskytuulet (niin pahat jopa, että siskon lento peruttiin! :O). On se kevät kyllä jännä aika, varsinkin paikoissa joissa sitä lunta on keskivertoa enemmän. Ihan eri tavalla tykkää <3

Mutta jooh, koulut tosiaan alkoivat taas. Tällä lukukaudella suunnittelin ottavani kaikki mahdolliset japanin kurssit, jolloin mulla ois japania se 9 * 90 minuuttia viikossa. Se on hirveän iso määrä, mutta otetaan se haasteena vastaan! :) Muut kurssit, joita sitten käyn, ovat aika Japaniin ja kulttuuriin keskittyneitä; on kursseja multikulttuurisuudesta tai koulutuksesta ja yhteiskunnasta Japanissa, sekä ajattelin vielä käydä yhden kurssin japanilaista johtamista.

Jotenkin jännä ajatella, että enää neljä kuukautta jäljellä! Lentolippu kotiin on jo ostettu, töistäkin on pomon kanssa puhuttu, ja pikkuhiljaa alkaa ne ajatukset suuntautua sinne koto-Suomeen. Välillä pitää ihan tietoisesti ottaa itteä niskasta kiinni ja kääntää se katse tänne tämänhetkiseen elämään: Japaniin, Hokkaidon Sapporoon, ja Souenin asuntolaan, tähän pieneen 12 neliömetrin huoneeseen. Asiasta vielä asteen mielenkiintoisempaa tekee se, että ite suomalaisena on tottunut siihen, että huhtikuussa kurssit vetelee viimeisiään, toukokuussa on viimeset tentit ja kesäkuussa sitten viimeistään työt tai kesäkurssit. Täällä taas lukuvuosi alkaa huhtikuussa, eli kampus on täynnä uusia opiskelijoita, jotka vasta aloittelevat kouluvuottaan. Vähän niinku syyskuu, mutta lämpimämpi, valoisampi ja muutenkin vaan kivempi, haha! :D

Mäkin koitan vähän löytää itestäni fuksienergiaa ja opiskella pikkasen eteenpäin. Oikein hyvää viikonloppua kaikille! :)

The Great Nippon Excursion, Part VI: From Tokyo with Love

Osa 1: Tokio, 6.3.-9.3.
Osa 2: Osaka, 9.3.-12.3.
Osa 3: Ryokan, 12.3.-13.3.
Osa 4: Kioto, 13.3.-15.3.
Osa 5: Osaka, 15.3.-18.3.

Viimeiset päivät Tokiossa olivat suoraan sanottuna aika katkeransuloisia. Oltiin just vietetty puoltoista viikkoa keskenämme, ihan niinku oltais jollain lomareissulla, ja sitten yhtäkkiä piti alkaa jo suunnittelemaan, mitä pakataan matkalaukkuihin ja mitä lähtee kumman mukana minne ja moneltako aamulla pitää hostellilta lähteä että keretään ajoissa lentokentälle. Niin ja sitten se, että menis vielä melkeen puoli vuotta ennen kuin nähtäis taas. Eli aika rennosti otettiin viimeiset päivät; mä koitin olla murehtimatta kaikkia niitä nähtävyyksiä ja kulttuurikohteita, mitä ei oltu nähty, vaan keskittyä siihen että nyt vielä toistaiseksi on toinen siinä lähettyvillä :)

Meillä oli taas hostelli Asakusan lähellä, Kuramaessa, ja sieltä käsin sitten kuljeskeltiin siellä sun täällä. Ei mitään elämää suurempaa - tai no, voiko Tokiossa käyminen olla muuta kuin elämää suurempaa... :P

Lähellä oli Bandai-yhtiön joku toimisto; tässä Tamagocchi!

Lisää Bandain "tuotemerkkejä": Anpanman (öh, Papuleipämies?), joku tyttöjen juttu, Doraemon (jokaikinen japanilainen tietää Doraemon-robottikissan!), sekä Ultraman-ukkeleita.

Veikkaisin että jossain Ginzassa päin, saatan olla väärässäkin

Japanin Elisan mainoksia....

Ginzaan aukaistiin 11-kerroksinen Uniqlo-vaatekauppa, jonka avajaiset sattuivat olemaan juuri tuona päivänä. Siististi jonottivat japanilaiset kello kahtatoistaa. Jono kauppaan jatkui....

... jatkui (huomaa vasemmalla olevan rakennuksen punainen pylväs)...

... jatkui (keskellä olevassa rakennuksessa on joku tyttöhahmo)...

... ja jatkui tästä vielä pikkasen! Paikalla oli hommattu ihan poliiseja järjestystä ylläpitämään, mutta eivätpä ne oikeastaan muuta tehneet kuin pitäneet "Tässä jononpää"-kylttiä :D

Löydettiin silmälasien pesupaikka, ihan ilmanen ja puhtaat pokat tuli!

 Viimenen täyspäivä Tokiossa. Päätettiin käydä katsomassa Tokyo Tower, mutta mentiin vasta illemmalla sisälle.

Tokyo Tower

Vähän lähempää

Siellä oli joku apinaryhmä temppuja tekemässä; oli hauska setä

Muistomerkki Karafuton koirille, jotka olivat apuna Etelämannerta tutkimassa

Käytiin Roppongissa kävelemässä

:D

Kävästiin illalla hostellilla ja vietettiin varma pari tuntia pakaten kaikkea täällä ostettua hömppää Villen matkalaukkuun... Oli haastetta!

Illan tullen mentiin torniin vähän maisemia kattelemaan

Seuraavana aamuna aikasin herätys ja kohti lentokenttää, taas... Oli kieltämättä vähän haikea olo, kun hyvästelee toisen, ja tietää että nähdään vasta monen kuukauden päästä uudelleen. Onneksi on internet, ei voi muuta sanoa!

Uenossa aamulla

 Mutta oli todellakin erinomaisen hyvä reissu, ja toivottavasti lähetään toistekin maita ja mantuja kiertämään! Jos joku suosituksia haluaa, niin Kioto oli aivan mahtava, ja Tokiosta löytyy varmasti tekemistä jokaiselle. Sitte vaan rohkeasti kaikkea uutta ja tuntematonta kokeilemaan, ja niin kauan ku on hyvät kengät ja ilonen mieli matkassa, ni sitähän pärjää missä vaan :)

Suuri Japani-ekskursio päättyi tällä kertaa tähän, mutta Hokkaidon valloitus on vasta alkamaisillaan!