Näytetään tekstit, joissa on tunniste mitä ihmettä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mitä ihmettä. Näytä kaikki tekstit

maanantai 23. heinäkuuta 2012

100:s POSTaus!

Sadas kerta kun tähän blogiin kirjotan! Olisin kuvitellut, että tämä päivä olis koittanut aikaisemmin, mutta eipä se haittaa! Oon kuitenkin tähän asti aina epäsäännöllisen säännöllisesti kirjoitellut menoja ja meininkejä, että kaipa sekin ihan hyvin on saavutettu.

Mulla oli suunnitelmissa kirjoitella jotain elämää suurempaa, tyyliin mitä kaikkea oon täällä oppinut ja kasvanut ihmisenä jii än ee jii än ee, mutta mä luulen että säästän ne pateettiset ajatukset sitten tämän blogin loppupuolelle. Sen sijaan kerron kuinka äsken lähetin postilaatikkoja Suomeen! (Koska POSTaus, niinku posti... heh...)

Tosiaan nää 10 kuukautta täällä asuneena sitä mammonaa on hiukan kerääntynyt nurkkiin pyörimään, ja koska täällä oloaika alkaa pikkuhiljaa loppua (kuukausi ja päivä jäljellä!), niin piti alkaa pikkuhiljaa pakkailemaan ja pakkaustietoja täyttelemään. Jotenkin, en tiiä miten (tai no tiiän, haha) sain pakattua neljä laatikkoa täyteen satunnaista tavaraa, lähtien aina kirjoista joululahjoihin. Kolme näistä laatikoista olisin saanut raahattua lähipostiin, mutta se neljäs... Huh huh. 35 kirjaa on yllättävän painava lasti, näin asian vierestä.

Pari viikkoa sitten kun kävin näitä laatikoita postista hakemassa, sain kivalta postisedältä lappusen, missä luki pari numeroa mihin vois soittaa ja pyytää jotakuta hakemaan kaikki laatikot pois. Tänään sitten, kun ei ollu mitään suurempia suunnitelmia päivälle, keräsin rohkeuteni ja soitin toiseen näistä numeroista. Ei siis että inhoaisin puhelimessa puhumista, mutta japaniksi siinä on omat kommervenkkinsä ja mutkansa. Sain kuitenkin soitettua ja sanottua että mulla ois laatikoita, tulukaa hakemaa, ja eip siin mitään.

Käväsin tän asuntolan vastuuhenkilölle sanomassa, että saattaa olla postista tyyppi tulossa käymään, ni kysy multa sitten että niin, moneltako tulee? Ai että monelta? Jaa'a, ei se kyllä puhelimessa sanonut... nooh, tulee jos on tullakseen, oon kotona vielä jonki aikaa.

Varmaan joku tunti myöhemmin tulee tältä samalta vastuuhenkilöltä puhelu että postin tyyppi on paikalla :D Sitte vaan laatikot eteiseen ja vaa'alle, laskutoimituksia ja rahanvaihtoa ja terve moi kiitos käynnistä.

En tiiä onko Suomessa tämmöstä, että tullaan kotiovelta asti hakemaan laatikot ilmaiseksi? Ei siis mitään ylimääräsiä maksuja, maksaa vaan laatikoiden painon mukaan ja sillä selvä. 1-3kk päästä perillä, kun rahtina laitoin menemään. Aika lepposta ja kätevää!

Nyt sitte tulee varmaan jouluun mennessä 32,6 kiloa sekalaista tavaraa Japanista :P



(Kyllä mä oikeasti tein asioita viikonloppuna! Lauantaina käytiin taas Marukoma-onsenissa, mistä jatkettiin sitten Porotokotan-nimiseen ainu-museoon. Nää on tosiaan reippaasti Sapporon ulkopuolella nää paikat, joten olin tosi myöhään kotona ja vietin sitte sunnuntain esseitä kirjoitellen ja testeihin lukien. Illalla kävin kuiteski kavereitten kanssa illastamassa, ja matkalla ravintolaan tuli pari äärimmäisen houkuttelevaa mainoskylttiä vastaan ;D)

Kusikatu Bar :D

"Vaikka on perjantai niin olen silti vapaalla (=ei tekemistä)... :kyynel:"

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Juhannus Japanissa

Tuli tosiaan vietettyä juhannus täällä Hokkaidon saarella ja kieltämättä oli ehkä erikoisin keskikesän juhla missä oon kuunaan käynyt! Kaks siskoa tuli tosiaan Suomesta käymään, ni heidän kanssaan sitte lähettiin Ootakin kylään juhannusjuhlille.

Lauantaiaamuna klo 10:30 nähtiin Makomanain metroasemalla, mistä päästiin parin suomen kielen opiskelijan kyydillä Ootakiin. Parin tunnin ajomatka sujui ihan leppoisasti, ja oli ihan jees ettei tarttinut turhan aikaisin herätä ;) (alunperin olisin itekin ollut klo 7:25 aamulla metroasemalla ja lähtenyt soutelemaan minnelie joelle muutamaksi tunniksi, mutta siskojen kanssa mentiin myöhemmällä kyydillä)

Ootakissa sijaitseva suomalaisesta puusta, suomalaisten rakentama hirsimökki.

Perille saavuttuamme päästiinkin sitten jo heti hommiin - rosvopaistia laittamaan! Itsehän en ole eläissäni nähnykään rosvopaistia (saatika oikeastaan kuullutkaan siitä sen tarkemmin...), mutta kyllä me siskojen kanssa saatiin lihat paketoitua ja ruuat kuoppaan (jota meidän ei tarvinnut onneksi kaivaa!)

Rosvopaistihan se siellä piilossa
 Oli kyllä todella paljon kaikkea jännää. Naapuruston(?) setä oli siellä mochia tekemässä, ja pääsin itekin testaamaan nuijalla hakkaamista. Mochi on riisistä tehty, suht mauton kakku, johon voi kuitenkin lisätä tavaraa täytteeksi ja/tai taikinaan. Viikonloppuna tehtiin paputahnalla täytettyjä herkkuja, kyllä kelpas niitä napsia (vaikka se rakenne onkin tosi sitkeä ja tukehtumisvaara on olemassa, haha :D)

Riisiä hakataan ja hakataan kunnes siitä tule sitkeetä tahnaa...

....ja sitten siitä tahnasta pyöritellään palloja, jotka sitten täytetään esim. paputahnalla.

Muutenkin oli ruokapuoli kunnossa. Oli pari tyyppiä tekemässä soba-nuudeleita (ilmeisesti ihan alkuraaka-aineista) ja lihhaakin oli saatavilla. Ja kaikki oli niin hyvää että eipä oikeastaan haitannut makkaroiden puute :P

Soba-nuudeleita tekemässä

Mmmm lihaa!


Ja sitä ruokaa riitti vaikka kuinka paljon!

Valmis soba-nuudeliannos: sobaa, lientä, daikon-raastetta, purjosipulia sekä pikkasen wasabia potkua antamaan. 

Luvassa oli kyllä kaikenlaista ohjelmaakin, ei me siellä pelkästään syöty, heh. Joskus aikoinaan Japanissa vaihtarina ollut muusikko oli poikansa kanssa tuolla mökillä käymässä, ja saatiin kuunnella suomalaista kansanmusiikkia (kansantanhujakin saatettiin tanssahdella). Toinen, ehkä vähän erikoisempi oli afrikkalaistyylistä musiikkia soittava japanilaisryhmä, joka kanssa jossain vaiheessa tuli soittamaan ja laulamaan. Itekin koitin jammailla siinä mukana kun tökättiin djembe syliin :D

Suomalaista musiikkia suomalaisessa juhannuksessa, käy ihan järkiinsä, vai mitä?

Japanilaisryhmä soittaa afrikkalaista musiikkia suomalaisessa juhannuksessa Japanissa. Ei paha, en valita!

Illan pikkuhiljaa valetessa alkoi rosvopaistikin olla jo valmis sen muutaman tunnin kypsemisen jälkeen, ja hyvältä maistui lammas! Saunakin oli jo kuulemma muutaman tunnin ollut valmiina, eli porukkaa meni sitten kuka milloinkin nukkumaan ja kuka saunaan. Aika myöhälle yöhön istuskeltiin pihalla "kokon" lämmössä :)

Rosvopaistia~ 

Taidekuvia osa n

Seuraavana päivänä oli sitten luvassa nähtävyyksiä ja vähän lähialueilla kiertämistä. Oli todella kaunis ja lämmin päivä, niin välillä meinas tulla vähän tuskasen kuuma... Ja sen kyllä huomas, että jos Hokkaidolla tahtoo tosissaan turisteilla, niin auto kannattaa ehdottomasti olla. Kyllähän bussilla ja junalla tiettyyn pisteeseen asti pääsee, mutta auto on ehkä paras täällä päin.

Aamupalan jälkeen siinä vähän siivottiin paikkoja ja kerättiin kamppeet kasaan ja lähettiin neljän auton voimin eri paikoissa kiertämään. Ekaksi ajettiin vähän matkan päähän metsään kävelylle, mutta siitä ajettiin sitten vähän pitemmälle, Toya-järven lähelle ja tulivuoria kattelommaan!

Luonnon helmassa, osa 1 (mökin ikkunaan lensi tommonen isompi perhonen)

Luonnon helmassa, osa 2 (metsäpolulta löyty varmaan se toukka josta tulee semmonen perhonen)

Käytiin kävelyllä eräässä metsässä, ja päästiin tämmöseen paikkaan. Pikkasen rautaista vettä :)

Pikkasen oli liukasta savea jalkojen alla
Istuttiin lounas Toya-järven rannalla, ja oli todella kaunista! Toya-järvellähän järjestettiin G8-huippukokous vuonna 2008, ja järven toisella puolella näkyikin hotelli, missä kokous pidettiin. Muutama söpö prinsessapaattikin näytti järvellä seilaavan. Mahtavat maisemat, ei voi muuta sanoa.

Toya-järvi (taidekuvia, osa n+1)

Punanen "pikkuvuori" on tulivuori, joka höyrys tosiaan koko sen ajan mitä oltiin tuolla. Vieressä oleva vuori oli vielä 60 vuotta sitten peltoa, mutta yhtäkkiä siihen nousi vuori. Aika siistiä!
Toya-järven jälkeen ajettiin Shouwa-shinzan-nimiselle tulivuorelle, josta tosiaan lähti mitä lie höyryjä/kaasuja. Ihan vasta vauvatulivuori kun syntynyt joskus 1945 tienoilla :)

Ilmeisesti ihan maailmanlaajuisestikin harvinainen vuorityyppi! (ei niin että tietäisin sen tarkemmin, tosin...)

Japani <3
Sitten ajjaa hurruuteltiin vielä varmaan jonnekin toiselle puolelle Toya-järveä, ja oltiin aika onnekkaita kun satuttiin joutsenpari kohtaamaan. Alko olla jo reippaasti iltapäivän puolella, mä ainakin olin jo parit nokoset ottanut takapenkillä, eli siitä sitten lähettiin takaisin kohti Sapporoa.

Oli kyllä kieltämättä aika erikoinen juhannus, mutta ehkä sen takia se sitten olikin yks parhaimmista :) Ihmiset olivat kaikki todella kivoja, ruokaa ja juomaa riitti kaikille, ja tietty siskot oli mukana ni mikäpäs siinä. Tästä se kesä kai nyt sitten alkoi!


tiistai 12. kesäkuuta 2012

YOSAKOIソーラン祭2012

Sain kaverilta ilmaislipun sen nimiseen tapahtumaan kuin YOSAKOIソーラン祭, eli "Yosakoi Sooran Matsuri". Yosakoi on alkuperiään perinteinen japanilainen tanssimuoto, mutta siitä on pikkuhiljaa tullut ehkä vähän energisempää ja modernimpaa eh, taidemuotoa. Esiintyjiä on yleensä aika monta yhdessä ryhmässä, musiikki on perinteisiä ja modernimpejä elementtejä yhdistelevää, ja asut ovat värikkäitä. Kunnon kesäfestarimeininkiä!

Esiintymislava siinä seittemän aikaan illalla
Yosakoi Sooran Festival järjestettiin tänä vuonna 23. kertaa Odori-puistossa, ja sain tosiaan lipun katsomaan mitälie semifinalisti/finalisti-esityksiä. Ilman lippuakin hommasta pääsee nauttimaan: Odori-puiston molemmilla puolilla, autotiellä siis, tuntui kulkevan jatkuvasti karnevaalityyppisiä Yosakoi-esityksiä, ja niitä pääsi siis ilmatteeksi kattelemmaan.

Kauheasti ei kuvista näy homman nimi, mutta pistänpä tämän oheisen kuvasarjan esimerkiksi:

Ai siistiä, joukko samuraita...

...  joita on yhtäkkiä vähän enemmän...

... ja lopussa niitten vaatteetkin on jo vaihtaneet väriä!

Koska aina ei kuva kerro tuhatta sanaa, niin tässä muutama video. Lisää videoita multa löytyy Youtubesta täältä, jos kiinnostusta riittää ni aina voi vilkaista :)






keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Pikaista paranemista

Oon taas onnistunut saamaan jonkun kesäflunssan kaltaisen pöpön. Kurkku kipiänä, päätä särkee, ehkä lämpöä, ne normaalit oireet siis. Tällä kertaa en halunnut viettää viikkoa vuoteenomana (ah, ihana joululoma <3) vaan päätin mennä suoraan lähimarkettiin hakemaan flunssalääkkeitä. Eka aioin mennä suoraan lääkärillä käymään (sillä täällähän porukka menee suoraan lääkäriin flunssan takia - Suomessa saa mennä jos oot ollu sen viikon kovassa kuumeessa tai jotain...), mutta asiasta paremmin tietävät kaverit sanoivat, että eipä siellä lääkärissä saa muuta ku samat lääkkeet reseptillä kouraan plus käyntimaksut päälle. Toisaalta, joku tiesi sanoa, että sen reseptin sijaan voi saada IV-tiputuksen käteen. Onhan tää flunssassa olo aina vähä ikävää, mutta tokkopa sitä ihan heti tiputukseen kuitenkaan... :D

Kävinpä sitte marketin lääkeosastolla valittelemassa oireista, ja myyjätäti anto pilleripaketin kouraan, ja käski sitte ottamaan rennosti ja syömään mitä haluaa ja sitte pitäis olla taas ihan parissa päivässä kunnossa. Sitte ruokaosaston kautta kotiin ja rennosti ottamaan. (Ja ihmettelemään sitä, miten flunssalääkkeet on pillereinä pikkuruisessa lasipurkissa...)

En tiiä kuinka moni tästä olis ihmeissään, mutta omaan korvaan oli aika miten sen sanois, lepposta ja mukavaa kuulla, että saa ottaa "rennosti" ja syödä "lempiruokiaan". Kun eihän sairaana ollessa niin sanota! Pitäis saada paljon vuodelepoa ja juoda paljon nesteitä, vai mitä? Ja etenkin täällä Japanissa, missä töihin mennään maskit naamassa ja toinen jalka haudassa (ainakin perinteisesti siis), siis mitä häh täh, lempiruokia ja kotona chillailua? En tiiä, mun mielestä vaan tosi jännää :)

Nyt vaan sitte tästä reippaasti parantumaan, että pääsee Hokkaidon yliopiston festivaaleilla käymään, kavereita moikkaamaan ja viikonloppuna YOSAKOI Sooran -esityksiä kattomaan! Ei kai sitä pitennettyä viikonloppua oikeasti voi peiton alla viettää ;)

torstai 17. toukokuuta 2012

Niitä näitä

Huooohhh. Pikku hiljaa alkaa koulutöitten määrä kasvaa ja vapaa-aika kulua tehokkaasti opiskelun parissa. Oon tässä parina iltana vääntänyt yhtä esitelmää, ja just sain sen aika esitettävään muotoon. (Tosin huomenna sitte varmaan luen kauhuissani kaikki ne epäloogiset väitteet, mitä siellä heitän, haha!)

Tosin, kaveri oli reissaamassa ympäri Japania ja tuli sitten täällä asti käymään! Käytiin Otarussa sekä koitin ainakin muutaman paikallisen ruokalajin näyttää. Ja totta kai oli ihan tajuttoman kylmää ja tuulista, mutta mitäs me pienistä ;)

Joka tapauksessa, laitan nyt vähän niitänäitä-kuvia, koska haluan jakaa nämä hauskat hetket muiden kanssa (enkä keksi mitään järkevää sanottavaa :D)!

"Jee, kevät!":
Ei ennää lunta!

Varmaan yks niistä ainoasta kolmesta kuvasta, joissa on kirsikankukkia...

Joku pulu photobombas mun kuvan ;'<

Otarussa oli pieneen kanaalinpätkään laitettu varmaan parikymmentä tuulikelloa kilkattamaan. Kyllä kilisi!





"Hyvvää ruokaa":


Nykkiläistä juustokakkua lähiperheravintolassa. Parasta ikinä!
Lempparipaikan soup curry ekstra-munakoisolla <3

...ei niin lempparisuklaa, soup curry -maulla :D

Otarussa LeTEO:n leipomon maccha-juustokakkua. Korjaan, tämä oli parasta ikinä!

Miso-raamenia yllätysseesamilla, 10/10, söisin uudelleen.

Jingis khania uudessa paikassa, ei ihan sitä mihin olin tottunu mutta kyllä se silti hyvältä maistu


Totoro-pulla! ... ei kyllä näytä ihan Totorolta :D


"Sitte ku musta tulee iso, niin haluan kyllä tommosen!":

Ehkä siistein kolmipyörä vähään aikaan...


Tämmöstä siis tällä kertaa! 

tiistai 1. toukokuuta 2012

Kevät kaikessa kauneudessaan...

Hyvää vappupäivää kaikille kavereille sinne Ouluun, toivottavasti ei mennyt ihan höpinäksi eilisen menot ;)

Niin se kevät vaan tulee tännekin. Tänään tajusin tosiaan kattoa, että meidän asuntolan lähellä kasvavat kirsikkapuut ovat jo aika hyvin kukassa, ja kivasti näkyy pinkkiä pihalla. Tajuttoman lämmintä, ei ois tarvinnu takkia mukaan ollenkaan.

Mutta jooh. Kevät. Ne, jotka mut tuntee, tietävät että inhoan hyönteisiä oikeastaan yli kaiken. Ja täällä... niitä hyönteisiä ilmeisesti on jonkin verran. Tänään viimesellä luennolla, luokkaan lensi ihan VALTAVAN kokoinen suzumebachi-ampiainen, oli varmaan valehtelematta mun peukalon kokonen (siltä se näytti). Ja kun puoli luokka henkäisee kauhuissaan että voi kristus mikä toi peto on, niin opettaja vaan sanoo että "ai ei toi oo vielä mitään, toi on vasta ihan vauva".

...

Jos peukalonkokoset ampiaiset on "vauvoja", en tiiä haluanko nähä aikusia öttiäisiä.

Ja muutenkin, meidän asuntolan lähellä on ilmeisesti juuri tommosten suzumebachien pesä. Että näillä mennään...

torstai 1. maaliskuuta 2012

Vauhtia ja vähän erikoisia tilanteita

Tämä viikko on mennyt aika tehokkaasti kaikkea epämääräistä puuhaten.

Viime lauantaina oli erään tosi kivan baarin läksiäisbileet, koska omistaja lopettaa ja lähtee elämän moottoriteille seikkailemaan (tjsp? ;D), ja siellä sitten venähtikin aika pitkään. En tiiä, mikä ihmisten kuva yleensä japanilaisista on, mutta ainakin ko. baarin kautta tuntemani porukka on ihan erilaista! Lämpimiä, välittäviä ja käsittämättömän chilliä porukkaa. Pitäis iteki joskus koittaa mallia ottaa ;)


Maanantaina tehtiin kavereiden kanssa porukalla takoyakia, eli pieniä mustekalaa sisältäviä taikinapalloja. Oli lepposta, ja hyvää.
Onneksi netistä löytyy kuvia, ite unohin kameran huoneeseen...


Tiistaina käytiin syömässä jinghis khania meidän asuntolan lähellä sijaitsevassa pikkupaikassa ja yllätyin positiivisesti. Illalla sitte suomen kielen tunnille Tove Janssonin novellia kääntämään :)

Keskiviikkona kävin taas suomen kielen tunnilla iltasella, ja sen jälkeen menin sitten paria kaveria ja uutta tuttavuutta moikkaamaan. En tiedä miten, mutta mystisesti päädyttiin taas keskustaan TK6-nimiseen aussipubiin, missä keski-ikäinen, hieman juovuksissa oleva japanilaistäti koitti kuristaa mun kaverin mutta lopulta sitten toivotti meille maailmanrauhaa (...?). 

Tän jälkeen mentiin semmoseen ghetto-karaokeen että oksat pois! Oon tottunu semmosiin siisteihin, kivoihin paikkoihin, missä muita asiakkaita saattaa nähdä vessassa, mutta ei käytävillä. Mjooh. Tää "kultamuna"-karaoke olikin sitten ihan erilainen. Ihan. Erilainen. Käytävillä hengaili nuoria opiskelijatyttöjä ja -poikia, jotka sitten kurkkivat meidän karaokehuoneen ovesta sisälle kovin uteliaina. Sitten kun kaveri meni siihen muka pelleilemään, niin yhtäkkiä meidän karaokehuoneen täytti kymmenkunta riehakasta japanilaisnuorta, jotka lauloivat kurkut suorina mukana ja kovasti olivat innoissaan meistä ulkomaalaisista. Oli aika... hämmentävää. Lievästi sanottuna! 

Tänään sitte Sister Jettiä kuuntelemaan, ja sen jälkeen sitte varmaan taas kavereiden kanssa syömään jonnekin. Mä jo pelkäsin, ettei lomalla tulis mitään tehtyä, mutta kyllä sitä aika kiireiseksi osaa ittensä saada. Ei malttais enää ensi viikkoa oottaa, että pääsis Tokioon ja poikkiksen kanssa seikkailemaan! ;3

Mutta ensin tää viikko loppuun ja sitte lissää! 

torstai 16. helmikuuta 2012

Ootaki Ski Marathon 2012

Käytiinpä tuossa 12. helmikuuta osallistumassa Ootaki Ski Marathonissa. Tämä jo 22 kertaa järjestetty kilpailu järjestetään Ootakin pikkukylässä, ja osallistujia tais tänä vuonna olla sen about rallaa 800 jos oikein ymmärsin. Itse kylähän on sen 1300 asukasta, että aika iso eventti tais olla kyseessä :)

Mentiin Akin kanssa bussilla Sapporosta Kimobetsun pysäkille, missä meitä odotti kyyti itse Ootakiin. Sen verran pieni paikka, että siellä löytyy se yks konbini (pikkukauppa), ala-aste, yläaste ja postitoimisto (oli siellä muutakin, siitä kohta lisää ;D).

Bussista maisemaa

Päästiin perille Olos-nimiseen (?) hirsimökkiin, joka oli kuin suoraan Suomesta - ja niin se kyllä olikin: hirret Suomesta ja rakennettu suomalaiseen tyyliin. Eipä tullu koti-ikävä tutuissa puitteissa :)

Tervetuloa kotiin!
Ilmeisesti talon rakensi/rakennutti suomalainen mies, joka meni naimisiin japanilaisen  naisen kanssa (jonka sisko sitte emännöi meitä siellä ;P)

Mökiltä sitten aika tehokkaasti siirryttiin jonnekin hotellille, joka oli kyllä... aika odottamaton näky. Varmaan yks hienoimmista hotelleista, joihin oon ikinä uskaltanu sisälle asti mennä, ja sinne mahtuu sen 1300 ihmistä. (Eli hypoteettisessä tilanteessa, jossa kaikki kylän talot palaisivat maan tasalle, kaikki mahtuisivat samaan hotelliin hätämajoitukseen! ;D)

Koristeluita Hina Matsuriin liittyen

Jokin näyttely hotellin eteisaulassa


Hotellilta saatiin sitte ihan viralliset osallistumiskirjeet, missä oli sisällä ohjelmaa ja numerolappua ja jäljitintä (...), ja sitten tovi siinä aulassa odoteltua päästiin sitten lopulta ihan Virallisiin Etkoihin. Useamman ihmisen kanssa tullut nyt puhetta, että ilmeisesti Japanissa juhlitaan ennen urheilusuorituksia ja tapahtumia, eikä esim. palkintojenjakotilaisuutta. Kuulinkin sitten villejä huhuja, että näissä kisoissa olisi joskus krapuloissa siis hiihdetty... :D Enhän minä ite semmosia kuitenkaan! 

Vierasjakauma oli aika tyypillinen: minä, Aki ja Suomen Japanin suurlähettiläs oltiin Suomesta, ja kaikki muut ~60 olivat sitten Aasiasta, varmaan pääosin Japanista (kisaan osallistuneista noin 800 hiihtäjästä viisi oli Suomesta, kolme Kiinasta, yksi Kanadasta ja yksi Englannista, mutta eipä me niitä nähty). Oli hyvvää ruokaa, ja onpahan nyt tullut syötyä ravunkoipia. 

Hyvää, mutta äärimmäisen haastavaa syödä 

Hotellin sisäänkäynnillä 

Palattiinpa sitten juhlien jälkeen sinne hirsimökille ja rupateltiin niitä näitä meidän isäntien ja emännän kanssa. Aika usein tulee juteltua nuorten yliopisto-opiskelijoiden kanssa, mutta nyt oli ihan virkistävää vaihtelua viettää aikaa reippaasti vanhempien, jo eläkeikäisten japanilaisten kanssa. Aivan mahtavia papparaisia ja mummeleita kyllä :)

Suddenly, wild hapankorppu appears!
Sunnuntaiaamulla sitte heräiltiin ajoissa ja syötiin aivan mahtava aamiainen, että jaksais sitte ottaa ja hiihtää. Ite olin hiihtämässä sen kuus kilsaa, muut suomalaiset kahdeksan, ja oli siellä sitten aika paljonki porukkaa hiihtelemässä 15 ja 30 kilometrin matkaakin. Kyllä mulle riitti toi kuus ihan paremmin kuin hyvin...


Tällasessa säässä sitä sitte hiihtomaratoonailtiin
Allekirjoittanut
Vähän enemmän osallistujia....

Luojan kiitos sekin latu päättyi jossain vaiheessa, ja oli kyllä aivan parasta saada urakoinnin jälkeen ensinnä kulhollisen ehkä parasta sieni-misokeittoa mitä oon eläissäni syöny, paketillisen sieniä (menivät tosi hyvin voissa paistettuna ja raamenin kanssa seuraavana päivänä ;D) sekä ilmaisen pääsyn hotellin onseniin! Joskus sitä toivois että vois ottaa sen kameran mukaan, sillä sekin oli aivan mahtava paikka. Ympärillä metsää ihan lumen peitossa, ympärillä tuivertava tuuli, sekä kaks jumalattoman isoa ulko-allasta, joitten kuumasta vedestä nouseva höyry sekoittuu lumisateeseen... Aivan käsittämättömän hienoa.

Onsenin jälkeen syötiin sitten pikainen lounas ja lähettiin ajelommaan takasin kohti Sapporoa. Sää vaihteli tuon parin tunnin ajomatkan aikana varmaan sen viis kertaa; eka on hyvä sää, sitte tulee kunnon lumimyrsky ettei viittä metriä kauemmas nää, sitte yhtäkkiä lakkaa lumisade kymmeneksi minuutiksi, kunnes taas pyryttää. Semmosta se vissiin täällä Hokkaidolla on :)

Enpä kyllä kuvitellut että oisin Japaniin asti hiihtämään tullut, mutta näin tässä nyt kävi! Nyt on sitte hiihdot hiihelty tälle vuodelle meikäläisen puolesta, mutta saapi nähdä tuleeko sitä mihin seuraavaksi osallistuttua ;)