I feel like a princess!

Paikallinen postilaatikko; tuo T:n näköinen merkki tarkoittaa aina postia tai postitoimistoa. Näissä laatikoissa  vasemmanpuoleinen pikkuaukko on kotimaiselle postille, ja isompi aukko kansainväliselle postille.

Tuossa tiistaina Nakajima Kouenin lähellä sijaitsevassa kampaamossa järjestettiin Bazaar vaihtareille: paikalla oli muutama myyntipöytä tavaraa ulkomaalaisille vaihtareille, aina talvivaatteista ruokalautasiin. Tämä kirppari ei meitä pahemmin kiinnostanut, vaan käytiin ennemmin tsekkaamassa kimonoita - ja päädyttiin pukeutumaan sellaisiin itsekin!

Näkymää Nakajima Kouenin nurkilta

Mielenkiintoisia suojateitä

Välillä tommosia jumalattoman korkeita rakennuksia pomppaa esille. Nakajima Kouenista tämäkin.

Alkoholimainontaa

Oli aika todella mukavaa, kun saatiin itse päättää kimonot, johon halusimme pukeutua. Toisin kuin yleensä, meidän ei tarvinnut ottaa farkkuja tms. muita vaatteita pois, vaan kimonot puettiin siihen päälle (sen takia näytän niin lihavalta, oikeasti!). Huomasin kyllä, etten ollut ihan japanilaisesta muotista veistetty, sillä rouva, joka minut tuohon kimonoon puki, joutui etsimään aluksi vähän pitempää harsoa/nauhaa vaatteiden alle (varmaan makkaroita litistämään tjsp? :D). Niin tosiaan, emme itse pukeutuneet kimonoihin; meidät puettiin :) Olo oli kuin feodaaliajan rinsessalla!

Obi-vyö edestä; vöitä on paljon erilaisia ja niitä voi yhdistellä aika vapaasti eri kimonoihin

Kimonon alle puettiin ensin aluskimono nagajuba, joka sitten kiristettiinpiristettiin tiukaksi, ja varsinainen, koristeellinen kimonotakki laitettiin siihen päälle. Siinä vaiheessa, kun koko asu oli mun päällä, mietin että a) pystynköhän istumaan se päällä, ja b) pystynköhän hengittämään. Hyvin siitä kuitenkin selvittiin, ei edes pyörryttänyt :D

Obi solmitaan selkäpuolelle rusetille, joita on muutamia erilaisia variaatioita.

Hiuskoristeita oli erilaisia; itse sain tämmösiä tuulikelloja :) 

Sen jälkeen, kun mut oli sidottu ja kääritty kauniiseen silkkikimonoon, sain perinteiset zouri-sandaalit jalkaan ja siitä sitten sipsuttelin (kyllä, ei niissä pysty muuten liikkumaan kuin sipsuttamalla) ja onnistuin jotenkin taiteilemaan itseni kampaamotuoliin, missä mulle laitettiin ihana tukka perinteiseen tyyliin. Niillä tytöillä, joilla oli pidemmät hiukset kuin mulla, oli ehkä autenttisemman näköinen tukka, mutta kyllä mun polkkakin mukavasti asettui kun vähän tupeerasi. Ja hei, sain kunnon blingbling-helyjä koristeeksi! :D Ensi kerralla, jos pääsen samanlaiseen tilaisuuteen, niin ensin laitatan tukan ja sitten vasta asun: oli todella epämukavaa istua tuolilla, kun ei pystynyt nojaamaan selkänojaan (selkäpuolella valtava rusetti obi-vyössä) ja jalatkin piti pitää tiukasti yhdessä.

Lopputulos oli kyllä mun mielestä sen arvoinen :)

Tällaiset pitkät hihat ovat nuorilla, naimattomilla naisilla

Kristina, minä ja Karoliina

Yksityiskohtia edestä

Yksityiskohtia takaa (aluskimonon hihat vähän villiintyivät tuulessa)

Miesten perinteinen puku - ei ehkä ihan yhtä nätti mitä tytöillä. Mallina joku random amerikkalainen tyyppi :D

Nykyajan geishan taitovalikoimaan kuuluvat peiliposetus ja duckface.

Yksityiskohtia mun tukkavärkistä

Kimonosta kuoriutumiseen tarvittiin taas pukijarouvien apua, mutta onneksi se tapahtui vähän nopeammin, kuin pukeutuminen. Siinä vaiheessa, kun viimeiset kääreet lähtivät pois, huokaisin kyllä syvään - harmi, ettei voinut keimailla nättinä kaummin, mutta kyllä se syvään hengittäminen (tai no, hengittäminen ylipäätään) on sen verran tarpeellista ettei siitä ihan täysin viitsisi luopua :P Oli kyllä mahtava kokemus, suosittelen! :)

Obia ja muita solmuja irroitetaan... "Do not want!"

Tässä näkyy alla oleva aluskimono, joka sekin on sidottu ja kiristetty

Lopulliset kuoriutumiset, ei enää perhonen....

... vaan ihan normi sarvijaakko (en kyllä tiiä onko toi sarvijaakko mutta joka tapauksessa)