Tänään tavattiin ensimmäistä kertaa Finnish Institute in Japanin porukkaa! Aika sopivasti kyllä sattui, että aikaisemmin vain Tokiossa toimineen instituution sivuhaaratoimisto perustettiin juuri Hokkaidoon, juuri Sapporoon ja juuri yliopiston alueelle :) Ei siis ole pitkä matka, jos haluaa puhua suomea toisten suomalaisten kanssa.
Finstitute järjestää välillä sitä sun tätä toimintaa, mutta koska olin ihan täpinöissäni, niin puolet jutuista meni ohi. Varsinkin siinä vaiheessa, kun toimistolta lähtiessä törmättiin muutamaan kiinalaiseen (?), jotka olivat kiinnostuneita suomalaisuudesta, sanottiin kädestä pitäen päivää ja saatiin heidän käyntikorttinsa (srsly, mun ikäisillä opiskelijoilla käyntikortteja...) SEKÄ otettiin vielä yhteiskuva OMG oikeiden suomalaisten kanssa ni huh huh. Siinä vaiheessa wthj-tekijä voitti faktorianalyysin 100-0-0-0-0 ja kaikki oikeasti järkevä unohtui täysin. Äärimmäisen hämmentävää, mutta siihen on kai vain totuttava täällä Japanissa.
Ennen tosin tätä jännää tapahtumaa koin toisen seikkailun. Kävin nimittäin pankissa tekemässä suoraveloitussopimuksen vakuutusmaksuistani. Nyt kun jälkeen päin ajattelee, olisi ehkä ollut parempi, jos oisin vain kerralla maksanut sen mitä, 5kk satsin ja sitten maaliskuussa toisen samanmoisen, mutta kuten tavallista, tein asioista taas astetta vaikeampia :) Mutta tulipahan tuokin koettua! Nyt sitten pitäisi ehkä tehdä vesi-, kaasu- ja sähkölaskulle sama - en tosin tiedä pystyykö... Kattoo nytten, onhan tässä aikaa maksella.
Tosiaan, lopulta noistakin seikkailuista selvittiin ja pääsin käymään viikon ekalla Hustep-luennolla: Time Series Analysis with Applications to Real Complex Systems. Pitkä nimi, mutta vaikutti ihan lupaavalta! Meitä oli kuus siellä paikalla, ja pitää toivoa että useimmat päättäisivät jatkaa, sillä opettaja sanoi, että jos opiskelijamäärä on alle kolme niin ryhmää ei pidetä... mikä olisi aika harmillista. Kyseessä ei siis näköjään olekaan semmoinen "lasketaan matikkaa ja hajotaan laskimiin"-tyyppinen kurssi, vaan ilmeisesti jotain vähän erilaista. Keskustelua, väittelyitä, semmosta. Lupaavalta vaikutti ja jos porukkaa on tarpeeksi ja kurssi pidetään, niin voisin kyllä istua tuolla. No hei, jos opettaja kerta sanoo että "harmi ku nyt on talvi, muuten oltais voitu vaan istuskella tuolla puistossa ja siellä pitää tunteja" ni kyllä tollanen kurssi pitää kerranki kokea :D
Mitäs muuta itärintamalla... Sen jälkeen kun tulin yliopistolta, keräsin kimpsut ja kampsut ja menin olkkariin/yhteistilaan opiskelemaan. Oli aika kiva, kun eräs korealainen opiskelija tuli siihen sitte juttelemaan ja jutteli mulle japaniksi. Tuollaisissa tilanteissa sitä kyllä huomaa, ettei oikeasti ihan taivu toi kieli; ulosanti on vähän vaivalloista, mutta kyllä tekee mieli opetella. Saisi nyt sanastoa vähän lisää ni osais jo heti paljon enemmän :)
Semmoisia ajatuksia liikkuu myös päässä, että voi että kun olisi paljon noita juttuja mihin osallistua! On Hustep-luennot viisi kertaa viikossa; on japanin tunnin joka päivä kolmisen tuntia; on independent study joka viikko muutama tunti; olisi suomen kielen tunnit yht. ainakin 4h viikossa, minne voisi mennä japanilaisten kanssa hengaamaan; olisi kauheasti erilaisia kerhoja ja klubeja yliopistolla, joihin ottaa osaa; olisi Finstituten toiminta, johon voisi ilmeisesti kanssa mennä mukaan... Miten tässä oikeasti kerkeää yhtään mitään, kuten opiskella tai tutustua kaupunkiin ja maahan?
Eiköhän tähän sitten totu, ja jos tällä lukukaudella kurssit menee hyvin (=läpi) niin voihan sitä keväällä ottaa helpommin, jos siltä tuntuu.
Innostunut olo, vaikka tänään onkin ollut jumalattoman kylmä, tuulinen ja aamulla hyvin sateinen päivä :)
Finstitute järjestää välillä sitä sun tätä toimintaa, mutta koska olin ihan täpinöissäni, niin puolet jutuista meni ohi. Varsinkin siinä vaiheessa, kun toimistolta lähtiessä törmättiin muutamaan kiinalaiseen (?), jotka olivat kiinnostuneita suomalaisuudesta, sanottiin kädestä pitäen päivää ja saatiin heidän käyntikorttinsa (srsly, mun ikäisillä opiskelijoilla käyntikortteja...) SEKÄ otettiin vielä yhteiskuva OMG oikeiden suomalaisten kanssa ni huh huh. Siinä vaiheessa wthj-tekijä voitti faktorianalyysin 100-0-0-0-0 ja kaikki oikeasti järkevä unohtui täysin. Äärimmäisen hämmentävää, mutta siihen on kai vain totuttava täällä Japanissa.
Ennen tosin tätä jännää tapahtumaa koin toisen seikkailun. Kävin nimittäin pankissa tekemässä suoraveloitussopimuksen vakuutusmaksuistani. Nyt kun jälkeen päin ajattelee, olisi ehkä ollut parempi, jos oisin vain kerralla maksanut sen mitä, 5kk satsin ja sitten maaliskuussa toisen samanmoisen, mutta kuten tavallista, tein asioista taas astetta vaikeampia :) Mutta tulipahan tuokin koettua! Nyt sitten pitäisi ehkä tehdä vesi-, kaasu- ja sähkölaskulle sama - en tosin tiedä pystyykö... Kattoo nytten, onhan tässä aikaa maksella.
Tosiaan, lopulta noistakin seikkailuista selvittiin ja pääsin käymään viikon ekalla Hustep-luennolla: Time Series Analysis with Applications to Real Complex Systems. Pitkä nimi, mutta vaikutti ihan lupaavalta! Meitä oli kuus siellä paikalla, ja pitää toivoa että useimmat päättäisivät jatkaa, sillä opettaja sanoi, että jos opiskelijamäärä on alle kolme niin ryhmää ei pidetä... mikä olisi aika harmillista. Kyseessä ei siis näköjään olekaan semmoinen "lasketaan matikkaa ja hajotaan laskimiin"-tyyppinen kurssi, vaan ilmeisesti jotain vähän erilaista. Keskustelua, väittelyitä, semmosta. Lupaavalta vaikutti ja jos porukkaa on tarpeeksi ja kurssi pidetään, niin voisin kyllä istua tuolla. No hei, jos opettaja kerta sanoo että "harmi ku nyt on talvi, muuten oltais voitu vaan istuskella tuolla puistossa ja siellä pitää tunteja" ni kyllä tollanen kurssi pitää kerranki kokea :D
Mitäs muuta itärintamalla... Sen jälkeen kun tulin yliopistolta, keräsin kimpsut ja kampsut ja menin olkkariin/yhteistilaan opiskelemaan. Oli aika kiva, kun eräs korealainen opiskelija tuli siihen sitte juttelemaan ja jutteli mulle japaniksi. Tuollaisissa tilanteissa sitä kyllä huomaa, ettei oikeasti ihan taivu toi kieli; ulosanti on vähän vaivalloista, mutta kyllä tekee mieli opetella. Saisi nyt sanastoa vähän lisää ni osais jo heti paljon enemmän :)
Semmoisia ajatuksia liikkuu myös päässä, että voi että kun olisi paljon noita juttuja mihin osallistua! On Hustep-luennot viisi kertaa viikossa; on japanin tunnin joka päivä kolmisen tuntia; on independent study joka viikko muutama tunti; olisi suomen kielen tunnit yht. ainakin 4h viikossa, minne voisi mennä japanilaisten kanssa hengaamaan; olisi kauheasti erilaisia kerhoja ja klubeja yliopistolla, joihin ottaa osaa; olisi Finstituten toiminta, johon voisi ilmeisesti kanssa mennä mukaan... Miten tässä oikeasti kerkeää yhtään mitään, kuten opiskella tai tutustua kaupunkiin ja maahan?
Eiköhän tähän sitten totu, ja jos tällä lukukaudella kurssit menee hyvin (=läpi) niin voihan sitä keväällä ottaa helpommin, jos siltä tuntuu.
Innostunut olo, vaikka tänään onkin ollut jumalattoman kylmä, tuulinen ja aamulla hyvin sateinen päivä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti