Päänsärkyongelmia

Nyt viimeisen parin viikon sisällä mulla on tullut kaksi migreenikohtausta. Ei kiva. Suomessa ollessa kohtauksia tuli tosi harvoin, joten meinaa kyllä vähän huolestuttaa tämä... Toisaalta, eka kerta kun tuli migreeni johtui puhtaasti siitä, etten ollut syönyt aamulla mitään ja menin yksinkertaisesti liian myöhään syömään lounasta. Puhtaasti oma  vika siis, mutta sen nyt onneksi sai korjattua muutaman tunnin päikkäreillä ja Buranalla.

Tänä aamuna taas heräsin siihen, että päähän vähän sattuu, ja kun istahdin koneelle, hyppivät rivit sen verran silmissä että oli pakko palata sängyn pohjalle kylmän pyyhkeen kanssa. Onneksi tänään on kuitenkin ollut vapaapäivä, kun luento peruttu, mutta silti ärsyttää. Ja entä jos samanlainen homma iskee uudelleen, keskellä kiireisintä kouluviikkoa? Mitäs sitten? :E

Kävin sitten tänään ostamassa lähimarketista päänsärkylääkettä (ilmeisesti on erikseen päänsärky-päänsärkylääke ja flunssa-päänsärkylääke). Jostain luin joskus aikasemmin, että Japanissa lääkkeiden teho ei ole samaa tasoa mitä esim. Suomessa. Ja joo, ibuprofeiinia on näissä tableteissa 150mg kappaleessa. Jaah. Mun migreenikohtauksista selviää hengissä jos ottaa sen 1200mg ajoissa (eikä se siltikään ole tae yhtään mistään :E)... 


Pitää nyt koittaa sitten jotenkin selvitä vastaisuudessa. Varmaan se, että nukkuis tarpeeksi ja söis säännöllisesti auttaisi. Ja se ruoka... kuten siskon kanssa asiasta feisbuukissa juteltiin, niin saattaa tuo natriumglutamaatti aiheuttaa reaktioita, ja kun ruoka täällä on kuitenkin jonkun verran käsiteltyä, niin... Oi voi. Olis pitänyt ottaa omat Buranat Suomesta :(

Kaipa tästäkin sitten selviää, vaikka nyt meinaakin olla vähän lannistunut olo! Onneksi sitä on muuten terve ja reipas nuori ihminen, niin ei ihan täysin maailmaa kaada. Kävinkin sitten tänään nappienhakureissun jälkeen, kun olokin siitä jo hieman parani, ekaa kertaa elämässäni Starbucksissa kahvilla, ja otin sellasen sokerihirviöomenakanelifrappuchinon, että ihme ettei uutta kohtausta tullu heti samantien! xD

Nyt jos sitten jatkais kouluhommia ja ottais vaikka tirsat ihan vaan koska huvittaa, eikä täydy :)

Tsing, Tsing, Tsinghis Khan!

Tämä viikonloppu meni ihan mukavissa merkeissä. Perjantaina oli eräät halloween-juhlat Kita23:n asuntolassa, eilen olisi ollut paritkin pirskeet ja tänäänkin kuulemma jaksetaan vielä juhlia kurpitsoja ja kissoja (ja mitä muuta halloweeninä nyt juhlitaankaan).

Alussa kuitenki vielä vähän ruskasta kuvia, koska ruska nyt vaan on niin jännää!

Kampusalueelta

Kampukselta; aikaisemmin tuolla lammikon keskellä oli suihkulähdekin

Zoomi toimii

Perjantaina mulla oli tarkotus olla japanin tunnin lisäksi seminaaritapaaminen, mutta se sitten peruttiin, kun yks meistä kolmesta oli sen verran kipeenä ettei ois päässy paikalle. Muahan tämä ei haitannut yhtään, alkopahan viikonlopun vietto paria tuntia aikasemmin :D

Ostin kaupasta kurpitsaleipää, mutta tää pulla ei oo leipää varmaan nähnykkään

Käytiin satunnaisella porukalla Jacksonville-nimisessä hampurilaispaikassa. Ilmeisesti paikan omistaja oli asunut Oregonissa, Yhdysvalloissa vuoden ajan, palannut Japaniin ja perustanut purilaispaikan "aitoon amerikkalaiseen tapaan" (en ottanut kuvaa, mutta ulko-oven vieressä oli iso Yhdysvaltain lippu ja sisälläkin oli vaikka ja mitä kitchiä :P).  Jälkkäriksi ois ollu perinteisia amerikkalaisia pirtelöitä, mutta ehkä ens kerralla sitte...

Avocadoburgeri ja coleslaw-salaattia - oli hyvvää!

Jacksonvillestä palattiin sitte Japaniin ja suunnattiin Kita23:n asuntolaan pilettämään. Oli siistiä, että amerikkalaiset vaihtarit olivat ihan liekeissä halloweenistä; eräs oli ihan varta vasten tätä iltaa varten ostanut valtavan Pikachu-puvun... Oli kyllä hauskaa, vaikka meidät "potkittiinkin" ulos yhentoista aikoihin. Kävästiin sitte muutaman tyypin kanssa karaokessa, ja taisin olla kotona joskus viiden aikaan aamuyöstä...? Harmittaa vaan, että pyörästä puhkes etukumi, ni pitää varmaan huomenna koittaa etsiä jostain joku repair shop :/

Nähtiin ninja, lol!

Lauantai, eli eilinen, vietettiin sitten vähän muissa kuin halloween-meiningeissä: käytiin Miwan, Allien ja Mikon kanssa mm. maailmanpyörässä, joka löytyy Susukinon keskeltä!

Minä ja Allie; ei oikeastaan ees pelottanu ku oli niin rentouttavaa hissimusiikkia koko matka :D

Näkymä ylös....

....ja näkymä alas

Jossain aika korkealla

Tykkäsin kyllä, ei pelottanu :) 

Maailmanpyörän jälkeen päätettiin käydä testaamassa Jingis Khan -nimistä sapporolaista perinneruokaa. Kyseessä on siis lampaanlihaa, joka paistetaan itse ja syödään kasvisten ja jumalaisen kastikkeen kera. Todella hyvää; jos Sapporoon tai Hokkaidolle meinaa tulla, niin ehdottomasti kannattaa kokeilla!

Miwa ja Allie näyttävät mallia, miten puetaan eka suojavaatteet päälle

Pannu kuumennetaan, ja siihen sivellään mitä lie laardia toi nyt oli

Lihan voi syödä joko paljaaltaan kastikkeeseen dipaten, tai sen voi kääriä korealaiseen tapaan salaatinlehteen ja laittaa päälle esim. valkosipulia, kimchiä, jotain vaaleaa nestettä ja jotain punaista mössöä (ihanan yksityiskohtaista, eikö?)

Saatiin tollasia klönttejä lihaa ja sakset kaveriksi

Eka kasvikset paistumaan reunoille, missä on vähän miedompi lämpö

Liha laitetaan keskelle kuumimpaan kohtaan paistumaan

Sitten kun lihapalat ovat kypsiä, ne voi joko dipata kastikkeeseen tai tosiaan kääriä salaatinlehteen. Etualalla korealaista kimchiä kaveriksi

Tuoksui tosi hyvältä ja maistui vielä paremmalle

Isot lihapalat oli helppo leikata sopivamman kokosiksi saksilla

Paikassa oli samaan aikaan vissiin jotku firman bileet, sillä porukkaa oli ihan pipona paikalla ja varmaan 70% lähti yhtäaikaa pois

100 minuutin tabehoudain ("buffet") ja neljän lihalautasen jälkeen oli kyllä PIKKASEN täysi olo

Jinghis Khanin jälkeen kävästiin pikasesti kahvilla ja makeilla jälkkäridonitseilla Mister Donutsilla, ja siitä sitten suunnattiin iltaa istumaan baariin. Mentiin (mun nykyiseen) lempparibaariin, jossa soi koko ajan jazzi ja juomavalikoima on mahtava - eikä tarvi tilata ruokaa, kuten monissa nomihoudai-paikoissa pitää...

Meitä oli kuus juomassa näitä, ei hätää ;D

Joskus puolenyön aikoihin sitten kotia nukkumaan, joten oli kyllä hyvä ilta :)

Tänään päivä sitten oikeastaan mennytkin vaan siivotessa ja kaupassa käydessä, sekä koulujuttuja tehdessä. Amerikkalainen ystäväni Allie tuli käymään, ja vietettiin mukavasti aikaa kahvikupposen ääressä 1900-luvun Neuvosto-Venäjästä keskustellen (kouluhommia, oikeasti!). Ja pitihän sitä olla sitten kakkua tarjolla (kato Elisa, mä alan pikkuhiljaa oppia tän kakkukahvit-jutun :D), japanilaiseen tyyliin totta kai :)

Huomenna siis uuteen viikkoon ja uusiin seikkailuihin! :)

Pelottava halloweenkakkukummitus toivottaa kaikille hyvää halloweeniä tai muuten vaan mukavaa viikonloppua!

Halloweenistä jouluun kahdessa viikossa?

Tuntuu, että täällä porukka rakastaa halloweeniä... Ainakin amerikkalaiset vaihtarit ovat innoissaan, ja japanilaiset kaverit kanssa odottavat ensi viikonloppua kuin kuuta nousevaa, ja hyvä on, myönnän, mäkin haluan kokeilla halloweenin viettoa :P

Ensi lauantaina olisi isot bileet paikallisessa yökerhossa, mutta sisäänpääsy on siinä 30 euron hujakoilla ilman pukua, niin vähän mietityttää. Ollaan kuitenkin Miwan kanssa tehty suunnitelmia illaksi: käydään tsekkaamassa se iso maailmanpyörä Susukinossa (ja ehkä jopa kokeillaankin sitä), ja sitten syödään Jinghis Khania (Tsingis Kaan?), eli paikallista mitälie liharuokaa. Kuulemma todella hyvää, kaikki paikalliset ovat kehuneet sitä maasta taivaisiin :)

Ihan hyvä että viikonloppuisin on tällaisia "recreational activities"-juttuja, koska suoraan sanottuna aika, mikä menee koulujuttujen ja semmoisten tekemiseen on valtava. Ei välttämättä kaikilla Hustep-kursseilla, mutta varsinkin japanin kielioppikurssilla (joka tunti testi...)!

Eli semmosta. Jotain random juttuja, mitä oon pistänyt merkille:

- Tähän aikaan vuodesta on pörrännyt kauheasti pikkuisia, vaaleita ötököitä, jotka muistuttavat hieman hedelmäkärpäsiä, mutta ovat pikkasen isompia ja valkosiipisiä. Niitä kutsutaan nimellä yukimushi, eli lumiötökkä, ja ne ovat kuulemma merkki siitä että talvi on tulossa. Viime viikolla niitä pörräs niin perrrrrjantain paljon ulkona, että niitä sai ihan kunnolla huitoa, köhiä ja kaivaa silmistään. Oikeasti. True story.

- Hedelmät on kalliita. Vihannekset on kalliita. Valmisruoka (esim. curry riisillä eli kareeraisu) on halvahkoa. Kaupoissa on jännittävää käydä, jos haluaa kokeilla jotain uutta.

- Lähimarketin jauhelihan kilohinta on noin kymmenen euron luokkaa.

- Lähimarketissa... ei kiesus! Oli jo ihan kunnolla jouluroinaa myynnissä, JA joululaulujakin rallatettiin radiosta. Hyvä jos lokakuu ees loppunu, ei ees halloween menny ohi, mutta nyt jo joululauluja. Huh huh :D

- Ruska on kaunista katsottavaa, ihan niinkuin kotonakin.

Marraskuu on kuulemma kuukausista pimein, koska "kaikki on valkoista" joulukuussa (erään opettajan mukaan). Päivät tosiaan ovat lyhentyneet täälläkin, aurinko nousee joskus kuudelta mutta laskee neljän nurkilla. Kotoisaa kyllä, mutta kuka nyt oikeasti pimeästä ja kylmästä tykkää...? Sitä sietää, mutta itse en ainakaan sydämeni jokaiselle verisuonella rakasta.

Lauantain viettoon siis, nyt pitää koittaa vähän kielioppia treenata :)

Merkkipaalu: Ensimmäinen kuukausi Sapporossa takana

Ensimmäinen kuukausi Sapporossa takana. Toisaalta tuntuu, että täällä olisi ollut vasta viikon, mutta toisaalta tuntuu, että oisin ollut täällä jo vaikka kuinka kauan. Ristiriitaista, mutta totta!

Tämän kunniaksi - tai no, oikeastaan ihan sattumalta viikonloppu oli täyteen pakattu vaikka ja mitä! Perjantaina vietettiin kolmen husteppiläisen synttäreitä (kuvia en ole postaamassa, sillä... noh, sanotaanko että oli vähän liiankin hauskaa), lauantai meni.... läksyjä lukiessa, ja sunnuntai oli kyllä sellainen kulttuuri-/elämyspläjäys että huh huh. 

Toisaalta, koko vuosi ulkomailla on yhtä kulttuuri-/elämyspläjäystä, ettei sen puoleen....

Sunnuntaiaamuna tavattiin Aki-sensei Nakajiman metroasemalla, ja mentiin katsomaan kobudoun harkkoja. Pikaisella googlettelulla ei lajista paljoa infoa löydy, mutta itse käsitin että se on hyvin vanha kamppailulaji (etuliite "ko" tarkoittaa tässä yhteydessä vanhaa, "budou" taas... noh, budoa), ja siinä on hyvin paljon kaikkea jännää, lähtien aina kendo-tyyppisistä miekkailujutuista aina jijutsuun (vai onko se nyt jujitsu vai jujutsu vai jijitsu... en muista :<). Pari tuntia meni yllättävän nopeasti harjoituksia katellessa, ja tuli itellekin vähän semmoinen olo, että ehkäpä sitä voisi jotain uutta jännittävää harrastusta suunnitella Suomeen palatessa...

Harkkojen jälkeen lähdettiin autolla ajelemaan kohti Marukoma Onsenia, joka sijaitsee Shikotsu-järven eeppisissä maisemissa. Edelleenkään, en onsenin sisältä kuvia ottanut, mutta toivottavasti kuvat ulkoa antavat jonkinlaisen käsityksen paikasta. Tuonne ei tosiaan taida pahemmin päästä kuin omalla autolla, kun taas esim. Jozankein suosittuun onseniin pääsee julkisillakin. Ennen vanhaan muinoin joskus aikoinaan paikalle pääsi vain veneellä Shikotsu-järven poikki, mutta nykyään paikalle kulkevat kapea, mutkainen asfalttitie.

Opin muuten taas uuden asian onseneista: Hiuksia ei pidä kastella veteen, sillä japanilaiset pitävät sitä kuuman veden sotkemisena ja pilaamisena. Kannattaa siis pitkätukkien muistaa laittaa tukka ylös nutturalle, jos mielii olla aiheuttamatta yletöntä närkästystä :) 

(Hauska random fakta: Onsenissa oli pieni, pyöreä sauna (muistutti hobittikoloa, heh heh), ja kiuas oli suomalainen! Eikä siihen saanut heittää vettä päälle! :D

Matkalla onsenista takaisin Sapporoon (niin, jonku 40 kilsaa kaupungista, ihan haja-asutus-/asuttamattomalla alueella) pysähdyttiin pariinkiin otteeseen kuvia ottamaan, sillä maisemat olivat jotain ihan sanoinkuvaamatonta. Ensinnäkin - vuoria! Ei Suomessa ole niitä! Ja oli aivan mahtava tunnelma muutenkin, sillä menomatkalla kylpylään oli satanut pikkasen, mutta sitten kun päästiin perille ja ihan kylpylään asti, niin johan tuoksui ulkoilma-altaassa sateen jälkeinen, syksyinen järvi ja metsä... Melkein tuli koti-ikävä :)

 Shikotsu-järvi on ilmeisesti Japanin toisiksi syvin järvi (mitä lie 300m), ja se on kraaterijärvi, eli vissiin kait syntynyt johonkin kraatteriin. Rannalla olevat kivet olivat siis vulkaanista kiveä, ja hyvin kevyttä ja rakeista! Mitäs muuta... Siinä oli taustalla joku vuori (en millään muista nimeä!), joka on ilmeisesti puoliksinukkuva, ja sieltä kuulemma joskus saattaa tulla savua :)

Välillä ympärillä oli hyvinkin jyrkkiä vuorenseinämiä, joille oli laitettu sellaisia metalliaitoja lumenputoamista estämään, ja varoituskylttejä vierivistä kivistäkin oli muutama matkan varrella.

Onsenin jälkeen palattiin takaisin Sapporoon, ja päästiin käymään Aki-sensein kotona nabea syömässä. Käsitin, että nabe on periaatteessa mikä tahansa pataruoka; liemeen laitetaan aineksia, joiden annetaan kiehua kaasuliekillä, ja sitten niitä poimitaan sieltä ja syödään kastikkeisiin dipaten. Meitä oli syömässä kuutisen henkeä, ja ruokaa olisi ollut ihan riittävästi kyllä tuplamäärällekin! Aivan älyttömän hyvää, kaikki sienet ja kanat ja salaatit ja tofut ja bambut ja porkkanat ja NOMNOMNOMNOM--

Ahem, niin. Hyvvää oli.

Jotenkin todella huvittavaa oli se, että just kun saatiin syötyä ittemme ihan ähkyyn (kukaan ei hievahtanutkaan paikaltaan varmaan tuntiin :P), niin tulee pikkusuolaista pöytään. Niitä sitten vähän maisteltiin ja ähkyiltiin vähän lisää, niin eiköhän pöytään tuu vielä lisää ruokaa! Voi luoja, mulla on maha varmaan venyny kaksinkertaisesti mitä se ennen eilistä oli, mutta kun oli vaan niin tajuttoman hyvää :3

Ja ruuan päälle vielä salmiakkisnapsi ni aijai että kelepas kotia lähtä. Aivan käsittämättömän vieraanvaraista ja mahtavaa ja asdasdasdasd!

Jälkisanoina mainittakoon vielä, että unohdin ystävältäni saamani balilaishuivin kylpylään. Tänään sitten vuokraa maksaessani isännöitsijälle kerroin asiasta, ja hän soitti heti onseniin, mistä se sitten olikin löydetty. Sitten onsenista lähti setä tuomaan tätä huivia meidän asuntolaan, vaikka ajomatkaa on tosiaan se mitä lie 40 kilsaa suuntaansa... Ite pääsin luennolta aika myöhään kotiin, joten sain isännöitsijältä (vai mikä manager, me sanotaan sitä kanri'in-saniksi) huivini takaisin, ja pyynnön että soittaisin takaisin huivin tuoneelle herrasmiehelle. Eipä siinä muu auttanut ku pikaisesti googletella Keigon alkeet 101 ja soittaa kiitospuhelu. Elämäni pahimmat 45 sekuntia, kun piti a) puhelimessa puhua japaniksi, ja b) puhelimessa puhua japanilaista keigoa. Mutta onpahan nyt achievement unlocked ja usko japanilaiseen asiakaspalveluun vaan vahvistettu entisestään! :)

Eiköhän tämä tekstiripuli riitä tällä kertaa, katellaan taas mitä myöhemmin tapahtuu :)