Merkkipaalu: Ensimmäinen kuukausi Sapporossa takana

Ensimmäinen kuukausi Sapporossa takana. Toisaalta tuntuu, että täällä olisi ollut vasta viikon, mutta toisaalta tuntuu, että oisin ollut täällä jo vaikka kuinka kauan. Ristiriitaista, mutta totta!

Tämän kunniaksi - tai no, oikeastaan ihan sattumalta viikonloppu oli täyteen pakattu vaikka ja mitä! Perjantaina vietettiin kolmen husteppiläisen synttäreitä (kuvia en ole postaamassa, sillä... noh, sanotaanko että oli vähän liiankin hauskaa), lauantai meni.... läksyjä lukiessa, ja sunnuntai oli kyllä sellainen kulttuuri-/elämyspläjäys että huh huh. 

Toisaalta, koko vuosi ulkomailla on yhtä kulttuuri-/elämyspläjäystä, ettei sen puoleen....

Sunnuntaiaamuna tavattiin Aki-sensei Nakajiman metroasemalla, ja mentiin katsomaan kobudoun harkkoja. Pikaisella googlettelulla ei lajista paljoa infoa löydy, mutta itse käsitin että se on hyvin vanha kamppailulaji (etuliite "ko" tarkoittaa tässä yhteydessä vanhaa, "budou" taas... noh, budoa), ja siinä on hyvin paljon kaikkea jännää, lähtien aina kendo-tyyppisistä miekkailujutuista aina jijutsuun (vai onko se nyt jujitsu vai jujutsu vai jijitsu... en muista :<). Pari tuntia meni yllättävän nopeasti harjoituksia katellessa, ja tuli itellekin vähän semmoinen olo, että ehkäpä sitä voisi jotain uutta jännittävää harrastusta suunnitella Suomeen palatessa...

Harkkojen jälkeen lähdettiin autolla ajelemaan kohti Marukoma Onsenia, joka sijaitsee Shikotsu-järven eeppisissä maisemissa. Edelleenkään, en onsenin sisältä kuvia ottanut, mutta toivottavasti kuvat ulkoa antavat jonkinlaisen käsityksen paikasta. Tuonne ei tosiaan taida pahemmin päästä kuin omalla autolla, kun taas esim. Jozankein suosittuun onseniin pääsee julkisillakin. Ennen vanhaan muinoin joskus aikoinaan paikalle pääsi vain veneellä Shikotsu-järven poikki, mutta nykyään paikalle kulkevat kapea, mutkainen asfalttitie.

Opin muuten taas uuden asian onseneista: Hiuksia ei pidä kastella veteen, sillä japanilaiset pitävät sitä kuuman veden sotkemisena ja pilaamisena. Kannattaa siis pitkätukkien muistaa laittaa tukka ylös nutturalle, jos mielii olla aiheuttamatta yletöntä närkästystä :) 

(Hauska random fakta: Onsenissa oli pieni, pyöreä sauna (muistutti hobittikoloa, heh heh), ja kiuas oli suomalainen! Eikä siihen saanut heittää vettä päälle! :D

Matkalla onsenista takaisin Sapporoon (niin, jonku 40 kilsaa kaupungista, ihan haja-asutus-/asuttamattomalla alueella) pysähdyttiin pariinkiin otteeseen kuvia ottamaan, sillä maisemat olivat jotain ihan sanoinkuvaamatonta. Ensinnäkin - vuoria! Ei Suomessa ole niitä! Ja oli aivan mahtava tunnelma muutenkin, sillä menomatkalla kylpylään oli satanut pikkasen, mutta sitten kun päästiin perille ja ihan kylpylään asti, niin johan tuoksui ulkoilma-altaassa sateen jälkeinen, syksyinen järvi ja metsä... Melkein tuli koti-ikävä :)

 Shikotsu-järvi on ilmeisesti Japanin toisiksi syvin järvi (mitä lie 300m), ja se on kraaterijärvi, eli vissiin kait syntynyt johonkin kraatteriin. Rannalla olevat kivet olivat siis vulkaanista kiveä, ja hyvin kevyttä ja rakeista! Mitäs muuta... Siinä oli taustalla joku vuori (en millään muista nimeä!), joka on ilmeisesti puoliksinukkuva, ja sieltä kuulemma joskus saattaa tulla savua :)

Välillä ympärillä oli hyvinkin jyrkkiä vuorenseinämiä, joille oli laitettu sellaisia metalliaitoja lumenputoamista estämään, ja varoituskylttejä vierivistä kivistäkin oli muutama matkan varrella.

Onsenin jälkeen palattiin takaisin Sapporoon, ja päästiin käymään Aki-sensein kotona nabea syömässä. Käsitin, että nabe on periaatteessa mikä tahansa pataruoka; liemeen laitetaan aineksia, joiden annetaan kiehua kaasuliekillä, ja sitten niitä poimitaan sieltä ja syödään kastikkeisiin dipaten. Meitä oli syömässä kuutisen henkeä, ja ruokaa olisi ollut ihan riittävästi kyllä tuplamäärällekin! Aivan älyttömän hyvää, kaikki sienet ja kanat ja salaatit ja tofut ja bambut ja porkkanat ja NOMNOMNOMNOM--

Ahem, niin. Hyvvää oli.

Jotenkin todella huvittavaa oli se, että just kun saatiin syötyä ittemme ihan ähkyyn (kukaan ei hievahtanutkaan paikaltaan varmaan tuntiin :P), niin tulee pikkusuolaista pöytään. Niitä sitten vähän maisteltiin ja ähkyiltiin vähän lisää, niin eiköhän pöytään tuu vielä lisää ruokaa! Voi luoja, mulla on maha varmaan venyny kaksinkertaisesti mitä se ennen eilistä oli, mutta kun oli vaan niin tajuttoman hyvää :3

Ja ruuan päälle vielä salmiakkisnapsi ni aijai että kelepas kotia lähtä. Aivan käsittämättömän vieraanvaraista ja mahtavaa ja asdasdasdasd!

Jälkisanoina mainittakoon vielä, että unohdin ystävältäni saamani balilaishuivin kylpylään. Tänään sitten vuokraa maksaessani isännöitsijälle kerroin asiasta, ja hän soitti heti onseniin, mistä se sitten olikin löydetty. Sitten onsenista lähti setä tuomaan tätä huivia meidän asuntolaan, vaikka ajomatkaa on tosiaan se mitä lie 40 kilsaa suuntaansa... Ite pääsin luennolta aika myöhään kotiin, joten sain isännöitsijältä (vai mikä manager, me sanotaan sitä kanri'in-saniksi) huivini takaisin, ja pyynnön että soittaisin takaisin huivin tuoneelle herrasmiehelle. Eipä siinä muu auttanut ku pikaisesti googletella Keigon alkeet 101 ja soittaa kiitospuhelu. Elämäni pahimmat 45 sekuntia, kun piti a) puhelimessa puhua japaniksi, ja b) puhelimessa puhua japanilaista keigoa. Mutta onpahan nyt achievement unlocked ja usko japanilaiseen asiakaspalveluun vaan vahvistettu entisestään! :)

Eiköhän tämä tekstiripuli riitä tällä kertaa, katellaan taas mitä myöhemmin tapahtuu :)