English Speaking Society of Hokkaido University

Ah, maanantai. Mikä onkaan parempi tapa aloittaa tämä päivistä väärinymmäretyin käymällä pankissa selittämässä, mitä varten olet siirtänyt rahaa Suomen tililtäsi Japanin tilillesi. Ah, sitä huomaamatta ohitetun informaation määrää, kun paniikissa vaan nyökkäilet ja 'haihai'ttelet toivoen, että kiltti pankkitäti päästäisi sinut kohta pois.

Noh, tulipahan ainakin yksi lasku maksettua samalla. 

Tosiaan, alun ylitsevuotavasta poeettisesta ilmiasusta siis toivottavasti käy selville, että mikäli olet siirtämässä rahnaa ulkomaan tililtä Japanin tilille, sinun halutaan selittävän, että mihin näitä rahoja olet käyttämässä. Sillä eihän sitä tiedä, mihin tuollainen 22-vuotias länsimaalainen opiskelijanuori aikoo rahojaan käyttää - ties mitä terroritekoja kuiteski! Nii kerta! Ja pitää siis ilmeisesti joka kertaa rahaa siirtäessä valmistautua vastaamaan samoihin kysymyksiin rahojen todellisesta käyttötarkoituksesta. Maassa maan tavalla, vai mitä...?

Pankkiseikkailun jälkeen seikkailin vielä automaateilla, joissa säikähdin pahanpäiväisesti kun ei meinannut antaa rahhaa ilikiä laite. Onneksi tajusin - puoli tuntia ja kaksi muuta automaattia myöhemmin tosin - että mullahan on edelleen nostorajat voimassa :D Pikkasen vaan meinasin säikähtää, eipä siinä muuta kummempaa.

Ja vielä asteen mielenkiintoisempaa: ostin repun, koska olkalaukun ja siinä miljoonien tavaroiden kantaminen alkoi pikkuhiljaa rasittaa niskaa ja hartioita. Elämäni on näin jännittävää...

Onneksi illalla Hokkaidon yliopiston English Speaking Society ESS järjesti tervetuliaisjuhlat, joihin oli kutsuttu myös meitä husteppiläisiä. Pari tuntia vierähti aika mukavasti pelaillessa (pelattiin bingoa, jossa piti kerätä mahdollisimman paljon muiden nimiä, esim. jossain laatikossa luki "has their own camera", ja sitten piti etsiä joku, joka myöntää omistavansa kameran), ja sitten ryhmissä jutellessa. 

Toisaalta tekisi mieli liittyä tuollaiseen kerhoon, mutta toisaalta taas... mulla on aikataulu muutenkin aika täynnä :S Varsinkin, kun he sitten kertoivat siellä, minkälaista toimintaa heillä on (itseäni kiinnosti eniten kaikki "muut aktiviteetit", drinking parties, skiing, cherry picking...) niin kyllä toisaalta hotsittais. Mutta alas, mun täytyy hillitä itseni ja tyytyä silloin tällöin moikkailemaan näitä ihmisiä, jos samoissa paikoissa pyöritään :)

Tervetuliaisjuhlien jälkeen valtaosa porukasta lähti sitten syömään ihan yliopiston vieressä sijaitsevaan pikkuravintolaan, ja täytettiin se paikka aika tehokkaasti :D Itse istuuduin mukavasti viiden japanilaisen kanssa samaan pöytään, joten tuli siinä ainakin kuullun ymmärtämistä treenattua. Vielä kun uskaltaisi siihen puhumisjuttuunkin ryhtyä...

Mutta oli kyllä kiva käydä tuolla, oon tyytyväinen että lähdin! :) 

Ihan uusi ruokatuttavuus: Gyuusuji-jotainjotain! Alla riisiä, päällä naudanlihaa, purjosipulia ja "onsen-tamago". Joku saattaa tietääkin, että onsen tarkoittaa kuumaa lähdettä japaniksi ja toi muna olikin yks semmonen: Ihan hyllyvä löllö, ja keltuainen tyyliin ihan nestemäinen (kauniisti valui riisille kun puikoilla tökkäs)! Mutta todella hyvää, suosittelen!