Ensimmäinen "oikea" kouluviikko takana - on japanin tunteja yhteensä 3 x 2 tuntia viikossa, on HUSTEP-kursseja 5 tuntia viikossa, on Independent Studya tunti viikossa, sekä suomen kielen tunnit kahdesti viikossa. Eihän tuo sinänsä kuulosta pahalta, mutta kun jokainen tunti on puoltoista tuntia plus kotiläksyt ja tunnille valmistautumiset päälle, niin pikkasen meinas alkaa toissapäivänä köhityttämään.
 |
Kaikki maksaa 100 jeniä - plus 5% vero päälle :P |
Onneksi meillä on aikaa tiputtaa kursseja, jos siltä tuntuu, jonnekin joulukuuhun asti. Itse kun olen kuitenkin aika tunnollinen opiskelija, niin saas nähä missä vaiheessa alkaa tehdä tiukkaa koulun ja levon välillä. Keskiviikkoisin ja tiistaisin kun on kuitenkin menossa aamukasista iltakymmeneen, ni kyllähän siinä heikompia hirvittäis :D
 |
Melonileipä - paras leipäpullaherkku mitä oon ikinä syöny! |
Mitäs muuta... Oon ihan viikonloppufiiliksissä! :) On perjantai ja kello on lähempänä kuutta, mikä meinaa sitä, että ei tunneilla istumista pariin päivään. Nähdään kavereiden kanssa seittemältä Daimaru-kauppakeskuksen luona, ja lähdetään siitä porukalla jonnekin syömään ja iltaa istumaan.
 |
Seinä erään elektroniikkaliikkeen 10. kerroksessa - nyt vois syödä raamenia! |
 |
Yksityiskohtia seinästä |
Kummasti piristää sekin, että päivä meni oikein hyvin. Oon hieman mielessäni stressannut tuota japanin kielen kielioppikurssia, mutta tämänaamuisen perusteella... noh, ainakin nyt vaikuttaa siltä että selviäis. Tuli uutta, mutta etäisesti tuttua asiaa. Ja opettaja vaikuttaa todella mukavalta, puhuu selvästi ja hymyilee koko ajan :) (se ei silti tarkoita, että uskaltaisin alkaa sanomaan mittään, kheheh)
 |
En bongannut Suomen lippua.... vielä |
Ah joo, tuli tuosta japanin kielen opiskelusta mieleen. Tosiaan, tunteja pitävät japanilaiset, ja voisi kuvitella tuntien olevan aika tiukkoja; istutaan hiljaa riveissä ja kuunnellaan korvat höröllä ja todellakin nautitaan siitä kansankynttilän lämpimästä (mutta tiukasta) hohteesta.... No ei ainakaan japanin kielen tunneilla! :D Mulla oli eilen eka tunti Communication Skills -japanin kurssia, ja tykkäsin kyllä. Opettajalla oli muutamia yllätyksiä taskussaan; kuten se että joka tunnilla pitää istua eri paikassa, ja sitä kautta tutustua muihin kurssilaisiin. Jonkun toisen mielestä vois olla kauheeta, mutta mua vaan huvittaa - ja innoittaa :) Muutama esitelmäkin pitää pitää, pari kolmeminuuttista ja yks peräti viisiminuuttinen, mutta vähän selittää perheestään ni se aika menee aika tehokkaasti siinä ("tässä eka sisko.... ja toka.... ja kolmas.... ja....")
 |
Hämmentävää että tällanen paikka pistetty elektroniikkaliikkeen 10. kerrokseen |
Toisaalta työtä taas vaaditaan; kielioppikurssilla on testi joka kerta, kanji-kurssilla ehkä joka kolmas kerta, ja kommunikointikurssillakin vaaditaan jatkuvaa osallistumista. Mutta suoraan sanottuna mua ei haittaa. Oon jo sen ikänen, ja useamman vuoden yliopistossa viettäny, että osaan kyllä suunnitella ajankäyttöni ja opiskeluni sen sijaan, että viimeisenä iltana pänttäisin paniikissa asioita. En sitten tiedä, miten muut opiskelijat mut näkevät, mutta väliäkö sillä - ei täällä enää missään yläasteella olla :)
 |
Olin forever alone tuolla paikassa ni en saanu hauskaa kuvaa itestäni ;< |
(Ja sitte kuitenki kahen viikon sisällä oon itkemässä miten pää hajoo ja perse repiää kaikkien kouluhommien alla ku jäi taas viimeselle illalle.... OH WELL)
 |
Rahhaa vaan sisälle - kait |
Mutta nyt saa kouluhommat tältä illalta jäädä; mä lähen kohta asemalle päin kavereiden kanssa iltaa viettämään, sillä oon todellakin ansainnut mun taukoni!
 |
Kahvitauko! |
Nauratti tuo perheen esittelemisen kuvaus... ja jos kestoa kaipaat, voit sit samalla mainita lemmikitkin (voin vaikka laskea kalat)... ;)
VastaaPoistaAnna, mä myös voin lohduttaa sua sillä tieteellisellä tutkimustuloksella, että fyysisten kykyjen lisäksi ihmisen havainnointi- ja oppimiskyky (jos puhutaan uusien asioiden omaksumisesta) on parhaimmillaan noin 22-vuotiaana. Että nyt on paras aika opetella mahdollisimman paljon uusia asioita! Erikoistumisen aika tulee sitten myöhemmin. Ehkä sitten meillä vanhemmillakin opiskelijoilla on jotain toivoa... (eihän haittaa että kommentoin kaikkiin sun kirjoituksiin, eihän?) :D
VastaaPoistaMari, oot varmasti oikeassa, mutta näin 22-vuotiaana olis muutakin tekemistä, kuin opiskella viis tuntia päivässä - etenkin kun tietää että on täällä vaan vuoden ;)
VastaaPoistaJa kommentoida saa, en pistä pahakseni! :)