One night in Sapporo...

Suunnittelin pitäväni lauantain rauhallisena kotipäivänä, jolloin opiskelisin, pyykkäisin, tekisin ruokaa pakkaseen ja muutenkin vain viettäisin aikaa itsekseni. Koko viikko ollut vähän yhtä hullunmyllyä ja kiirettä, niin nyt ois oikein otollinen aika vaan maata sängyssä ja kuunnella musiikkia, aina välillä jotain koulukursseihin liittyvää puuhastellen.

Mutta kuinkas sitten kävikään... 

Amerikkalaisen Renan tanssijalka meinas kovasti vipattaa, ja lupasin, että voisin lähtä hänen kaverikseen etsimään tiettyä yökerhoa, johon hän halusi mennä. Samalla kerralla päätimme käydä myös maistamassa miso raamenia, tunnetuinta sapporolaista ruokaa, jota en jostain kumman syystä ollut ehtinyt käydä kokeilemassa. Ja lupasin, että jos kurjahko, flunssainen oloni paranee ruuan jälkeen niin mikä ettei, lähdetään vaan tanssimaan!

Allekirjoittanut ykkösissä

Ykköset ylle ja kohti Susukinoa siis. Päädyimme oikeastaan ensimmäiseen vastaan tulevaan raamen-ravintolaan nimeltä Taikou (大公, suurherttua/herttua tjsp), joka ymmärrykseni mukaan oli toiminut samassa paikassa 40 vuotta...? Saatan olla väärässä, mutta paikkaa pitivät vanhempi pariskunta, ja seinät olivat täynnä asiakkaiden tms. tervehdyksiä; osa ihan 80-luvulta asti! Tilasin tietty miso raamenin, ja oli kyllä hyvvää :3 En pahemmin ole raamenin tai nuudeleiden ystävä, mutta kyllä sitä ihan vaan sen liemenkin takia olisi voinut syödä, haha :P 

Misoraamen!

Käytiin vilkaisemassa jotain peliarcadea ja pitihän sitä rytmipelejä testata

Kas kummaa kun olo parani lämpimän ruuan jälkeen... Päätettiin käväistä vielä Tanuki Koujilla kiekka, koska se oli saman kadun varrella ja Rena kertoi joistain todella hyvistä crepé-jälkkäreistä (ei mitään hajua miten aksentit menevät, japaniksi ne ovat vaan 'kureepu') ja niitähän piti sitten kokeilla. Ei ollut yhtään hullumpi idea tulla käymään Tanuki koujilla, sillä jostain syystä X ja Y siellä oli tosi paljon katumyyjiä :o Kaikkea muotokuvapiirustuksista koruihin ja mitä erikoisimpiin tanssi- ja komediaesityksiin asti. Pysähdyttiinkin toviksi katsomaan jotain ryhmää ja niiden esitystä; ohessa pari videota.

Hauskat Jätkät

Lopulta päätettiin lähteä ihan bailaamaan asti, ja alettiin etsimään A-Lifeä jostain Susukinon syövereistä. Eipä meidän tarvinnut kuin kerran kysyä neuvoa, ja päästiin perille. Mentiin sisälle johonkin rakennukseen (täälläpäin edelleen rakennuksilla on nimet, ei niinkään kaduilla...) ja alakertaan diskopallojen loisteen saattelemana. Vähän meinas hampaita kiristää, kun sisäänpääsy maksu oli 2000 jeniä (~20e), mutta hei, yks drinkkilippu ja UV-valossa hohtava leima kämmeneen - vois olla huonomminkin :)

A-Life oli jaettu kahteen osaan, joista toinen oli enemmän ehkä sellanen enemmän sellasta dyssyndyssyndyssyn-tyylistä musiikkia soittava, ja toinen taas isommalla tanssilattialla varustettu tila, jossa soitettiin aika radiohittilinjaa. Oli siellä aika kivasti pöytiä, joiden ääressä istua, ja paljon tv-ruutuja, joista katsella milloin mitäkin musiikkivideota tai näytönsäästäjää.

Ultraviolettivalot kunniaan!

Drinksut maksoivat sen 500-600 jeniä kappale, mikä ei Suomen hintoihin verrattuna ole paljoa (mutta tottuneena niihin alle 400 jenin cocktaileihin... ei edelleenkään paha!). Mä päädyin siihen tulokseen, että japanilaiset syttyvät ehkä vähän hitaammin tanssimaan, kuin mitä Suomessa (tai sitten mun kaveriporukka on vaan niin... special), sillä kello oli reippaasti yli puolen yön, ennen kuin porukkaa alkoi olla tanssilattialla.

Parempi meno tällä puolella :)

Joskus kahden aikoihin mulla alkoi jalat olla sen verran poikki, että päätin lähteä siitä sitten kotiin. Huvittavaa, miten pyöräilin yksinään keskellä yötä miljoonakaupungin poikki, eikä mua siltikään pelottanut :) Yllättävän hiljaista oli kaupungilla, vaikka lauantai-ilta ja kaikkea... ehkä kaikki olivat karaokessa tai jotain. 

Pikkasen toi sisäänpääsymaksu kirpaisi, mutta voishan tuolla toistekin käydä :)

Keskellä Susukinoa, jonkun rakennuksen päällä, on maailmanpyörä, eikä tämä kuva tee mitään oikeutta sille valoshowlle :D