Paineiden kasvaessa

Jännä, miten kaks viikkoa japanin tunteja ja ajantaju on mennyt jo ihan sekaisin. Vastahan oli maanantai, ja nyt on taas torstai ja kohta viikonloppu! Mitä ihmettä...

Vähän meinaa syksyn vaihteleva sää heijastua omaankin mielialaan: välillä on aurinkoista ja toistakymmentä astetta lämmintä, välillä taas sataa vettä, tuulee ja palelee ja taivas on ihan harmaana. Onneksi aurinkoiset päivät ovat kuitenkin toistaiseksi vielä vallalla.

Meinaa vaan olla ihan käsittämättömän paljon tekemistä! :o Jokaiselle valveillaolohetkellä olis kyllä jotain puuhaa, ja välillä tuntuukin, että päivästä loppuvat tunnit kesken - ja tämähän on todella rohkaisevaa, kun mennään vasta toista viikkoa ns. "täydellä" aikataululla.

Onneksi muita husteppiläisiä on monta, ja onneksi heidän joukossaan on aivan älyttömän mahtavia ihmisiä, joiden kanssa hengailla ja joille avautua silloin kun siltä tuntuu :) Ja täällä lämpimät syyspäivät ovat jotain erilaista Ouluun verrattuna - aurinkoisia ja vähintään +15 astetta! (Tosin sadepäivät tuntuvat vähintäänkin yhtä masentavilta kuin koto-Suomessakin :P)

Minä ja mun pyörä; takki ja reppu olivat ostoksia tältä puolelta maailmaa ;3

Väritkin ovat kotoisia ruskan värejä - nyt muutamana viime päivänä on lehtiäkin tippunut siihen tahtiin, että ehkä sitä lunta tosiaan sataa "ensi viikolla", kuten suomen kielen tunneilla puhelivat, mutta ainakin toistaiseksi on ollut punaista, oranssia ja keltaista vähän joka paikassa.

Onneksi kohta on viikonloppu ja päästään juhlimaan kolmen husteppiläisen synttäreitä isolla porukalla Kita23:n asuntolassa. Lauantai sitten varmaan meneekin opiskellessa ja ehkä jotain jännää tekemällä, ja sunnuntaina  käydään katsomassa miekkailuharjoituksia (ei kendoa kuitenkaan) ja siitä sitten johonkin onseniin... Kerran ku on käynyt onsenissa lillumassa ja ihan vaan ollut, niin kyllä sinne ja siihen mielentilaan tahtoo takaisin päästä :)

English Speaking Society of Hokkaido University

Ah, maanantai. Mikä onkaan parempi tapa aloittaa tämä päivistä väärinymmäretyin käymällä pankissa selittämässä, mitä varten olet siirtänyt rahaa Suomen tililtäsi Japanin tilillesi. Ah, sitä huomaamatta ohitetun informaation määrää, kun paniikissa vaan nyökkäilet ja 'haihai'ttelet toivoen, että kiltti pankkitäti päästäisi sinut kohta pois.

Noh, tulipahan ainakin yksi lasku maksettua samalla. 

Tosiaan, alun ylitsevuotavasta poeettisesta ilmiasusta siis toivottavasti käy selville, että mikäli olet siirtämässä rahnaa ulkomaan tililtä Japanin tilille, sinun halutaan selittävän, että mihin näitä rahoja olet käyttämässä. Sillä eihän sitä tiedä, mihin tuollainen 22-vuotias länsimaalainen opiskelijanuori aikoo rahojaan käyttää - ties mitä terroritekoja kuiteski! Nii kerta! Ja pitää siis ilmeisesti joka kertaa rahaa siirtäessä valmistautua vastaamaan samoihin kysymyksiin rahojen todellisesta käyttötarkoituksesta. Maassa maan tavalla, vai mitä...?

Pankkiseikkailun jälkeen seikkailin vielä automaateilla, joissa säikähdin pahanpäiväisesti kun ei meinannut antaa rahhaa ilikiä laite. Onneksi tajusin - puoli tuntia ja kaksi muuta automaattia myöhemmin tosin - että mullahan on edelleen nostorajat voimassa :D Pikkasen vaan meinasin säikähtää, eipä siinä muuta kummempaa.

Ja vielä asteen mielenkiintoisempaa: ostin repun, koska olkalaukun ja siinä miljoonien tavaroiden kantaminen alkoi pikkuhiljaa rasittaa niskaa ja hartioita. Elämäni on näin jännittävää...

Onneksi illalla Hokkaidon yliopiston English Speaking Society ESS järjesti tervetuliaisjuhlat, joihin oli kutsuttu myös meitä husteppiläisiä. Pari tuntia vierähti aika mukavasti pelaillessa (pelattiin bingoa, jossa piti kerätä mahdollisimman paljon muiden nimiä, esim. jossain laatikossa luki "has their own camera", ja sitten piti etsiä joku, joka myöntää omistavansa kameran), ja sitten ryhmissä jutellessa. 

Toisaalta tekisi mieli liittyä tuollaiseen kerhoon, mutta toisaalta taas... mulla on aikataulu muutenkin aika täynnä :S Varsinkin, kun he sitten kertoivat siellä, minkälaista toimintaa heillä on (itseäni kiinnosti eniten kaikki "muut aktiviteetit", drinking parties, skiing, cherry picking...) niin kyllä toisaalta hotsittais. Mutta alas, mun täytyy hillitä itseni ja tyytyä silloin tällöin moikkailemaan näitä ihmisiä, jos samoissa paikoissa pyöritään :)

Tervetuliaisjuhlien jälkeen valtaosa porukasta lähti sitten syömään ihan yliopiston vieressä sijaitsevaan pikkuravintolaan, ja täytettiin se paikka aika tehokkaasti :D Itse istuuduin mukavasti viiden japanilaisen kanssa samaan pöytään, joten tuli siinä ainakin kuullun ymmärtämistä treenattua. Vielä kun uskaltaisi siihen puhumisjuttuunkin ryhtyä...

Mutta oli kyllä kiva käydä tuolla, oon tyytyväinen että lähdin! :) 

Ihan uusi ruokatuttavuus: Gyuusuji-jotainjotain! Alla riisiä, päällä naudanlihaa, purjosipulia ja "onsen-tamago". Joku saattaa tietääkin, että onsen tarkoittaa kuumaa lähdettä japaniksi ja toi muna olikin yks semmonen: Ihan hyllyvä löllö, ja keltuainen tyyliin ihan nestemäinen (kauniisti valui riisille kun puikoilla tökkäs)! Mutta todella hyvää, suosittelen!

One night in Sapporo...

Suunnittelin pitäväni lauantain rauhallisena kotipäivänä, jolloin opiskelisin, pyykkäisin, tekisin ruokaa pakkaseen ja muutenkin vain viettäisin aikaa itsekseni. Koko viikko ollut vähän yhtä hullunmyllyä ja kiirettä, niin nyt ois oikein otollinen aika vaan maata sängyssä ja kuunnella musiikkia, aina välillä jotain koulukursseihin liittyvää puuhastellen.

Mutta kuinkas sitten kävikään... 

Amerikkalaisen Renan tanssijalka meinas kovasti vipattaa, ja lupasin, että voisin lähtä hänen kaverikseen etsimään tiettyä yökerhoa, johon hän halusi mennä. Samalla kerralla päätimme käydä myös maistamassa miso raamenia, tunnetuinta sapporolaista ruokaa, jota en jostain kumman syystä ollut ehtinyt käydä kokeilemassa. Ja lupasin, että jos kurjahko, flunssainen oloni paranee ruuan jälkeen niin mikä ettei, lähdetään vaan tanssimaan!

Allekirjoittanut ykkösissä

Ykköset ylle ja kohti Susukinoa siis. Päädyimme oikeastaan ensimmäiseen vastaan tulevaan raamen-ravintolaan nimeltä Taikou (大公, suurherttua/herttua tjsp), joka ymmärrykseni mukaan oli toiminut samassa paikassa 40 vuotta...? Saatan olla väärässä, mutta paikkaa pitivät vanhempi pariskunta, ja seinät olivat täynnä asiakkaiden tms. tervehdyksiä; osa ihan 80-luvulta asti! Tilasin tietty miso raamenin, ja oli kyllä hyvvää :3 En pahemmin ole raamenin tai nuudeleiden ystävä, mutta kyllä sitä ihan vaan sen liemenkin takia olisi voinut syödä, haha :P 

Misoraamen!

Käytiin vilkaisemassa jotain peliarcadea ja pitihän sitä rytmipelejä testata

Kas kummaa kun olo parani lämpimän ruuan jälkeen... Päätettiin käväistä vielä Tanuki Koujilla kiekka, koska se oli saman kadun varrella ja Rena kertoi joistain todella hyvistä crepé-jälkkäreistä (ei mitään hajua miten aksentit menevät, japaniksi ne ovat vaan 'kureepu') ja niitähän piti sitten kokeilla. Ei ollut yhtään hullumpi idea tulla käymään Tanuki koujilla, sillä jostain syystä X ja Y siellä oli tosi paljon katumyyjiä :o Kaikkea muotokuvapiirustuksista koruihin ja mitä erikoisimpiin tanssi- ja komediaesityksiin asti. Pysähdyttiinkin toviksi katsomaan jotain ryhmää ja niiden esitystä; ohessa pari videota.

Hauskat Jätkät

Lopulta päätettiin lähteä ihan bailaamaan asti, ja alettiin etsimään A-Lifeä jostain Susukinon syövereistä. Eipä meidän tarvinnut kuin kerran kysyä neuvoa, ja päästiin perille. Mentiin sisälle johonkin rakennukseen (täälläpäin edelleen rakennuksilla on nimet, ei niinkään kaduilla...) ja alakertaan diskopallojen loisteen saattelemana. Vähän meinas hampaita kiristää, kun sisäänpääsy maksu oli 2000 jeniä (~20e), mutta hei, yks drinkkilippu ja UV-valossa hohtava leima kämmeneen - vois olla huonomminkin :)

A-Life oli jaettu kahteen osaan, joista toinen oli enemmän ehkä sellanen enemmän sellasta dyssyndyssyndyssyn-tyylistä musiikkia soittava, ja toinen taas isommalla tanssilattialla varustettu tila, jossa soitettiin aika radiohittilinjaa. Oli siellä aika kivasti pöytiä, joiden ääressä istua, ja paljon tv-ruutuja, joista katsella milloin mitäkin musiikkivideota tai näytönsäästäjää.

Ultraviolettivalot kunniaan!

Drinksut maksoivat sen 500-600 jeniä kappale, mikä ei Suomen hintoihin verrattuna ole paljoa (mutta tottuneena niihin alle 400 jenin cocktaileihin... ei edelleenkään paha!). Mä päädyin siihen tulokseen, että japanilaiset syttyvät ehkä vähän hitaammin tanssimaan, kuin mitä Suomessa (tai sitten mun kaveriporukka on vaan niin... special), sillä kello oli reippaasti yli puolen yön, ennen kuin porukkaa alkoi olla tanssilattialla.

Parempi meno tällä puolella :)

Joskus kahden aikoihin mulla alkoi jalat olla sen verran poikki, että päätin lähteä siitä sitten kotiin. Huvittavaa, miten pyöräilin yksinään keskellä yötä miljoonakaupungin poikki, eikä mua siltikään pelottanut :) Yllättävän hiljaista oli kaupungilla, vaikka lauantai-ilta ja kaikkea... ehkä kaikki olivat karaokessa tai jotain. 

Pikkasen toi sisäänpääsymaksu kirpaisi, mutta voishan tuolla toistekin käydä :)

Keskellä Susukinoa, jonkun rakennuksen päällä, on maailmanpyörä, eikä tämä kuva tee mitään oikeutta sille valoshowlle :D

Hei, kuulin että tykkäät opiskella...

Ensimmäinen "oikea" kouluviikko takana - on japanin tunteja yhteensä 3 x 2 tuntia viikossa, on HUSTEP-kursseja 5 tuntia viikossa, on Independent Studya tunti viikossa, sekä suomen kielen tunnit kahdesti viikossa. Eihän tuo sinänsä kuulosta pahalta, mutta kun jokainen tunti on puoltoista tuntia plus kotiläksyt ja tunnille valmistautumiset päälle, niin pikkasen meinas alkaa toissapäivänä köhityttämään. 

Kaikki maksaa 100 jeniä - plus 5% vero päälle :P

Onneksi meillä on aikaa tiputtaa kursseja, jos siltä tuntuu, jonnekin joulukuuhun asti. Itse kun olen kuitenkin aika tunnollinen opiskelija, niin saas nähä missä vaiheessa alkaa tehdä tiukkaa koulun ja levon välillä. Keskiviikkoisin ja tiistaisin kun on kuitenkin menossa aamukasista iltakymmeneen, ni kyllähän siinä heikompia hirvittäis :D

Melonileipä - paras leipäpullaherkku mitä oon ikinä syöny!

Mitäs muuta... Oon ihan viikonloppufiiliksissä! :) On perjantai ja kello on lähempänä kuutta, mikä meinaa sitä, että ei tunneilla istumista pariin päivään. Nähdään kavereiden kanssa seittemältä Daimaru-kauppakeskuksen luona, ja lähdetään siitä porukalla jonnekin syömään ja iltaa istumaan. 

Seinä erään elektroniikkaliikkeen 10. kerroksessa - nyt vois syödä raamenia!

Yksityiskohtia seinästä

Kummasti piristää sekin, että päivä meni oikein hyvin. Oon hieman mielessäni stressannut tuota japanin kielen kielioppikurssia, mutta tämänaamuisen perusteella... noh, ainakin nyt vaikuttaa siltä että selviäis. Tuli uutta, mutta etäisesti tuttua asiaa. Ja opettaja vaikuttaa todella mukavalta, puhuu selvästi ja hymyilee koko ajan :) (se ei silti tarkoita, että uskaltaisin alkaa sanomaan mittään, kheheh)

En bongannut Suomen lippua.... vielä

Ah joo, tuli tuosta japanin kielen opiskelusta mieleen. Tosiaan, tunteja pitävät japanilaiset, ja voisi kuvitella tuntien olevan aika tiukkoja; istutaan hiljaa riveissä ja kuunnellaan korvat höröllä ja todellakin nautitaan siitä kansankynttilän lämpimästä (mutta tiukasta) hohteesta.... No ei ainakaan japanin kielen tunneilla! :D Mulla oli eilen eka tunti Communication Skills -japanin kurssia, ja tykkäsin kyllä. Opettajalla oli muutamia yllätyksiä taskussaan; kuten se että joka tunnilla pitää istua eri paikassa, ja sitä kautta tutustua muihin kurssilaisiin. Jonkun toisen mielestä vois olla kauheeta, mutta mua  vaan huvittaa - ja innoittaa :) Muutama esitelmäkin pitää pitää, pari kolmeminuuttista ja yks peräti viisiminuuttinen, mutta vähän selittää perheestään ni se aika menee aika tehokkaasti siinä ("tässä eka sisko.... ja toka.... ja kolmas.... ja....")

Hämmentävää että tällanen paikka pistetty elektroniikkaliikkeen 10. kerrokseen

Toisaalta työtä taas vaaditaan; kielioppikurssilla on testi joka kerta, kanji-kurssilla ehkä joka kolmas kerta, ja kommunikointikurssillakin vaaditaan jatkuvaa osallistumista. Mutta suoraan sanottuna mua ei haittaa. Oon jo sen ikänen, ja useamman vuoden yliopistossa viettäny, että osaan kyllä suunnitella ajankäyttöni ja opiskeluni sen sijaan, että viimeisenä iltana pänttäisin paniikissa asioita. En sitten tiedä, miten muut opiskelijat mut näkevät, mutta väliäkö sillä - ei täällä enää missään yläasteella olla :)

Olin forever alone tuolla paikassa ni en saanu hauskaa kuvaa itestäni ;<

(Ja sitte kuitenki kahen viikon sisällä oon itkemässä miten pää hajoo ja perse repiää kaikkien kouluhommien alla ku jäi taas viimeselle illalle.... OH WELL)

Rahhaa vaan sisälle - kait

Mutta nyt saa kouluhommat tältä illalta jäädä; mä lähen kohta asemalle päin kavereiden kanssa iltaa viettämään, sillä oon todellakin ansainnut mun taukoni! 

Kahvitauko! 

Entrance Ceremony

Eilen, tiistaina, vietettiin sitten ihan virallisia lukuvuoden alkajaisia meille vaihtareille ja istuttiin sitten alkajaisseremoniassa aamulla. Tosin, seremonia se lyhytkin seremonia, mutta enpä ole aikaisemmin virallisessa tapahtumassa alle puolta tuntia istunut - ja siitäkin ajasta n. 75% opiskelijoiden nimien lukemista.

Japanilaisille seremoniat vaikuttavat olevat aika tärkeitä - ekana tulee mieleen kaikki teeseremoniat, sumopainit, uskonnolliset seremoniat - ja niin meillekin painotettiin, että paikalla pitää olla ajoissa. Ylpeänä itsestäni ja muista husteppilaisista voin sanoa aika varmuudella, että kaikki tulivat ajoissa paikalle :)

Mutta tulipahan puettua ykköset ylle ja kumarrettua vararehtorille!

Team Suomitytöt

Useimilla oli vähän parempaa vaatetta yllä

Ootellaan, että jokaiset löytävät omat paikkansa - itse istuin paikalla 33

Vararehtorista seuraava tjsp esittäytyy; muut tekivät samalla tavalla

Kaksi puhetta ja n. 70 nimeä myöhemmin

Luennoille sitten takaisin

Kuvia meidän oikoreitiltä, jota pitkin kampukselle pääsee ehkä  10-15 minuutissa

Illalla oli pirskeet vaihtareille ja japanilaisille opiskelijoille

.... ja jatkot Kita23:n asuntolassa :)

Tänään meinas pikkasen epätoivo iskeä: Olin tosiaan hakenut Introductory 4 -tason kursseille (alkeiskurssien viimeinen), mutta jostain syystä mut oli pistetty sitten Intermediate 1 -tasolle... Ei siis todellakaan kannata arvalla heittää placement testin vastauksia - ehkä olisi ollut parempi olla vastaamatta joihinkin ollenkaan :I

Eka luento oli tosiaan tänään, ja aika hiljaiseksi veti. Jos alussa kerrataan kaikki erilaiset verbimuodot, mitä japaninkielestä löytyy, niin kyllä pikkasen pistää köhisemmään! (niitä on muuten 12, ja osaan niistä ehkä 6) Ja muutenkin päivä oli tosi pitkä - olin yliopistolla 8:45 japanin tunnilla, ja pääsin kotiin tuossa.... tunteroinen sitten, joskus 22 aikoihin illalla. Huokaisu!

Ehkäpä tämä tästä kuitenkin tasoittuu, asioilla on aina tapana järjestyä ja kunhan saan nukuttua ni huomenna on taas ihan eri meininki ja ääni kellossa o/ Ossu!

Onsenissa

On taas pikkasen pitäny kiirettä viime päivinä! Tänäkin päivänä sattui vaikka ja mitä, mutta koska en ehdi kertoa niistä, saatte tyytyä aikaisempaan tekstiin.

Käytiin tosiaan lähistöllä sijaitsevassa oikeassa onsenissa, japanilaisessa kylpylässä maanantaina. Joku kaverin kaveri oli sattumalta löytänytm ja selvis että se on kivenheiton päässä meidän lähimarketista, niin mikäs sinne mennessä! :)

Sisään astuttaessa otettiin kengät pois ja laitettiin ne lukittaviin kaappeihin (maksoi 100y, jonka sai sitten takas). Tämän jälkeen hipsittiin sukkasillaan lippuautomaatille, ja otettiin 420 jeniä maksava aikuisten lippu. Vaihtoehtoja ois ollu useampikin, mutta se vaikutti yksinkertaisimmalta (plus oli iso ja kutsuva punainen nappula :D). Automaatista saatava lipuke vietiin sitten kassalle, jossa sai leiman korttiin (jee, 11. kerta ilmainen!).

Lippuostosten jälkeen tapahtui siirtyminen pukuhuoneisiin. Onseneissa ei välttämättä aina lue edes kanjilla, kummasta ovesta/oviaukosta pitää mennä, mutta universaalisesti tunnistetut sininen ja punainen kyllä vinkkaavat jotain. Eli tytöt, punasesta ovesta siis sisään :) Pukuhuoneista löytyi aika nopeasti kaapit, joita oli kahdenlaisia: joko lukittavia, taas 100 jenillä toimivia ovellisia kaappeja, tai hyllyköitä, joissa oli koreja, joihin tunkea kamppeensa. Valitsimme taas lukolliset kaapit, jos jotakuta kiinnostaa.

Siinä sitten riisudutaan, DUH, ja siirrytään allaspuolelle. Aika monella japanilaisella näytti olevan sellainen pieni pyyhe intiimi- ja rinnusalueen peittämiseen, eli ilmeisesti isot pyyhkeet jätetään pukukaappiin tai jotain? Noh kuitenkin, suihkuosastolle. Suihkuosasto ja allasosasto olivat samassa. Suihkut olivat n. 5-6 rivissä, ja jokaisessa oli molemmilla puolilla 7-8 paikkaa, ei tarkkaa muistikuvaa. Suihkut eivät kuitenkaan olleet niitä perinteisimpiä, vaan niissä oikeastaan istuudutaan pikkujakkaralle ja peseydytään siinä. Yhdeltä paikalta taisi aina löytyä pieni vesisaavi, peili (josta voi tietty ihailla itseään ("vitsi mulla on nätit silmät")), suihkupää, hana, sekä lähistöltä shampoota ja body soapia.


Ensin pitää siis todellakin peseytyä hyvin, ennen kuin menee altaaseen - tätä asiaa ei varmaan voi liikaa korostaa. Suihkujen vierestä löytyi tuossa kyseisessä paikassa sitten kolme erilaista allasta, joista viilein taisi olla n. 39-asteista vettä, mitä lie mineraaleja sisältävää. Terveysvaikutteista ja lämmintä joka tapauksessa!

Tämän onsenin kylpyosaston päästä löytyi sitten poreallas, jonka vesi oli pikkasen viileämpää (reippaasti alle 20 astetta), sekä sauna. Sauna oli pikkasen erilainen: lauteita oli ainaki viidellä eri tasolla, ja niille oli levitelty kirkkaankeltaisia pyyhkeitä - ja silti kaikki japanilaiset istuivat vielä omien saunapyyhkeidensä päällä. Onneksi siellä ei kuitenkaan tullut tylsää, sillä katottíin jumalattoman isoa telkkaria (mitä lie Sapporon säästä kertoivat siellä) ja chillailtiin vaan. Kivana lisänä seinille oli joka riville kiinnitetty pieniä tiimalaseja, jotka mittasivat varmaan n. 5 minuutin ajanjaksoja - tarkkaa hommaa toi saunominen ihan selvästi ;) Saunan jälkeen taas ehdottomasti suihkuun, joka oli onneksi vähän tutumpaa seisontamallia.

Paras asia huomattiin viimeisenä: ulkoaltaat! Ulkona oli tosiaan kaksi kuumavesiallasta, joista kohosi kutsuvasti lämmintä vesihöyryä n. 10-asteiseen ulkoilmaan. Altaat olivat ikään kuin sisäpihalla; sisälle näkyi lasi-seinistä sisään, mutta miesten puolesta erotti semmonen kolmemetrinen puuaita. Ja oli kyllä aika tunnelmallista katella kirkasta yötaivasta ja odotella että täysikuu nousee  katonharjanteen takaa... Ainakin itelle tuli semmonen "tää on Japania" -olo siinä vaiheessa.

Tosin "tää on taas tätä Japania"-olo iski sillon, kun huomas että siihen puuaitaankin oli laitettu jumalattoman iso taulutv, josta näkyi mitä lie mainosvideoita ja klassista musiikkia...

Oltiin joku puolisentoista tuntia siellä, sillä jos totta puhutaan, yli 40-asteinen vesi saattaa alkaa heikompia jo huimata. Kylpemisen jälkeen sitten samaa reittiä pois kylpypuolelta ja takaisin aulaan. Oli jännä huomata, että oven läheisyydessä oli paljon automaatteja, jotka sisälsivät erilaisia maitojuomia - ilmeisesti japanilaiselle on tapana kuuman kylvyn jälkeen juoda maitoa tai jotain :o

Samassa rakennuksessa oli sitten jonkin sortin ravintola, josta siitäkin tilattiin ruoka automaatista, mentiin lipun kanssa kassalle, saatiin vuoronumero ja mentiin oottelemmaan ommaa vuoroa. Siinä sitte syötiin kuka mitäkin, ja päästiin lopulta lähtemään pois tuosta ihanasta, ihanasta paikasta... Pakko kyllä saada se 11. kerta ilmaiseksi ;)

Kita no Taruyama tai jotain, onsen

Takoyaki; mustekalasta tehtyjä lihapullia nomnom!

Kalaa kauneimmillaan?

Kuten monet varmasti tietävät, Japanissa syödään paljon kalaa. Etenkin Hokkaidossa, joka on ihan hyvällä paikalla veden ympäröimänä, sitä kalaa on tarjolla (ja se on ilmeisesti parasta Japanissa, joku tuttavani sitä kuvaili :O) vähän jos kaikenlaisessa muodossa. Ja ylipäätänsä mereneläviä on aika paljon ruokalistalla; esim. kaupasta ostettavissa lounasannoksissa on aika usein mukana jotain merestä alkuperäisin olevaa olentoa (tosin uppopaistettua, mutta hei, katkarapu on katkarapu voissa paistettunakin!).

Satuttiin lauantai-iltana käymään Sumioyajiya-nimisessä izakayassa joskus aikaisemmin mainitsemallani Tanuki Kouji -kadulla. Siellä meille sitten tarjottiin vähän kaikkea jännää ruokaa, joista ehdin ottamaan muutaman kuvan.

Heikompia saattaa ehkä hirvittää, mutta ei huolta: tulen jatkossakin ottamaan kuvia japanilaisista ruokalajeista ja -ihmeistä!

Sashimia. Lautaselta löytyi jotain kampelan tyyppistä kalaa, tonnikalaa ja lohta (sekä tietenkin wasabia). Tonnikala on Japanissa hyvin arvostettu kala, ja kaikkein parhaimman laatuiset palat saattavat maksaa tuhansia jenejä muutamalta kappaleelta!

Tofua ja jotain kalalisuketta, minkä päälle kaadettu soijakastiketta. Luulin, että noi pienet haituvat ovat vihanneksia tai jotain, mutta lähemmässä tarkastelussa paljastui, että ne ovatkin pienen pieniä kaloja, silmineen suineen kaikkineen. Todella hyvää, suosittelen kyllä.

Tämä.... "ihme" on kalan maitia. Maku ei sinänsä ollut paha, mutta se rakenne... luoja se rakenne ja tekstuuri. Ainutlaatuinen elämys!

Ja kaikkihan huuhdellaan sitten alas lämpimällä sakella, johon on sateenvarjon ja oliivin sijasta laitettu savustettu pikkukala. Ei paha, ei ollenkaan paha, eikä kalaakaan tarvi lopuksi syödä. 

Ostin aikaisemmin lähipikkukaupasta paketin tavallista norisushia, enkä lukutaidottomuuteni ja kiireen takia tajunnut katsoa tarkemmin mitä se piti sisällään. Totta kai siellä oli sitten nattoa sisällä. En ole vielä maistanut "oikeaa" nattoa, mutta ei se ainakaan sushin keskellä kauhean hyvää ollut...

Toinen, ehkä hieman miellyttävämpi kokemus oli, kun kävin kaverin kanssa Bic Camera -liikkeen yläkerrassa sijaitsevassa kaiten-zushi -paikassa (kaiten-zushi = conveyor belt sushi; ruoka tulee lautasilla liukuhihnaa pitkin)! Tajuttoman hyvää ruokaa, ja itse sai omilla valinnoillaan vaikuttaa hintaan, niin mikäs siinä ollessa (tietyn väriset lautaset halvempia kuin toiset). Yllättävän nopeasti tuli kyllä täyteen, itsellä oli jo kuuden lautasen jälkeen aika ähky (joka lautasella kaksi palaa). Sinne pitää kyllä joku toinenkin kerta mennä :)

Tämmöisiä ruokaterveisiä tällä kertaa!